Harkimoa viehevalintaan

Fishing Fanatics Finland, Arto Kojo
Viehevalinnassa nojaudutaan tarpeettomasti ottipeleiksi ostettuihin samoihin vehkeisiin kerta toisensa jälkeen, vaikka vieheyksilö pitäisi heittää roskiin, jos se ei alusta asti anna kalaa. Epäonnistujien joukkoa pakista karsittaessa tarvitaan enemmän "harkimoa" kuin harkintaa.

Kokeneet kalamiehet tietävät, että kaikki vieheet ovat yksilöitä. Varsinkin vaappujen painoissa on suuria eroja, rungon muoto voi olla erilainen, uintilevy kiinnitetty eri tavalla, nokkalenkkiä jouduttu säätämään tehtaalla, runkolangan upotus ei ole onnistunut ihan samalla tavalla, ja jopa käytetyn puumateriaalin sisässäkin voi olla eroja. Aivan vastaavia eroja on myös metallisissa vieheissä.

Erilaisuus näkyy käytännössä siinä, että "samanlaiset" vieheet uivat hiukan eri liikkeellä, mahdollisesti myös eri syvyyksillä, ja siten ne myös houkuttelevat kalaa eri tavalla. Myös vieheiden erilainen koukutus voi vaikuttaa paitsi kalojen tarttuvuuteen, myös uintiin sekä vieheestä lähtevään ääneen. Vieherenkaat, paksut perukkeet ja leikaritkin muuttavat osaltaan ääntä ja uintia, vaikka viehe muuten olisikin "samanlainen". Lisäksi useimmiten merkityksettömiä eroja on "samanlaisten" yksilöiden välisissä maalauksissa ja lakkauksissa.

Yksilöerot ovat todellisia, mutta koska kalastusta on totuttu pitämään lajina, jossa kalahavaintoja ei tule paljon, ei yksilöerojen merkitystä ole tajuttu: Huonoa viehettä ei ymmärretä huonoksi, vaan ajatellaan että kala ei nyt syö. Harvalla on varaa hankkia kokeiltavaksi tai tilaa kantaa mukanaan useita kappaleita "samanlaista" viehettä. Kalastusta hyvän näköisellä nollavieheellä jatketaan huonona päivänä, vaikka ääritapauksessa vain vaihto "samanlaiseen" uistimeen saattaisi muuttaa syönnin.

Kukapa meistä ei olisi kuullut urbaania kalastustarinaa, kuinka päivä oli ollut aivan tyhjä, kunnes tietty viehe pistettiin siiman päähän ja kalaa alkoi tulla solkenaan. Tai sitä, kuinka kaksi kalamiestä kalastaa "samanlaisilla" vieheillä samasta paikasta ja heistä vain toinen saa kalaa, toisen pyytäessä tyhjää. Kyllä, toiset uistimet todellakin ovat ottivieheitä ja toiset vain eivät.

Miten tunnistan ottiyksilön
Ottiyksilön tunnistaminen on periaatteessa helppoa: Jos jollain vieheellä tulee hyvin kalaa, se on ottiyksilö, tietysti! Mutta käytännössä asia ei todellakaan ole näin yksinkertainen. Kalan ottihalukkuuteen vaikuttavat niin monet muutkin asiat kuin pelkkä vieheen uinti, että on aina vaikea erottaa, milloin otti tulee hyvän uinnin ja milloin esimerkiksi juuri silloin oikean "päivän värin" ansiosta.

Tärkeimmiksi selvittämiskeinoiksi nousee kaksi asiaa, nimittäin vertailu tasaväkiseen venekaveriin ja historiatieto. Lisäksi tarvitaan hyviä ottihetkiä, sillä vastoin yleistä uskomusta nollareissuista ei luotettavaa kokemusta kerry ainakaan kalastuksessa.

Jos kaksi tai kolme keskenään tasaväkistä kaveria saa tasaisesti kalaa, ja pistät kehiin yksilön, joka hiljalleen tasoittaa pelin ja vie sinut ehkä johtoonkin, kyseessä voi olla ottiyksilö. Havainto on luotettavampi, jos kaverit ovat heittäneet "samanlaista" viehettä kuin sinä. Ottiyksilön selvä merkki on myös se, että sillä tulee useilla reissuilla myös muutama hiukan suurempi yksilö pienempien lisäksi.

Yksi päivä tai edes yksi vuosi ei tee ottiyksilöä, koska päivät, viikot eivätkä vuodetkaan eivät ole veljiä keskenään. Silloin historiatieto auttaa pikkuhiljaa erottamaan todelliset ottiyksilöt oikeissa olosuhteissa hyvin toimivista perusvaapuista. Siis jos olet jälleen alakynnessä venekavereiden kanssa ja loppukirisi onnistuu jälleen sillä samalla vieheyksilöllä, kyseessä voi edelleenkin olla ottiyksilö.

Ottiyksilöitä voi yrittää hakea myös aikaperusteisella haulla. Parhaiten tämä onnistuu hyvällä, tutulla kalapaikalla, jossa lähes varmuudella tiedetään että kalaa on vieheenkantaman sisällä. Kalastetaan ensin parilla kolmella vieheellä alue läpi, jotta saadaan mahdolliset "haku päällä" olevat kalat pois sekoittamasta mittauksia. Kun paikka on hiljaiseksi todettu, annetaan ottiyksilölle peliaikaa esimerkiksi viisi heittoa. Jos kyseessä on ottiviehe, kala tulee yleensä ensimmäisellä, toisella tai viimeistään kolmannella heitolla.

Mitä tehdä epäonnistujille
Ottiyksilön hakeminen voi tuntua tuskastuttavan aikaavievältä ja vaikealta asialta, mutta se johtuu vain siitä, että hakeminen todellakin on hidasta ja vaikeaa. Ottipelin etsintä on kuitenkin suorastaan helppoa, jos sitä vertaa epäonnistujan varmaan toteamiseen. On vielä melko helppoa laskea ja muistaa onnistumisia jokaisen vieheyksilön kohdalta, mutta kalamiehelle voi olla on vaikeaa painaa mieleen, missä tilanteissa ja kuinka monta kertaa joku viehe on epäonnistunut tilanteessa, jossa kalaa "olisi pitänyt" tulla.

Jokainen vieheen vedessä käynti on periaatteessa tärkeä, joskaan yksi uitto ei koskaan ole osoitus vieheen huonoudesta. Mutta ainakin tilanteissa, joissa kalaa tulee veneeseen melko tiheään, ja joku näennäisen sopiva viehe saa paljon peliaikaa tuottaen kuitenkin vain tärpin tms., on epäilys syytä pistää korvan taakse. Vieheiden runsas vaihtelu jopa hyvän syönninkin aikaan auttaa tällaisten havaintojen tekemisessä.

Vaikka tieto erilaisista vieheyksilöistä hyväksytään, sitä ei useinkaan noteerata eikä siihen reagoida mitenkään. Jos optimistisesti oletetaan, että yksi kymmenestä vieheestä olisi todellinen menestyjäyksilö, niin mitäpä meistä itse kukin on tehnyt oman pakkinsa sisällön muuttamiseksi? Vieheistä on ehkä vaihdettu kaverin kanssa yksi keskinkertainen viehe kymmenestä, kun ne kahdeksan muutakin keskinkertaista joutaisi aivan yhtä hyvin aktiivipakista sivuun.

Koska vieheet ovat kalliita, niiden uintia voi ja kannattaa yrittää muuttaa tietoisesti, ennen kuin hankkii toista "samanlaista" tilalle. Tyypillisin keino muuttaa uintia on vaihtaa koukut raskaampiin tai kevyempiin, säätää nokkalenkkiä pystysuunnassa tai varovasti vuolla puukolla leukalappua esimerkiksi terävämmäksi tai lievästi epäsymmetriseksi. Auttaa paljon, jos näitä muutoksia pääsee tekemään veden äärellä koeuittaen viehettä joka välissä.

Koska suurin osa kaupan vaapuista on kelluvia ja uppoaville vaapuille on kylmän veden aikaan paljon käyttöä, luonteva keino yrittää päästä epäillystä epäonnistujasta eroon on painottaa se uppoavaksi ja yrittää siten tehdä siitä loppukauden ottipeliä.

Käsiala pelastaa ne kalamiehet, jotka ovat omaksuneet nykivän tavan uittaa viehettä vavalla, ilman että vieheen ominaisliike on määräävä. Käsialalla uitettuna huononkin yksilön voi saada kalastavaksi, ilman että sille tehdään mitään muutoksia. Tosin hyvä yksilö edelleen pyytää paremmin.

Artikkeli: Arto Kojo

Sivun alkuun