Suomen ruokasienet
Herkullisia tatteja, kantarelleja, rouskuja ja haperoita – paljon on sieniä metsissä poimittavina. Luonto kutsuu syksyllä poimimaan metsiemme antimia. Hyvät ruokasienet suorastaan odottavat poimijoitaan.

Sienestysharrastuksen aloittajille olemme koonneet tiedot 13 yleisestä ruokasienestä. Tämän hienon harrastuksen kautta opit tuntemaan luontoa ja samalla voit opetella valmistamaan sienistä mitä herkullisimpia keittoja ja kastikkeita. Voit aloittaa harrastuksen harjoittelemalla aluksi nämä yleiset sienilajit.

Herkkutatti ***
Herkkutatti kuuluu maailman arvostetuimpien ruokasienien joukkoon. Herkkutatti on Suomessa runsassatoinen lähes joka vuosi. Parhaat poimintakuukaudet ovat elo- ja syyskuu. Herkkutatit ovat uskollisia kasvupaikoilleen. Sienilajia tavataan lähes koko maassa.


Löytöpaikkoja ovat vanhat tuoreet metsät, kuusikot ja sekametsät, joissa kasvaa kuusia, mäntyjä ja koivuja. Kauden ensimmäiset löytyvät yleensä polkujen varsilta, tämän jälkeen esimerkiksi isojen kuusien alta. Viimeksi satoa alkaa löytyä kuivilta mäntykankailta.

Herkkutatit kasvavat mielellään kovilla kasvualustoilla. Suurikokoinen herkkutatti on lähes poikkeuksetta toukkainen, joten sitä ei kannata poimia. Onkin suositeltavaa keskittyä etsimään nuorempia tatteja. Herkkutatit ovat nopeakasvuisia, joten uutta satoa saattaa puskea esiin jo seuraavana päivänä.

Kangasrousku R **
Kangasrouskusta käytetään myös nimityksiä piparkakkurousku ja kangassieni. Se on erittäin yleinen kaikkialla mäntymetsissä. Parhaat poimintakuukaudet ovat tavallisesti elo- ja syyskuu. Kangasrousku on runsassatoinen lähes joka vuosi.
 

Löytöpaikkoja ovat mäntykankaat ja sekametsät. Kangasrousku ei ole kovin tarkka kasvupaikkansa suhteen, mutta männyn se tarvitsee kumppanikseen. Se kasvaa vaikka suolla. Sitä löytyy usein runsaina ryhminä, joskus väljästi, joskus lakki lakissa kiinni, samoilla paikoilla vuodesta toiseen.

Kehnäsieni ***
Kehnäsieni on yleinen koko maassa, mutta harvemmin runsaasti samalla paikalla. Parhaat poimintakuukaudet ovat elo- ja syyskuu. Saattaa vaikuttaa aluksi vaikeasti tunnistettavalta. Kehnäsieni on maultaan mieto. Sen tuoksua ei juuri huomaa.


Löytöpaikkoja ovat varsinkin havupuumetsät, joissa on paksu sammalpeite. Kehnäsienet kasvavat yleensä yksittäin tai muutamien kappaleiden väljinä ryhminä. Polkujen varsilta tätä sientä ei juurikaan löydä. Joskus, mutta valitettavan harvoin, kehnäsieniä saattaa kasvaa pienellä alueella kymmeniä. Rispaantuneen kehnäsienivanhuksen viereltä saattaa löytyä nuorempia. Ne ovat usein sammalen sisällä ja vain lakin yläosaa näkyy. Kannattaa katsoa tarkkaan, koska juuri nuoret yksilöt ovat maultaan parhaita ja toukattomia.

Keltahapero **
Keltahapero on yleinen koko maassa ehkä hieman harvinaisempi Pohjois-Suomessa. Paras poimintakuukausi on elokuu. Joinakin vuosina runsassatoinen sieni. Tämä mainio ruokasieni kasvaa koivujen lähettyvillä. Maultaan se on mieto sieni, jonka tuoksua ei juurikaan huomaa.


Löytöpaikkoja ovat koivuja kasvavat metsät, sekametsät, nurmikot, puistot ja joutomaat.

Keltavahvero ***
Keltavahvero on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta harvinaisempi Pohjois-Suomessa. Parhaat poimintakuukaudet ovat heinä-, elo- ja syyskuu. Yleisesti tunnettu mainiona ruokasienenä. Monelle se on ensimmäinen sieni, josta sieniharrastus saa alkunsa. Joillekin se on ainoa sieni, mitä suostutaan syömään. Tunnetaan myös nimillä kantarelli, kanttarelli ja keltasieni. Tuoksultaan keltavahvero on miedon hedelmäinen, miellyttävä. Myös maku on mieto.


Löytöpaikkoja ovat valoisat, vanhat koivu- ja sekametsät, usein polkujen ja metsien reunoilla. Hyvin usein kantarellit löytyvät eteläisiltä tai läntisiltä rinteiltä. Vanhemmat keltavahverot muuttuvat sitkeiksi, tuoksu kuitenkin säilyy hedelmäisenä. Keltavahvero on harvoin toukkainen edes vanhemmalla iällä. Pienet kannattaa jättää metsään. Ehkä ne ovat poimittavan kokoisia seuraavalla kerralla.



Koivunpunikkitatti **
Koivunpunikkitatti on yleinen koko Suomessa, kaikkialla missä kasvaa täysikasvuisia koivuja. Parhaat poimintakuukaudet ovat heinä-, elo- ja syyskuu. Koivunpunikkitatti on hyvä ja runsassatoinen ruokasieni. Tuoksultaan se on lähes huomaamaton ja maultaan mieto sieni. Perusteellinen kypsennys on suositeltavaa.


Löytöpaikkoja ovat koivu- ja sekametsät, puistot, pihat ja peltojen reunat. Se on koivun kumppani, siksi hyvin yleinen, yleisin punikkitateista. Varsinkin lämpimällä säällä punikkitatti on usein toukkainen, siksi kannattaa keskittyä poimimaan nuoria tatteja. Sitä esiintyy yksittäin tai joidenkin kappaleiden ryhminä.

Lehtikuusentatti **
Lehtikuusentatti on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta harvinaisempi Pohjois-Suomessa. Kasvuaika on pitkä ja parhaat kuukaudet ovat heinä-, elo- ja syyskuu. Se on runsassatoinen, hyvä ruokasieni. Maultaan lehtikuusentatti on mieto ja tuoksultaan miellyttävän hedelmäinen, ehkä hieman hapan.


Löytöpaikkoja ovat lehtikuusia kasvavat paikat. Tavallisesti tatit kasvavat hyvin lähellä lehtikuusia, niiden alla, joskus yksittäin ja toisinaan hyvinkin tiiviinä ryhmänä. Itiöemiä saattaa kasvaa esiin usean kuukauden ajan.

Nurminahikas **
Nurminahikas on yleinen varsinkin Etelä- ja Keski-Suomessa, paikoin pohjoisempanakin. Se kasvaa mm. nurmikoilla, puistoissa ja joutomailla. Ensimmäiset yksilöt ilmaantuvat jo kesäkuussa. Viimeisiä nurminahikkaita voi vielä nähdä lokakuussa. Yleisimmillään se voi olla minä tahansa kasvukuukautenaan säätilanteen mukaan.

Makua kuvataan yleisesti miedon pähkinäiseksi, joidenkin mielestä maku on epämääräisen hedelmäinen. Tuoksua pidetään tavallisesti miellyttävänä, mausteneilikkaa muistuttavana. Nurminahikas on hyvä, monen mielestä erinomainen ruokasieni.


Löytöpaikkoja ovat nurmikot, puistot, pihat ja joutomaat. Kasvaa usein niin sanottuina noidankehinä vieri vieressä, joskus suorastaan tuppaina. Usein kasvupaikan nurmikko vihertää ympäristöään voimakkaammin ja on hyvinvoivan näköinen, mutta nurminahikkaiden ilmaannuttua nurmikko muuttuu riutuvan näköiseksi. Nurminahikas viihtyy myös korkean kasvillisuuden seassa, jolloin sen jalka kasvaa korkeammaksi.

Pohjanmesisieni **
Pohjanmesisieni on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisessa se on harvinaisempi tai ei esiinny lainkaan. Yleisimmillään se on elo- syyskuussa. Paikallisesti pohjanmesisieni on erittäin runsassatoinen. Se kasvaa ryppäinä ainakin lehtipuiden, mahdollisesti havupuidenkin lahokannoista ja -juurista. Pohjanmesisieni on hyvä ruokasieni, josta käytetään vain nuoret lakit. Maultaan se on omintakeinen, mieleen tulee epämääräisesti metalli.


Löytöpaikkoja ovat lähinnä Etelä- ja Keski-Suomen metsät, joissa on lehtipuiden lahoavia kantoja. Huippusesonki esim. Tampereen seudulla on lyhyt, yleensä elokuun viimeiset viikot. Sesongin lopettaa useimmiten kuivuminen tai hallayö. Joskus tuntuu, että ne läkähtyvät omaan hurjaan kasvamiseensa. Joinakin syksyinä näitä nopeita kasvukausia voi olla kaksi. Pohjanmesisieni on elävän puun loinen ja lahottaa kuolevaa tai kuollutta puuta. Pohjanmesisieni kasvaa lähes poikkeuksetta valtavana ryppäänä, johon kuuluu kymmeniä, jopa satoja lakkeja.

Suppilovahvero ***
Suppilovahvero on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinaisempi Oulun korkeudella. Pohjoisimmasta Lapista se puuttuu kokonaan. Parhaat poimintakuukaudet ovat syys- ja lokakuu. Mainio, suosittu ja yleensä runsassatoinen kauppasieni. Tuoksua voi kuvata miellyttäväksi.


Suppilovahvahvero kasvaa ryhminä, ryppäinä, joskus todella valtavina nauhamaisina esiintyminä, samalla paikalla vuodesta toiseen. Sitä esiintyy vanhoilla havupuu- ja sekametsien sammalikoilla ja ennen muuta niiden notkelmissa ja painanteissa. Ensin sientä on äärettömän vaikea löytää värinsä ja kokonsa takia. Tärkeää on oppia tunnistamaan suotuisa maasto. Lisäksi sitä kannattaa etsiä ihan omien jalkojen juuresta.

Talvijuurekas **
Talvijuurekas on yleinen koko maassa suotuisissa olosuhteissa. Se viihtyy erityisesti pajujen ym. lehtipuiden rungoilla ja kannoilla. Yleisimmillään talvijuurekas on ilmeisesti marraskuussa. Talvijuurekas on maultaan ja tuoksultaan mieto.


Löytöpaikkoja ovat pihat, puistot, joutomaat ja metsiköt. Talvijuurekas viihtyy pajujen, joidenkin marjapensaiden ja jalopuiden elävillä ja kuolleilla rungoilla, myös kannoilla. Se tunkee esiin tuppaina lahoavista oksanpaikoista ja halkeamista, rungon tyvestä parin metrin korkeuteen. Pienen koon korvaa määrä. Yhdestä ainoasta paikasta voi hyvällä onnella kerätä satoja lakkeja.

Vaaleaorakas **
Vaaleaorakas on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjois-Suomessa se on melko harvinainen. Sieni viihtyy parhaiten kuusimetsissä, varsinkin kaatuneiden kuusien lähettyvillä. Parhaat poimintakuukaudet ovat elo- ja syyskuu. Joinakin vuosina saalista löytyy runsaasti. Vaaleaorakas on tunnistettava ja hyvä ruokasieni.


Esiintymispaikkoja ovat kuusi- ja sekametsät. Se viihtyy mm. kaatuneiden kuusien vieressä ja paikoissa, missä kasvaa mustikkaa. Yleensä tapaa vain muutamia kappaleita kerrallaan, mutta joskus runsaampanakin. Usein sitä esiintyy myös yksittäin siellä täällä. Vaaleaorakas on melko hidaskasvuinen kääväkäs, joka myös säilyy hyvin.

Tarkemmat tiedot sienilajeista, säilönnästä ja käsittelystä löydät
Sepon Sienioppaasta.

Artikkeli: Valmistettu yhteistyössä Seppo Kytöharjun kanssa
Kuvat: Seppo Kytöharju

Sivun alkuun