Henrik Kettunen

Urheilukalastuksen 10 käskyä
Vuoden 1947 Kalastusmessujen yhteydessä SUKL julkaisi 10 urheilukalastajan käskyä. Siinä on mielestäni kalastusharrastuksen kehittämisen keskeisimmät kohdat hyvin kiteytetty. Nämä säännöt eivät ole vieläkään vanhentuneet. Harmi vaan, että liian monet urheilukalastajat ja kalastuksen edistäjät ovat unohtaneet oman vastuunsa ja pitkän tähtäimen intressit. Liian monet hakee vain pikavoittoja. Tässä Urheilukalastajan 10 käskyä:

1. Älä tavoittele suuria saaliita, vaan kalastustilanteita, jotka vaativat ja
kehittävät taitoa, avartavat tietopiiriäsi ja tarjoavat urheilullista jännitystä.

2. Älä pyydä alamittaisia kaloja, sillä täyskasvuisina ne tarjoavat sinulle
paljon suuremman onginnan ilon

3. Käytä vain kunnossa olevia, riittävän lujia ja tarkoitustaan vastaavia välineitä ja hoida ne hyvin

4. Noudata tarkoin niitä vesiä koskevia määräyksiä, joissa kalastat; ota selvää isännän toivomuksista, jos olet kutsuttu vieras

5. Älä etuile, älä häiritse toisia, älä kadehdi

6. Älä kersku, äläkä liioittele

7. Hoida hyvin kalavetesi pitämällä kalakannan verotus kohtuullisena ja turvaamalla sen lisääntyminen

8. Taistele kaikkialla ryöstökalastusta vastaan, sillä kalat kasvavat vesissämme hitaasti ja liiallinen pyynti tyhjentää pian hyvänkin kalaveden.

9. Muista aina, että urheilukalastaja on luonnon ystävä ja että luonto tarjoaa sellaista iloa ja rauhaa, jota tuskin muualta löytyy.

10. Muista kalavesillä liikkuessasi joka hetki, että olet urheilukalastaja ja että sinun käyttäytymisesi perusteella arvostellaan kaikkea urheilukalastusta

Mitä tuumitte? Sopiiko suomalainen kalastuskulttuuri yhteen näiden ihanteiden kanssa? Ainakin omasta mielestäni kehitys vie kalastajia yhä kauemmas ihanteista. Samalla kalastuskulttuuri näivettyy yhä pahemmin, eikä se ole vain verkkokalastajien syytä.

10:stä kohdasta heränneitä ajatuksia:

1. Suurien saaliiden tavoittelusta
Eikö kalastuslehtien kirjoittelu usein ole varsin saaliskeskeistä. Sehän on juuri se mikä myy. Kalastajat haluavat oppia mahdollisimman tehokkaiksi pyytäjiksi. Samaa opetetaan seuroissa. Jostain se malli on tullut. Ehkä monesta lähteesta samaan aikaan? Tietoisuuden ja vastuullisuuden avartamisesta ei useinkaan keskustella kovinkaan paljon. Pikemminkin vaaditaan lisää oikeuksia ja sysätään vastuuta omistajille ja päättäjille.

2. Alamittaisten kalojen vapauttamisesta
Monin paikoin alamittaisia kaloja ei tartte laskea takaisin, jos niitä ei ole saanut, tai jos ne on pyynnissä vahingoittuneet. Monissa esitellyissä kalastuskoskissa saalis perustuu pyyntikokoisiin pullakaloihin. Osa kalastajista jopa pitää paikkaa huonona, jos sieltä tulee liikaa alamittaisia. Jotkut jopa toivoo, ettei alamittaisia ole. Enemmän vain pyyntikokoista kirjolohta. Tämän suuntaisia vaatimuksia kalastusseurat ja järjestöt ovat vaatineet kuorossa. KHO:n päätös piti kirjolohien istuttamista vastoin kalastuslain 1 pykälä. Se olisi lopettanut monin paikoin pullalohien istuttamisen. Sehän olisi kalastuskulttuurille kuolemaksi. Siksi lakia muutettiin.

3. Kutukalojen pyynnistä
Usein kutukalat ovat pikemminkin halutuinta saalista, koska niillä voi päästä ennätyskalarekistereihin. Miksi suurikokoisten uhanalaisten kalojen (esim. toutaimen, järvilohen ja taimenen) pyynnistä ja tappamisesta kalastajat palkitaan suurkalastajan ansiomerkillä? Järjestöt kannustavat vääränlaiseen pyyntiin. Kutupaikkojenkin tuhoutumisen ehkäisyn ohella, niiden kunnostukset olisi syytä nostaa paremmin esiin ja kannustaa ihmisiä osallistumaan kalavesien hoitotalkoisiin. Moni kuitenkin ajattelee, ettei hoito ja vastuukysymykset kuulu kalastajille. Siksi niistä ei kirjoiteta. Tietämättömyydestä ja asenteellisuudesta johtuen monet kestävän kalatalouden edistäjät leimataan pikemminkin hihhuleiksi.

4. Kalastusluvista ja siitä mitä rahoilla raadaan aikaan?
Lupien suorittaminen on yksi kestävän kalatalouden perusedellytys. Yhtä olennaista olisi myös vaikuttaa siihen, että varat käytetään tarkoituksenmukaisesti. Jos kalastuskiintiöitä ei ole, on niitä vaikea ylittää. Raha menee byrokratiaan ja eri järjestöjen keskinäiseen kinasteluun. Varsin pieni osa varoista menee todellisten kalatalouskysymysten ja kestävän kalatalouden konkreettiseen edistämiseen.

5. Kalastajien aiheuttamasta häiriöstä
Konflikteja syntyy usein silloin jos esim. tietty rajallinen alue, koski, tietty järvi tai merialue on ollut hyvin positiivisessa valossa ja näkyvästi julkisuudessa. Liiasta kirjoittelusta hyvätkin paikat saattavat nopeasti muuttua jyrkästi huonompaan suuntaan. Monet luonnonkannatkin heikkenevät sitä mukaan mitä enemmän alueelle istutetaan. Mitä suosituimmiksi jotkut paikat tulevat, sitä ruuhkaisemmiksi ne muuttuvat. Ruuhkautumiseen liittyy usein eri asteisia konflikteja. Monissa paikoissa ei kovinkaan helposti ryhdytä millään tavalla rajoittamaan kalastusta, koska pelätään sen vaikuttavan kielteisesti alueen imagoon ja suosioon kalastajien silmissä. Kalataloudellisen tarkastelun aikajänne on usein hyvin lyhyt. Ei nähdä nokkaa pidemmälle. 

Toisinaan huono käyttäytyminen liittyy väkijuomiin. Joskus syy ongelmiin voivat olla turhautumisessa, kun saalista ei tullutkaan niin paljon kun olisi odottanut. Monilla onkin hyvin ruusunen kuva asioista. Osin tämä johtuu siitä, että ongelmia on pitkään työnnetty taka-alalle.

6. Kateudesta ja hyvästä kalastuskäyttäytymisestä
Tehopyytäjät, himokalastajat ja suurkalojen onkijat on suomalaisessa kalastuskulttuurissa korkealle arvostettuja. Kalastus on jatkuvaa kilpailua kalavaroista ja kunniasta. Hyvän kalastuskäyttäytymisen omaavat eivät usein pääse tai edes vaivaudu parhaille paikoille. He puhuvat kalastusharrastuksen turvaamisesta, mikä on useille täysin vierasta, eikä heihin siksi suhtauduta vakavasti. Tietyt auktoriteeti ohjaavat omalla käytöksellään voimakkaasti keskustelua. Teot vaikuttavat usein enemmän kuin katteettomat puheet. 

7. Kalavesien likaantumisesta ja rehevöitymisestä
Petokalakeskeinen pyynti ei ainakaan edistä vesien puhdistumista. Perämoottoreiden ja veneiden käytöstä vesiin joutuu kemikaaleja, pakokaasuista ilmaan pääsee typpeä mikä rehevöittää vesiä entisestään. Rehevöitymiseen on toki monia syitä ja lähteitä. Matalissa lahdissa joidenkin kalojen kutupohjat saattavat myös kärsiä liiallisesta vesiliikenteestä. Myös suoraan vesistöihin virtsaaminen edistää rehevöitymistä. Myös istutuskeskeinen kalastuksenhoito pitää osaltaan kalanviljelyä yllä, mikä kuormittaa osaltamme vesiämme. 

8. Ryöstökalastusta vastaan taistelemisesta
Suurin osa ryöstökalastuksesta harrastetaan maassamme täysin luvanvaraisesti. Ei tästä tarvitse viranomaisille erikseen ilmoittaa. Kalaviranomaiset kyllä tietää, että suurin osa ko. kalastuksesta harjoitetaan aivan laillisesti. Siitä ei ole haluttu tehdä numeroa. Ilmeisesti sellaista pidetään enemmän tai vähemmän maan tapana. Monet urheilukalastajat pitävät esim. ammattikalastajia ryöstökalastajinta ja päinvastoin. Nykyinen kalastuskulttuuri hakee nopeita tuloksia, kalatalous pohjaakin suurilta osin pikavoittojen tavoitteluun. Kalatalouden ongelmat ovat hieman samantyyppiset kuin esim. Soneran. Ei ole ketään yrityistä syyllistä. Kulttuuri nyt vaan on ollut sellainen kuin se on ollut. Kalastuksessa pätee kysynnän laki. Kaupallisuus jyllää. Kalavesien tila ja velka kalavesille jääkööt tulevien sukupolvien maksettavaksi.

9. Kalastuksen arvostuksesta ja kalastajan käytöksestä
Kalastuksen arvostuksessa ei ole vain siitä miten kalastajat käyttäytyy toisiaan kohtaan. Kyse on myös siitä miten kalastaja puhuu ja tekee. Elääkö hän niin kuin opettaa, ja kantaako hän myös käytännössä vastuuta. Viime aikoina on tullut suosituksi puhua hyvien asioiden puolesta. Kuka nyt ei toivoisi että kaikki muut toimisivat vastuullisesti, jotta saisi itselleen paremmat puitteet kalastukseen. Eräs vakava ongelma liittyykin siihen, että kalastajille opetetaan itsekästä käyttäytymistä. Liian usein itsekkäät oman edun tavoittelut ajavat yhteisten etujen yli. Tämä näkyy monien järjestöjen toiminnassa, siinä missä kalastuskulttuurissakin. Tämän takia näistä urheilukalastusharrastuksen hyvät säännöt pitää nostaa esiin ja alkaa soveltaa niitä käytännössä. Tekojen on vastattava puheita. Muuten ei ole uskottava. Liian usein kuitenkin ajatellaan, että kalastuskulttuuri on mitä on, ja ettei siihen voi vaikuttaa. Itsekkyys, ahneus ja kateus kuitenkin koko ajan ruokkii monella eri tasolla nykyistä kalastuskulttuuria kielteisempään suuntaan. Keskustelufoorumeilla vastuullisempien kalastajien näkemys on viime vuosina jossain määrin nostanut päätään, eikä minkään muun takia, kuin se että jotkut selkärankaiset ovat laittaneet oman uskottavuutensa epäitsekkäästi kestävän kalastuksen edistämisen puolesta likoon.

10.Luonnon monimuotoisuudesta ja kunnioittamisesta
Kalastuskulttuurissa en näe mitään erityistä mikä viittaisia kalastajien arvostavan luonnon monimuotoisuutta tai luonnonsuojelua. Pikemminkin nämä on koettu merkittäväksi uhkaksi nykyiselle kalastuskulttuurille. Nykyinen kalatalouspolitiikka saattaa olla helisemässä, jos näille pehmeämmille arvoille asioille annetaan enemmän huomiota. Siksi keskustelua yritetään vaienta – tai ainakaan sitä ei haluta ylläpitää.
 
Ongelmat kalastajien asenteissa
Kalatoiminnassa haasteena pitäisi olla terveelle ja kestävälle pohjalle nojautuvan kalastusharrastuksen turvaaminen. Ongelmia ei kannata vähätellä, vaan ne pitää hoitaa kuntoon. Monet jälkeen jätetyt asiat tulevat ennemmin tai myöhemmin uudestaan vastaan, vaikka sitä ei välttämättä toivoisi. 

Mielestäni merkittäviä ongelmia on asenteissa, arvoissa kuin itse teoissa. Pitää vaan uskaltaa katsoa itseään peiliin, olla oma itsensä ja näyttää hyvää esimerkkiä. Vilppi käy enemmin tai myöhemmin kuitenkin ilmi. Kalastajatkin viestivät teoillaan paljon enemmän kuin puheillaan. Ja niin kuin ylipainoisille on tapansa sanoa, että sisäinen kauneus on se mikä ratkaisee. Samalla tavalla motiiveilla ja arvoilla on merkitystä. Miksi harrastan kalastusta? Onko seurauksilla väliä? 

Tietämättömyys on myös merkittävä ongelma. Mitä kalastajat tietävät kalavesistä? Mitä heidän olisi hyvä tietää? Sopii myös miettiä minkälaista arvomaailmaa ja asenteita, normeja tarvitaan, jotta kestävä kalastus olisi mahdollista. Minkälaista esimerkkiä annamme ja olemmeko toiminnassamme uskottavia, myös vuosien kuluttua tarkasteltuna. Neuvonta on ihan turhaa, jos neuvojat itse eivät elä niin kuin opettavat. Mitä harvempi pitää kalastusharrastusta eettisesti ja moraalisesti hyväksyttävänä, sitä harvemmaksi harrastajien rivit muuttuvat. Toisaalta jos kalakannat kehittyy, niin kuin on ollut havaittavissa, niin silloinhan tilanne pysyy balanssissa.

Keskustelun edistäminen ja taustojen valottaminen myös kalastoa ja muita ympäristönäkökuölmia huomioiden. Sanoisin, että tarvitaan vähän enemmän ympäristötietoisuutta ja asioiden huomioimista läpäisyperiaatteella. Vastuulliseksi ei opi kerralla, eikä se välttämättä ole helppoa. Se on vähän niin kuin laihduttaminen tai tupakan polton lopettaminen. Se, että alkoholisti tunnustaa ongelmansa, on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan.

Artikkeli: Henrik Kettunen, 24.11.2002

Sivun alkuun