Hiiri luonnossa
Utelias ja rohkea pieni hiiri etenee päättäväisesti ruohikossa metsänreunaa pitkin. ”Minne sillä on noin kova kiire keskellä päivää?”, ihmettelee ohikulkeva luontoihminen. Ei pienintä ripaustakaan pelkoa ole havaittavissa sen liikkeissä. Hiirtä ei tunnu häiritsevän vaikka sitä kuvataan, vaan se jatkaa omaa seikkailuaan.

Kuvateksti: Hiirellä on erinomaiset aistit, ainoastaan sen näköaisti on heikko.

Tämä hiiri on nälkäinen ja näyttää etsivän kasvinosia ja meheviä toukkia. Yleensähän hiiri on liikkeellä yöllä tai illalla, mutta tämä yksilö on päättänyt näyttäytyä keskellä kirkasta päivää. Hiiri on nuori yksilö ja sen uteliaisuus laittaa sen suureen vaaraan. Lähialueen pöllöt, ketut, rotat ja kissat saisivat siitä nyt helpon makupalan. Kuitenkin tällä kertaa hiiri on onnekas ja löytää kotikoloonsa ajoissa.

Perustietoa hiiristä
Hiiri on kasveja syövä nisäkäs, joka kuuluu jyrsijöiden luokkaan. Jyrsiminen kuluttaa hampaita kärjestä, mutta tämä ei haittaa, sillä hiiren hampaat kasvat sen koko elinajan. Hiiren hampaiden etureunassa on erityisen kestävää sen päällä olevan hammaskiilteen ansiosta. Jotta kasvisravinto sulaisi suolistossa nopeammin, on Jumala luonut hiirelle ison umpisuolen, jossa bakteerit hajottavat ruokaa.

Kuvateksti: Hiiri etsii syötävää ruohikosta seisten takajaloillaan ja tukien itseään hännällä.

Hiirelle kelpaa ravinnoksi muun muassa juuret, marjat, jyvät, hyönteiset ja toukat. Hiiret viihtyvät ihmisten lähellä, joten myös elintarvikkeemme kelpaavat niille mainiosti. Hiiriä ei tapaa vain maatiloilla, sillä ne viihtyvät yhtä hyvin myös kaupungeissa. Kotihiiri ja metsähiiri viihtyvät sisätiloissa hyvin, mutta muut hiirilajit eivät yleensä viihdy sisätiloissa sinne mentyään.

Kun hiiri löytää sopivan rakennuksen, josta myös löytyy elintarvikkeita ruuaksi, siitä voi tulla suuri ongelma. Hiiret lisääntyvät nopeasti ja oppivat helposti liikkumaan, kun talossa asuvat nukkuvat. Pari hiirta ei kuulosta vielä suurelta ongelmalta, mutta kyse voi olla nopeasti sadastakin yksilöstä. Erityisen suureksi ongelma kasvaa kun hiiret pyrkivät talveksi suojaan rakennuksiin.


Hiirien kautta leviää erilaisia loiseläimiä. Ihminen voi myös saada hiiren kautta salmonella tartunnan tai maksatulehduksen. Tartunnan voi saada esimerkiksi purennan kautta. Hiiret ovat suosittuja lemmikkejä, joten lapset yrittävät ottaa niitä käteensä luonnossakin. Nuori hiiri on hyvin utelias ja sen saa kiinni aika helpostikin. Tästä kannattaa siis varoittaa myös perheen lapsia.

Mikäli epäilet, että hiiri on vieraillut kesämökin elintarvikekaapissa, on syytä heittää elintarvikkeet roskiin. Hiiri on suurella todennäköisyydellä pilannut ulosteellaan nämä elintarvikkeet. Suomessa on kuusi eri hiirilajia: vaivaishiiri, metsähiiri, peltohiiri, kotihiiri, tammihiiri sekä koivuhiiri. (Huom! Tämän artikkelin kuvissa on yksi ja sama hiiri).


Peltohiiri (Apodemus agrarius) kuuluu metsähiiren kanssa samaan sukuun. Peltohiiri on tasalämpöinen ja menee talvihorrokseen lämpötilan laskiessa miinuksen puolelle. Peltohiirtä tavataan Itä-Suomen kosteilla niityillä sekä maatalousmaisemissa. Peltohiiri siirtyy talveksi metsään tai metsänreunoille. Peltohiiri kaivaa laajan käytäväverkoston maahan ja jossain kohtaa verkostoa löytyvät myös hiiren ruokavarasto sekä pesä. Talviaikaan lumen alta löytyy jyviä, juuria sekä sammalta. Kesän aikana syntyy (huhti-syys) 2-3 poikuetta, joissa kussakin yleensä kuusi poikasta. Peltohiiri liikkuu metsähiiren tapaan päivällä.

Metsähiiri (Apodemus flavicollis)viihtyy Etelä- ja Keski-Suomen kangas- ja sekametsissä. Metsähiiri on noin 10 cm pitkä, sillä on suuret silmät ja korvat. Muita tuntomerkkejä ovat kellertävä selkä ja valkea vatsa. Sen häntä on karvaton. Häntä on yleensä hiiren mittainen (10 cm) ja painoa pienellä otuksella on 20-50 grammaa. Metsähiiri voi tulla myös tutuksi puutarhurille sekä peltojen ja niittyjen lähellä liikkuville. Metsähiiri viihtyy kesät ulkona ja hakeutuu talveksi sisätiloihin. Metsähiiri elää vuoden ikäiseksi ja liikkuu erityisesti yöllä. Metsähiiren suurta herkkua ovat havupuiden siemenet.

Kuvateksti: Hiiri on erityisen taitava kiipeilijä.

Kotihiiri (Mus musculus) tunkeutuu pienimmästäkin kolosta asuinrakennuksen sisälle ja alkaa tutkimaan löytyykö ruokaa. Kun ruokaa on löytynyt hiiri etsii sopivaa pesäpaikkaa. Kotihiiri liikkuu yleensä pimeällä, mutta sisätiloissa myös päiväsaikaan. Tuhansia vuosia sitten kotihiiri asui vielä metsissä ja ruohikkoalueilla, mutta nyt se viihtyy ihmisrakennusten lähellä.

Kotihiiri on noin 8 cm pitkä ja sen häntä on saman mittainen. Väriltään hiiri on ruskeanharmaa ja sen vatsa on vaalea. Kotihiiriä on kahdenlaisia: tummia ja vaaleita. Suomesta löytyy vain vaaleita yksilöitä. Kotihiiri liikkuu usein neljällä jalalla, mutta ruokaillessaan takajalkojen ja hännän tukemina. Kotihiirelle kelpaa ravinnoksi kasvinosat, siemenet, juuret, toukat, hyönteiset ja elintarvikkeet (esim. juusto, saippua, liima, kynttilät).

Tammihiiri (Eliomys quercinus) on harvinainen jyrsijä Suomessa. Sitä on tavattu ainoastaan Heinolan itäpuolella. Se kasvaa noin 125 gramman painoiseksi ja on lähes 13 cm pitkä. Sillä on musta naamakuvio, valkea vatsa ja paksuhäntä, jonka päässä on kärkitupsu. Tammihiiren sekoittaa helposti rottaan sen suurehkon koon vuoksi. Laji viihtyy rehevillä järvilehdoilla sekä ihmisasutusten lähellä. Sen ravintoa ovat hedelmät, siemenet, silmut, marjat, hyönteiset sekä toukat. Tammihiiri nukkuu usein vanhassa linnun tai oravanpesässä.


Vaivaishiiri (Micromys minutus) on Etelä-Suomen yleisin hiirilaji. Se saapui vasta reilut sata vuotta sitten ja levisi nopeasti Etelä-Suomesta aina Ouluun saakka. Leviämisen syiksi on arveltu heinä- ja olkikuormia, joita vedettiin hevosilla paikasta toiseen. Vaivaishiiri viihtyy heinikossa, ruohikossa ja viljapelloilla. Vaivaishiiri liikkuu korsistossa, jossa se on suojassa pikkupedoilta. Sen häntä kietoutuu korren ympärille tiukasti, joten tippumisen pelkoa ei ole. Vaivaishiiri talvehtii latojen suojissa ja se osaa hyödyntää muiden hiirien tekemiä koloja ja käytäviä. Vaivaishiiri tekee pesänsä ruohojen ja heinäkorsien varaan. Sen pääasiallista ravintoa ovat siemenet ja jyvät.

Koivuhiiri (Sicista betulina) on harvinainen Suomessa, mutta sitä kuitenkin löytyy maamme keski- ja eteläosista. Se on hyvin pienikokoinen, ainoastaan 6 cm pitkä (häntä saman pituinen) ja noin 12 gramman painoinen. Sen selässä on musta juova ja sillä on siimamainen häntä. Koivuhiiren väritys on muuten ruskea. Koivuhiiri on taitava kiipeilijä ja se viihtyykin korsissa ja pensaissa. Se viettää loka-kesäkuuhun saakka horroksessa. Hiiri vuoraa pesänsä heinillä ja tekee yhden poikueen vuodessa. Koivuhiiri voi elää jopa 5 -vuotiaaksi.

Muut kuvat:
Klikkaamalla kuvaa saat sen suurempaan kokoon:





Keskustele artikkelin aiheesta muiden kanssa --->

Artikkeli: Luonnossa.net -tiimi.
Kuvat: Luonnossa.net -tiimi.
.
Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

 



Etusivulle | Sivun alkuun | Foorumiin