La Pampa – Jousimetsästystä Argentiinassa
Pitkäaikainen haaveemme toteutui maaliskuussa, kun koneemme laskeutui Buenos Airesin kentälle Argentiinaan. Matkaa oli suunniteltu jo vajaat pari vuotta mutta varsinainen metsästyskohteemme oli tuiki tuntematon. Alun perin suunniteltu jahtipaikkamme oli juuri myyty ja outfitterimme Argentiinassa suunnitteli kovalla kiireellä uutta paikkaa metsästysreissuamme varten. Ei siis ollut ihme, että ilmassa oli seikkailun tuntua odottaessamme laukkuinemme tuntematonta noutajaa lentokentällä. Oppaaksemme osoittautui punatukkainen irlantilaiset sukujuuret omaava Santiago.

Kuvateksti: Juhani naakimassa ruohotasangolla.

Hän auttoi meitä raahaamaan tavaramme parkkipaikalle, jossa argentiinalainen Luis odotti autoineen meitä. Myös hän oli lähdössä mukaamme jousimetsälle paikkaan, joka sijaitsi kentältä noin 600 kilometrin päässä La Pampalla, kuivalla ruohotasangolla. Vihdoinkin jotakin tietoa majapaikastamme.

Pitkän päivämatkan jälkeen saavuimme illansuussa metsästystilalle, joka sijaitsi keskellä - ei mitään. Vain valtavat aukeat ruohoniityt pienine puu- ja pensassaarekkeineen. Lämpötila oli illalla reilusti parikymmentä astetta, ilma pöllysi hiekasta ja linnunlaulu täytti pimenevän ehtoon. Olotila vaihtui matkaväsymyksestä rauhaan ja harmoniaan erilaisen luonnon kanssa. Olimme perillä.

Kuvateksti: Oksista ja ruohomättäistä tehdyt maapassit olivat tosi toimivia.

Tutustumista
Hyvin nukutun yön jälkeen olimme valmiit tutustumaan jahtialueisiin. Lähdimme matkaan autolla yhdessä Santiagon ja paikallisen oppaamme, Hugon kanssa. Auton lavalla seisten meillä oli hyvät näköalat pampalle, jossa vesipuhveli-, saksanhirvi ja kuusipeuralaumat vaelsivat etsien syötävää.

Pusikoissa näimme silloin tällöin erilaisia lammaseläimiä. Kuivilla suolajärvillä näimme jälkiä villisioista. Odotuksemme olivat kovat illan jahtia ajatellen ja puupassit vaikuttivat erinomaisilta. Teimme kierroksemme aikana myös nopeasti uusia maapasseja oksista ja ruohomättäistä. Ne vaikuttivat toimivilta, helppotöisiltä ja luontoon sulautuvilta eläimiä häiritsemättömiltä.

Kuvateksti: Karjapaimen työssään ajamassa nautoja punnitukseen.

Pampalla lensi koko ajan erilaisia haukkoja ja pikkupöllöjä. Paikoitellen näimme suuria kyyhkysparvia, joten ruokaa petolinnuilla kyllä riitti. Maanpinnalla viiletti silloin tällöin jokin kani tai suurempikokoinen jänis. Ruohomättäiden välillä vilisti myös erilaisia jyrsijöitä ja vyötiäisiä.

Mustia lehmiä vasikoineen laidunsi vapaana villieläinten seassa ja paluumatkalla tilalle näimme aitauksissa upeita hevosia.

Kuvateksti: Ennen jahtia on varusteet tarkistettava ja huollettava.

Jahtituntumaa
Päivällisen jälkeen oli aika valmistautua illan jahtia varten. Kokosimme taitettavat pitkät jousemme, teroitimme leikkurit ja pakkasimme naamiointipäähineemme. Jahtilaukkuun pakattiin myös kamerat, taskulamput ja pari pulloa vettä. Lämpötila lähenteli 30 + astetta ja kurkunpäämme vaati nestetankkausta yhtenään. Muutaman testilaukauksen jälkeen olimme valmiit ensimmäistä kokemustamme varten Argentiinan illassa.

Pettymykseni oli suuri kun huomasin, etten pääsisi passiin yksin. Mukaan lavalle puuhun tuli myös Hugo ja tuntemukseni vaihtelivat ärtymyksestä hämmästykseen. En koskaan aikaisemmilla reissuillani  ulkomailla tai Suomessa ole ollut yhdessä oppaan kanssa jahtikopissa. Ujo suomalainen luonteeni joutui tosi koetuksille kun vieras henkilö istui tuntikausia vieressä tilanteessa, joka muutenkin on metsästyksen vuoksi jännittävä. Samoin kävi Juhanin kanssa. Hän meni maapassiin yhdessä Jorgen kanssa jahtaamaan sikoja. Villisikajahti maanpinnassa ei tuntunut silloin kovin hyvältä ajatukselta pimeässä mutta oloni helpottui hieman kun huomasin Jorgen kantavan kivääriä mukanaan. Elämyksiähän me kuitenkin olimme tulleet hakemaan ja niitä tuntui nyt riittävän.

Kuvateksti: Juhanin villisikalaukaus oli täydellinen tehokkuudessaan – suoraan vitaalien läpi ja seurauksena eläimen nopea kuolema ilman kitumista.

Omalla passipaikallani riitti kuhinaa. Eläimiä liikkui pampalla ja osa kulki passipaikkani lähettyvillä. Komeita saksanhirviuroita lähestyi.

Lauman suurimman ja kauneimman eläimen ampuminen on aina saanut niskavillani pystyyn aivan kuin suurimman elukan ampuja olisi myös suurin ja taitavin metsästäjä. Eettisintä on ampua mikä eteen tulee ja on sopivalla etäisyydellä. Saaliin saatua voi olla kiitollinen, jos eteen on sattunut jokin komea erikoisuus. Olinkin hyvin helpottunut kun Hugo puisti hitaasti päätän kohottaessani jousta kohti komeaa saksanhirveä.

Samoin kävi seuraavien kahden kanssa ja myöhemmin komean vesipuhvelin astellessa lavamme ohi alle kymmenessä metrissä jäi nuoleni jänteelle vilkaistessani Hugon päänpudistuksia. Varma matka mutta väärät eläimet. Palatessamme Hugo selvitti, että eläimet olivat laumojensa johtajia ja he toivoivat, ettei niitä ammuttaisi. Kuusipeuralaumalle hän nyökkäsi mutta eläimet eivät rauhoittuneet ollenkaan ja ne seisoivat liian lähellä toisiaan, jotta olisin voinut ampua ilman , että nuoli olisi lävistänyt kaksi eläintä.

Kuvateksti: Myös alkeellisissa tiloissa voi tehdä täydellisiä trofeita. Kuva saaliseläinten sarvista.

Illan pimetessä ukkonen lähestyi ja jyrinä kumpusi mustista pilvistä hiljentäen lintujen iltasoiton. Mahtavaa.

Juhanilla oli heti tuuria villisikojen kanssa. Karju nurin pitkällä jousella viidestä metristä eikä hänelle tullut edes löysät housuihin, vaikka yksi sioista oli uhitellut passimiehiä.

Onnenpäivä, perjantai 13.
Toisen päivän aamu valkeni aurinkoiseen  ja kuumaan päivään. Ruokasalimme panoraamaikkunoista saimme ihailla aamutuimaan yhtä saksanhirvilaumaa, joka ruokaili läheisellä kukkulalla. Olisipa kotona aamiaispöydän näkymät vähääkään samanlaiset.

Kuvateksti: Ensimmäinen villisikani.

Aamupäivän jahtini tapahtui hiipimällä pusikoissa. Oppaanani toimi jälleen Hugo. Jousi tanassa kuljin ja konttasin hänen takanaan ja tarkoituksena oli yllättää varomaton pässi. Kuljimme tuulen alapuolella kierrellen piikkisiä pensaita ja välillä istuimme paikoillamme kuunnellen mahdollisia eläinten kulkuääniä. Eläimet olivat tarkkoja hajuista ja menikin melkoinen tovi ennen kuin pääsin ampumatilanteeseen. Puskien takaa tuli kaksi Dorset hornet-lammasta ja ammuin kontallani noin kymmenestä metristä etummaista. Nuoli upposi hieman ylös mutta riittävästi kuolettavaan laukaukseen. 53 paunaisen pitkäjouseni teho riitti hyvin noin 80 kiloiselle pässille.

Keskipäivä kului löhöillen ja tutustuen paikalliseen eläintentäyttäjään ja hänen työtiloihinsa. Trofeitten ulkonäkö oli sellainen, että miehellä oli todella taito hyppysissään.

Kuvateksti: Odottelua villisikapassissa.

Illansuussa oli sitten lähtö sikapassiin yhdessä Santiagon ja Hugon kanssa. Passipaikkani oli puskan takana lähellä mutaista juomapaikkaa ja istuin jakkaralla jousi sylissäni. Hugo varmisti selustaani ja Santiago kuvasi videokameralla passitustani. Hämärän koittaessa kaski villisikaa kierteli lähistöllä mutta ne olivat hyvin arkoja ja herkkiä hajuille. Useaan otteeseen ne lähestyivät mutta yhtä useasti poistuivat. Hämärän viimeisillä hetkillä toinen rohkaistui ja tuli murahdellen juomaan. Lähetin mäntynuoleni lentoon ja se upposi mäiskähtäen eläimen vitaaleille.

Seurasimme jonkin matkaa pakenevaa eläintä ja tällöin toinen jäljellä olevista sioista alkoi uhittelemaan meille. Otimme isoja karahkoita maasta ja heittelimme kohti ärtynyttä eläintä, välillä piti kiertää jo puskiakin. Oli tämä hieman erilaista jahtia kuin kotosuomessa. Ampumani sika oli pysähtynyt ja kuollut pienelle puusaarekkeelle, josta sen sitten noudimme. Videokameran kuvasta näki, että eläin oli ehtinyt hieman kääntymään ennen nuolen iskeytymistä, vaikka matkaa oli vain kymmenisen metriä. Nuoli upposi mutta läpäisy ei ollut niin hyvä kuin suorasta kulmasta ammuttuna. Riittävästi kuitenkin ja perinteinen epäonnen päivä; perjantai 13. oli muuttanut oman päiväni onnenpäiväksi metsästyksen suhteen.

Argentiinalainen toverimme Luis oli iltajahdissa saanut taljajousellaan hienon saksanhirvipukin vain viidestä metristä. Juhanilla ei ollut onni matkassa mutta elämyksiä rikkaampana hänkin illalliselle istuutui.

Aika kuluu
Päivät kuluivat omalla rutiinillaan. Aamulla lähdimme naakimaan oppaan johdolla ja illalla menimme sikapassiin puskien suojaan. Joukkoomme liittyi Timo pitkän jousensa kanssa Suomesta ja kaksi  kaverusta Ranskasta kivääreineen. Kiväärijahti poikkesi melko lailla omasta jahtitavastamme. Fransmannit etsivät sopivia saaliseläimiä autoilla. Kiväärimiehet istuivat lavalla maisemia kiikaroiden ja jos sopiva eläin sattui kohdalle ei jalkautumista maastoon tarvittu. Kivääri vain tanaan ja luoti liikkeelle. Heidän ampumataitonsa ei kuitenkaan tainnut olla maailman parhaita, sillä saalista ei pahemmin herunut. Meidän jousimiesten saalistilasto kasvoi Timon ja Juhanin black face- rameilla ja Timon villisialla. Itselläni oli tyhjiä vetoja maastossa mutta päivät olivat hienoja elämyksiä täynnä ilman saalistakin.

Kuvateksti: Omituisin saaliseläimeni koko elämäni ajalta.

Synttärit Pampalla
Jälleen vuoden vanhempana, kokeneempana ja ryppyisempänä heräsin syntymäpäiväni aamuun. Kasvoni, käteni ja jalkani olivat kuin tulessa ja melkoinen sokki oli katsella peilistä punaisia paiseita nenässäni ja poskipäissä. Kirput olivat pitäneet yöllä hauskaa hikisellä ihollani ja tulos oli melkoinen näky. Jopa keittiön naiset tuijottivat mutta totesin heille huonolla espanjallani, että tätä sen vanheneminen teettää. Onneksi jahdissa sain vetää naamiohupun kasvoille ja kaikki ikävä unohtui kirvelyä lukuunottamatta.

Aamujahti ei tuottanut tulosta kenellekään. Tuuli yltyi ja hiekka pöllysi pyörteinä pihamaalla. Päivätapakset jouduimme nautimme sisällä mutta loppupäivän vietin kuitenkin ulkona lukien ja hiekkaa sylkien. Ampumaharjoittelu oli melko mahdotonta.
Tavoista poiketen emme lähteneet illalla sikajahtiin vaan lähdimme naakimaan uutta kohdetta eli four hornet-ramia. Oppaakseni tähän jahtiin tuli Neno. Hienoinen jännitys valtasi mielen kun aikamme kuljettuamme näin etsimämme eläimen. Pässillä oli kahdet sarvet, toiset ylemmät kuin vuohella  ja alemmat sarvet kippuralla kuin muflonilla. Eläin söi aukealla ruohikolla ja edessämme ei ollut minkäänlaista suojaa. Kovan, samalta puolelta puhaltavan tuulen avulla pääsimme kuitenkin kyyryssä hiipimään eläimen lähelle ja onnistuin lähettämään nuolen lentoon.

Syntymäpäiväni ei olisi voinut päättyä paremmin mutta illan kruunasi vielä kokkien valmistama hieno jousiaiheinen kakku. Ranskalaisilla oli ollut jälleen tyhjä päivä ja he eivät liittyneet seurueeseemme. Luis sitä vastoin oli onnistunut villisian kellistämisessä.

Black face
Aamulla herätessäni kasvoni olivat kuin petolinnun perä. Paukamat olivat turvonneet ja ne vuotivat nestettä. Minkäänlainen pihkasalva ei niihin tehonnut ja aamiaispöydässä vierustoverini eivät oikein tienneet mihin olisivat katsoneet. Naamiohuppu on kuitenkin tosi hieno keksintö ja se päässäni lähdin seuraamaan kameran kanssa Juhanin black face- ramin jahtia. Oppaamme Jorge ohjasi meitä tiheissä pusikoissa etsiessämme jälkiä pässeistä ja kohta hän viittoili meille alangossa olevaan metsikköön. Sieltä oli tulossa lauma pässejä ja meille tuli hoppu löytää sopiva passipaikka ampumatilannetta varten. Juhanin onnistuikin ampua hieman erillään ollut mustanaama.

Kuvateksti: Oppaiden ja metsästäjän riemua onnistuneen jahdin jälkeen – upea Black Face

Itse en enää loppuaikana metsästänyt kuin vain kameralla, sillä olin aivan tyytyväinen saalismäärääni ja lompakon pohja alkoi jo uhkaavasti näkyä. Juhanilla oli vielä tuuria viimeisenä iltana karjun kanssa. Erikoinen sika, sillä se oli eunukki. Luultavasti se oli jo pienenä joutunut luopumaan kulkusistaan jossakin vanhemman sian kanssa sattuneessa kahakassa. Jäljellä viillosta oli vain siisti arpi ja naismainen kroppa ja hampaat.

Illalla tilalle saapui lisää kiväärimiehiä, tällä kertaa viisi miestä Tsekeistä. Heidän tulojuhlansa olivat melko pitkät ja märät.

Metsästys Argentiinassa
Sain Santiagolta urkittua joitakin tietoja Argentiinan metsästystavoista. Saamani tiedot olivat vain raapaisu  maailman 8. suurimman valtion metsästyskulttuurista Pinta-ala on valtavat 2 766 889 km2 ja väkiluku yli 38 miljoonaa. Yli 90 % Argentiinan väestöstä elää kaupungeissa ja harva maaseudun väestö harjoittaa joko karjataloutta tai viljan viljelyä rehevillä ruohotasangoilla. Siellä kuka tahansa saa metsästää ilman mitään tutkintoja. Jousimetsästäjiä ei juuri ole; arvion mukaan vain noin 200.

Mitään valtakunnallista metsästysorganisaatiota ei ole, vain paikallisia seuroja. Metsästää saa tietenkin vain alueilla, joihin on lupa. Yksityiset omistavat valtavia tiloja ja alueilla, joissa viljan viljely ei kannata harjoitetaan metsästysmatkailua. Oman metsästystilamme pinta-ala oli 65 000 hehtaaria ja se koostui kolmesta eri rakennusryhmästä. Jokaisessa myytiin täyden palvelun metsästysmatkoja.

Kuvateksti: Suomalaista jahtitapakulttuuria – kaatoryyppy Tapion kunniaksi.

Argentiina on tosi miehinen maa ja siellä naiset pysyvät kotosalla poissa miehisistä harrastuksista. Naiset eivät siis metsästä ja itse herätin suurta huomiota tilalla asuvien naisten keskuudessa. Eivät meinanneet uskoa, että oikeasti metsästän ja vielä jousella. Myös oppaat olivat hämillään kanssani ja useaan kameraan tuli jousiviritykseni ikuistettua.

Aseen kantoluvat pitää anoa viranomaisilta. Tilastoja ei paljon valtakunnan tasolla ole ja parhaimmat populaatioarviot ovatkin yksityisten tilojen omistajilla. Riistaeläimillä on valtion määräämät rauhoitusajat, villisikaa saa metsästää vuoden ympäri. Riistaeläimistö koostuu sekalaisesta seurakunnasta eripuolilta maailmaa kuten aasialaisperäiset vesipuhveli ja axispeura, erilaiset villisiat, saksanhirvi, kuusipeura ja erilaiset lammaseläimet. Omaa lajistoaan edustaa vesisika, joka on maailman suurin jyrsijä. Meidän alueellamme sitä ei kuitenkaan esiintynyt vaan eläin suosi kosteampia elinympäristöjä.

Kaiken kaikkiaan reissumme oli opettavainen tarina erilaisesta maanosasta eläimineen ja ihmisineen ja luonto jää ikuisesti mieliimme omalaatuisuutensa vuoksi.

Toivottavasti meidän panoksemme suomalaisen metsästyskulttuurin levittäjänä ulkomailla oli onnistunutta, jotta voimme jonain päivänä palata La Pampan ruohotasangolle tervetulleina vieraina.


Artikkeli: Copyright - Sinikka Uusitalo
Kuvat: Copyright - Sinikka Uusitalo,
www.mukkanuoli.fi

Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

Ilmainen digikuvien muokkausohjelma:

 



Etusivulle | Sivun alkuun | Foorumiin