Vätternillä elokuussa
Olin usean vuoden ajan haaveillut reissusta Ruotsin "suurille järville" kalaan. Päätimme Timin ja Jarmon kanssa, että seuraavan vuoden kesällä lähdetään sinne. Varasin lauttapaikat ja majoituksen hyvissäajoin keväällä.

Ennen reissua hankimme veneeseen käytetyn pakastimen. Hankin sen siksi, että avoveneeseen ei oikein viitsinyt laittaa omaa, käytössä olevaa pakastinta. Lauantai-iltana sitten ajattelin laittaa hankkimani pakastimen päälle ja kytkin sen seinään. Poks ja samantien alkoi tulla savua ja lieskoja. Äkkiä pistoke irti. Joten se siitä pakastimesta. Mistä uusi, kun seuraavana päivänä (sunnuntai) piti lähteä kohti etelää?

Yhden yön tuskailu, että mitäs nyt. Aamulla sitten soitin Laukan Timolle, joka oli juuri edellisenä päivänä tullut kalasta. Hän oli ostanut vasta kylmäarkun/pakastimen, joka toimii akulla, verkkovirralla ja vieläpä kaasullakin. Hän onneksi lupasi tuota arkkua lainaan ja näin oli turvattu syöttien vienti Ruotsiin ja mahdollisten kalojen tuonti takaisin. Sunnuntaina sitten ajoin ensin Manseen hakemaan ensimmäistä kyytiläistä eli Timiä.

Maanantai
Aamulla oli herätys aikaisin. Sitten Timin autolla takaisin Jarmon luo, jossa pakettini oli viettänyt yön. Siitä sitten lähdimme melkein samoin tein ajamaan kohti Turkua. Matkalla kävimme aamupalalla ABC -huoltoasemalla vähän ennen Turkua. Sitten kävimme hakemassa Mikon morsiamen tuomia syöttejä. Syötit olivat Ottotäkyn pakkaamia ja näyttivät todella hyvältä. Sitten suuntasimme kiireesti lautalle.


Lautta Turku-Tukholma
Satama meinasi olla hukassa, mutta onneksi löytyi sitten hetken päästä. Sitten vain odottamaan laivan lähtöä. Autoja tuohon laivaan oli menossa todella vähän, vain parikymmentä. Kyselimme Suomen puolella ollessamme vielä viime hetken vinkit Kokkosen Timpalta. Laivalla käytiin syömässä ja muuten vain levähdettiin tulevaa ajomatkaa varten.

Tukholma-Karlsborg
Matka meni kaikin puolin hyvin, rauhallisesti pimeydessä edeten. Pimeydestä johtuen ei maisemista saanut oikein mitään kuvaa. Liikennettäkään ei ollut liikaa, vaan matka taittui aika ripeästi.


Karlsborg
Hotellista mentiin hakemaan avainta, mutta se oli kiinni. Soitto "päivystäjälle", no hän oli nukkumassa ja kertoi, ettei hänellä ole numeroa sille, joka tietää mökeistä. Kysyimme "päivystäjältä", että tulisi antamaan sitten meille huoneen. Mutta hän ei ollut edes halukas heräämään, että olisimme saaneet sen huoneen siitä hotellista. Jouduimme menemään naapuri hotelliin Hotel Carlsborgiin. Maksoi 500 kruunua. Nuori nainen, joka tuli avaamaan ovea, oli erilailla ystävällinen, vaikka joutuikin meidän takia heräämään ja antamaan huoneen.

Tiistai
Hotel Carlsborgin aamiainen oli hyvä. Oli tuoreita vihanneksia, leipää jne, joten mahat täyttyivät mukavasti. Sitten menimme takaisin hotel Wetterniin. Siellä oli ilmeisestikin sama "päivystäjä" respassa, jota me onnettomat olimme häirinneet kesken unien ja hän kysyikin, että mekö soitimme yöllä. Sitten hän otti puhelimen ja soitti jollekulle, joka sitten kertoi, että mökki on auki ja avain on sisällä. Tämä joku aikoi tulla käymään keskiviikkona aamusta ja rahastaa mökin vuokran.



Pääsimme mökille ja sitten pitikin lähteä kauppaan ostoksille. Ja toisella reissulla tankattiin venettä ja kolmannella haimme rahaa mökin vuokraa varten. Kalalle pääsimme viimeinkin viiden jälkeen. Kun varusteet oltiin saatu vetoon, soitin Peter Stadigille ja kyselin kuulumisia, varsinkin kalastuksen osalta. Hän kertoi, että ei ole syönyt kovin hyvin. Peter kertoi, että hän on myös tulossa seuraavana päivänä Granvikiin. Ilta kymmeneen asti vedettiin (paikallista aikaa) ja oli jo pimeää, kun nostimme vehkeet ylös. Keli oli tuulinen ja pilvinen. Loppu ilta oli kirkas, mutta siihen asti oli myös tummia pilviä taivaalla. Lopussa meinasi tulla t-paidalla kylmä, kun tuli lähdettyä liian vähillä vaatteilla ja nopeasti.

Illan aikana kokeiltiin Kokkosen Timpan neuvomia konsteja. Sen verran oli tuulta, että pystyttiin kalastamaan "vain" 6 vavalla. Vedossa oli kirkkaita (kromia/violettia/sinertävää) ja helmiäisvärejä päinä sekä kaksi levyä, joku Coyote ja Betsy. Mutta yhtään tapahtumaa ei ollut. Vähäisiä havaintoja kuitenkin kalaparvista.
 
 

Keskiviikko
Aamulla herätys sängystä pois jne. lauletaan lastenlaulussa. Timi heräsi siihen, että puhelin soi ensimmäisen kerran seitsemältä Ruotsin aikaa, kun työpaikalta soitettiin. Sitten se soi vielä kaksi kertaa ennen kuin minä nousin ylös. Aamupalalle ja hissun kissun heräilemään. Keli oli eilisen veroinen tuulineen kaikkineen. Granvikin satamaan tuli ruotsalainen venekunta "the gringos" Haukkansa kanssa. Sen kummemmin ei tuota satamasta tuota venekuntaa nähty, vain yhden kerran vain tuli vastaan iltapuolella, olisivatko olleet matkalla kotisatamaa kohti. Kasasimme varusteemme veneeseen ja lähdimme kalaan. Kävimme ensin hakemassa jäitä Klangahamnista. Siellä oli nuori poika, joka muuten puhuu hyvää englantia. Sieltä saimme boksiin jäitä. Suosittelen.

Kalastavia veneitä oli noin kymmenkunta, mutta hyvin sovittiin sekaan, eikä "lets play chicken" -leikkejä tullut. Neljän aikoihin tultiin sitten syömään ja parin tunnin päästä suunniteltiin takaisin kalalle menoa. Kun saimme vehkeet vetoon, soitti Stadigin Peter ja kyseli kuulumisia. Heikothan ne oli, mutta Peterin sanat lohduttivat; hänen kalakaverinsa oli vetänyt päivällä viisi tuntia ja myös tyhjät. Hänkään ei ollut kuullut muuta kuin, että joku olisi saanut 3 kg lohen, muuten hiljaista, kuten meilläkin.


Peterin Granvikin reissu oli siirtynyt Karlsborgin eteläpuolelle Flisen nimiselle matalikolle tai siis sen lähelle. Illalla tuuli alkoi tyyntymään ja tuli ihan kiva ilta; ei tuulta ja aurinko paistoi. Vedimme uistinta klo 23:een, viimeisen tunnin pilkkopimeässä. Mutta kalat antoivat odottaa itseään. No, päivä oli ihan hieno, mutta se kruunu jäi kuitenkin tulematta. Mutta kalat olivat nyt vain jossain muualla, edes kunnollisia pikkukalaparvia ei näkynyt, joten ei ollut petokalojakaan.

Vedossa oli monen värisiä huppuja. Betsy, Coyote, violetti, kirkas ja lemon jotain oli levyistä vedossa, mutta ei kertakaikkiaan minkäälaista tapahtumaa. Illan lopuksi oli ihan hyvä siimasoppa, josta ohessa kuva. Syötit olivat täysin koskemattomia, koukun reikää lukuunottamatta ihan pakkauskunnossa. Eli Ottotäky :n syötit olivat maineensa veroisia.

Ei muuten näkynyt koko päivänä sitä maksun kerääjää, joten mietimmekö, olisiko jänistänyt koko keruun saamamme "hyvän" palvelun vuoksi. No, omapahan on asiansa, eiköhän hän hae omansa pois. Seuraavana päivänä tulee sitten mestarivirittäjä Lahtinen, jospa hän saa muutoksia yksitoikkoiseen ruokavalioon, vain kaupasta ostettuja. Samoin kuullaan myös Peterin kuulumiset tuolta Flisen -matalikolta. Jos kalat ovat siirtyneet sinne, niin sitten mekin siirrymme sinne perjantaina.


Torstai
Aamulla herättiin kymmenen huiteilla. Aamupalakin vei aikaa, kun se rauhassa syödään, joten kalalle päästiin puolen päivän aikaan. Sama tahti jatkui. Vedimme Åxtalin penkalla, josta nyt kuitenkin löytyi kalaparvia, muttei kuitenkaan niiden ympärillä pyöriviä "petoja". Päivän aikana oli taas monen väristä houkutinta ja huppua , mutta kun ei syö niin ei syö. Mutta onneksi lohduttaa se, ettei kukaan muukaan tuntunut saavan. Tai sitten Suomi-poikia lohduttaakseen näin sanoivat.

Päivällä Granvikin mökkien omistaja Rolf sitten kävi hakemassa maksun mökistä. Hän aikoi antaa vähän palautetta tuonne Hotellin suuntaan "päivystäjän" käytöksestä. Hän kertoi, että hän aikoo tehdä paikasta ns. Fishingcampin. Aikoo satsata kalastuspuoleen ja aikoi tehdä mm. pakastimen, jossa jokaisella mökillä on paikka, johon voi laittaa kalansa. Toivottavasti satsaus tuottaa tulosta, kyllä nuo paikat sen verran komeita olivat. Tietysti, jos kaloja ei tule, niin siinä ei paljoa satsaukset auta.


Torstai olikin lyhyt päivä, kun lähdimme hakemaan Jarmoa Jönköpingistä. Ennen hakureissua kävimme kylillä ruokaostoksilla, että jaksaa kalastaa. Jönköpingin reissu meni hyvin ja maisemat olivat välillä hienoja. Lentokenttä oli kyllä pieni, mutta sinne Jarmo kuitenkin ilmaantui. Kun pääsimme takaisin mökille, "keskustelimme syvällisiä" yö-kolmeen ja nautimme Jarmon tuomista lentokenttä tax freen tuotteista. Miehet viihtyi. Peter Stadigista ei kuulunut koko päivänä mitään, joten ei hän varmaan ollut saanut erikoisemmin kalaa.

Perjantai
Aamulla meni herääminen myöhäiseen. Kalalle lähdimme vasta kahden jälkeen, kun piti käydä hakemassa veneeseen vielä bensaakin ja boksiin jäitä. Menimme Jarmon kanssa ensin Granvikista pohjoiseen, josta "katamaraanipojat" olivat saaneet pari kalaa, lohen ja nirskun. Veto päälle ja edelleen oli yhtä hiljaista. Ei mitään, ei kerta kaikkiaan mitään. Mutta onneksi keli oli mitä parhain, lämmintä oli varmaan 25 astetta ja täysin tyventä. Kalastelimme reilut kolme tuntia ja sitten soitettiin Timille, että laittaa ruuan tulelle.


Timi kysymään, että onko tullut kalaa, johon Jarmo vastasi, että ei sen yhden jälkeen...Timi ihmetteli, että olemmeko saaneet kalaa...Jarmo sanoi, että kello yhden jolloin lähdimme. Onneksi huumoria oli vielä, vaikka kalastuksellisesti tulos oli aika heikko.

Lähdössä tapahtui jälkikäteen hilpeyttä herättänyt tapaus, kun tulimme tankkausreissulta ja laskimme venettä veteen. Köysi olikin yllättäen liian lyhyt ja veneelle tuli trailerin päältä liikaa vauhtia, joten se pääsi yksin kellumaan satama -altaaseen. Onneksi siitä oli lähdössä yksi paikallinen mies, joka tönäisi veneen takaisin. Muuten olisi tullut Salon pojalle uintireissu.

Ruuaksi syötiin lihaa ja pottuja.....kalaa kun ei ollut tullut. No, liha ja potut olivat kyllä oikein hyviä. Kävimme jututtamassa Peter Pragia, joka oli tullut satamaan ja oli hienossa Birgitta -veneessään varustautumassa ruotsalaisten ja venäläisten kalastajien "charterille". Peter oli todella mukava ja puhelias mies, aikaa olisi mennyt vaikka kuinka paljon juttuja kuunnellessa ja kokemuksia vaihtaessa, mutta hänellä oli kyyti tulossa. Tapaamisen jälkeen lähdimme uudestaan kalaan.


Illaksi siirryimme takaisin kohti Åxtalia. Löysimme aivan loistavia kalaparvia ja odotukset olivat korkealla. Mutta ei vieläkään mitään. Tosin yhdessä välissä oli jo pientä riemunkiljahtelua (minulla), kun yksi vapa laukesi ja näytti vavassa siltä, että nyt, mutta se johtui vain siitä, että kaikki minun puolen vehkeet olivat jostain syystä menneet sekaisin.

Myöhemmin selvisi, että sopivasti käännöksen ollessa kesken ja erehtyy nostamaan ja laskemaan takilaa, niin sekaisinhan ne menee. Pienessä veneessä ei tuota eroa vaijereiden välillä ole niin paljoa ja kun levyjä käyttää, niin sehän näyttää kaappaavan noita siimoja. Lähistöllä ollut ruotsalainen venekunta (sama, joka auttoi satamassa) katseli kiikarilla, että tuliko meille kala. Mahtoi olla naurussa pitelemistä, kun ensin oli vene karussa ja sitten riemunkiljahdusten saattelemana siimasotku.

Paikalliset olivat innokkaita porisemaan ja kertoivat auliisti paikoista ja konsteista. Samaa avoimuutta toivoisi tapaavan täällä Suomessakin. Yksi eläkeläispariskunta tuli hienolla veneellä satamaan ja he olivat kuitenkin saaneet yhden nieriän, mutta muut eivät ainakaan maininneet mitään.

Muutamien kanssa tuli väännettyä ruotsia ja ilmeisesti tulin joten kuten ymmärretyksi, kun innostuivat juttelemaan. Tuo vanhempi pariskunta kävi juttelemassa ja kyselemässä minun veneestä ja takiloista. Samoin kävi kyselemässä eräs toinen mies saalista. Ja muutenkin Suomi-pojat näyttivät kiinnostavan. Illalla kalasta tultuamme jatkoimme "syvällisiä keskusteluja" kalastuksesta ja vähän muustakin.


Lauantai
Aamulla heräiltiin rauhassa ja käytiin kaupungilla ruokaostoksilla. Aluksi meinattiin, että nyt on meidänkin aika saada kalaa ja ettei huomiseksi tarvita ruokaa kaupasta, vaan syödään kalaa. No, ostettiin kumminkin, tosin jälkikäteen ajatellen ihan turhaan. Kun tulimme takaisin mökille, lähdimme heti liikkeelle. Keli oli jälleen kerran todella hienot, aurinko paistoi eikä tuulta ollut laisinkaan. Lämpötila vesillä ei heittänyt varmaan kauas 25 asteesta.

Saimme varusteet paikoilleen ja vedon päälle. Jarmo laittoi läkkäröitäkin vetoon. Ei mennyt kuin varttitunti siitä, ja huomasimme, että kaiku näytti todella suurta syöttikalaparvea ja siitä meni hetki, kun Jarmon puolelta alimmaisena takilassa ollut levy ja huppu saivat kyytiä. Pennin räikkä lauloi ihan kiitettävän pitkään ja Jarmo kävi kiinni vapaan.

Ensimmäiseksi Pennin huudatus jatkui, jolloin päätettiin kerätä myös muut vavat pois Jarmon puolelta, varmuuden vuoksi. Jarmo väsytteli kalaa tovin ennen kuin se tuli pintaan. Levy näkyi kaukana veneen takana. Hetken päästä iski Jarmolle epäusko, pääsikö se karkuun. Tuo johtui vain siitä, että kala tuli kohti venettä ja sen vuoksi oli kevyt kelata. Kala tuli veneen taakse suhteellisen lähelle, kunnes teki vielä pari tiukkaa syöksyä. Tuossa vaiheessa huomattiin, että kyseessä oli kiiltäväkylkinen kala, joten ei ainakaan hauki.

Sitten kala tuli nöyrästi kohti venettä ja minä laitoin "varmasti riittävän" haavin alle ja koppasin kalan kyytiin. Sitten alkoi riemunhuudot, onnittelut ja ihmettelyt, että miten meidän saama kala voi olla noin suuri. Kala oli suhteellisen lyhyt ja pullea, näytti veneen pohjalla oikealta porsaalta. Tässä vaiheessa pitää lukijoille mainita, että veneen suurimman kalan ennätys meni reippaasti rikki, joten se näytti meistä ihan porsaalta. Kalan painoksi tuli minun puntarilla mitattuna 8 kg. Pituutta kalalla oli noin Igloon verran eli vähän reilut 80 cm. Tulos ei ole mikään virallinen tulos, mutta riittää minulle. Tuli heti kerralla uusi ennätys minun veneeseen. Jarmoa vaivasi vatsakipu, mutta tuon väsytyksen aikana sitä ei kuulemma huomannut. Kiinni pysyminen oli suhteellisen varmaa, sillä kaikki koukun kolme haaraa oli kiinni kalan suussa.


Takila oli 50 jalassa ja alimpana uineeseen kala otti. Levynä oli Oki, väriltään kelta-vihreä hopea toiselta puolelta ja toiselta kultainen. Huppu oli samanvärinen. Vaparia oli noin 5 metriä. Loppuaika olikin aika hiljaista, kuten oli ollut koko alkureissu. Kun sitten vahingossa kävi niin, että läkkärä meni väärin päin tapsia sitoessa, niin se jätettiin niin. Eihän sitä koskaan voi tietää, kokeileminen ei maksa mitään. Uintia sekin kuitenkin elävöitti, eikä ainakaan huonommin voi syödä.

Vähän tuon kalan jälkeen tarvittiin haavia jälleen. Nimittäin, kun Jarmolta tippui lakki. Helteisellä järvellä piristää kummasti, kun kastelee lakin järvessä ja laittaa sen sitten päähän. Ja tuossa kasteluvaiheessa lakki karkasi.

Sitten oltiinkin hyvissä tunnelmissa jonkin aikaa, kunnes Jarmon vatsa alkoi tosissaan vihoitella. Lähdimme syömään ja olimme rannassa viiden aikaan. Kun tulimme rantaan ja otimme kuvia kalasta, lisäksi paikalla kävi paikallisia katsomassa tuota meidän kalaa ja kehuivat kauniiksi (naisten kommentti), mitä se kyllä olikin. Sitten aloimme tehdä ruokaa ja Jarmo yritti parantaa oloaan, mutta ei auttanut. Timi teki makkarakeitot ja me söimme sitä Jarmon levähtäessä. Siinä vierähtikin sen verran aikaan, ettemme viitsineet sitten lähteä enää järvelle, varsinkaan kun Maestro Lahtinen sanoi, ettei hän lähde. Siinä sitten istuskelimme ja ihmettelimme suhteellisen vilkasta satamaelämää.


Kala iski seuraavasta koordinaatissa : 58.34.920 N , 14.35.916 E
 
Sunnuntai
Aamulla lähdimme kalaan klo 10, aiemmin kuin tavallisesti. Kävimme hakemassa jäitä, mutta tällä kertaa maksettiin 20 kruunua. Tähän asti ne olivat olleet ilmaisia. No, mielestämme korvaus oli kohtuullinen verrattuna hyötyyn. Sitten välittömästi kalasatamasta ulos tullessa veto päälle paikalla, jossa Prag veti edellisenä päivänä. Mutta sama tahti jatkui. Lähes heti löysimme hyvän kokoisen parven, mutta äkkinäisen lenkin jälkeen se oli jo vaihtanut paikkaa, emmekä löytäneet enää sitä.

Muutenkin löytyi parvia ihan kiitettävästi, mutta niiden ympärillä mahdollisesti pyörineet petokalat eivät jostain syystä olleet kiinnostuneita meidän virityksistä. Joten tämäkin päivä meni taas ihmetellessä. Monenlaista yritettiin ja värityksiä oli vaikka mitä, mutta jostain syystä ei nyt vain ole kala syönnillä.


Nyt sitten kokeiltiin uudenlaista viritystä, kun minä onnistuin polkemaan rikki yhden läkkärän, joka oli tapsissa kiinni. Talloin sen päälle, kun osoitin, että missä on huppu . No, Jarmo laittoi senkin pyytämään, vaikka siinä oli halkeama kupissa ja varsi poikki. Se oli kuitenkin muuten ehyt ja siinä ei ollut mitään, mikä olisi voinut katkaista siiman. Siitä tulikin todella elävän näköinen uinti, mutta ei auttanut edes sekään.

Iltapäivällä tulimme sitten syömään ja söimmekin kunnolla: riisiä, lohimedaljonkeja ja marinoituja valkosipuleita punaviinin kera. Jälkiruuaksi kahvia ja viskyä. Ruuan jälkeen menimme jututtamaan Peter Pragia uudemman kerran ja samalla tutustuimme Birgitta-alukseen tarkemmin Peterin esittelemänä. Kyllä täytyy sanoa, että siinä on kyllä "päiväunta" kerrakseen. Eipä olosuhteet voisi paremmiksi tulla.

Majoitustakin löytyi, lisäksi vesivessa ja loistavat, avoimet sisätilat. Veneellä oli painoa vain 6000 kg, kun pituutta on kuitenkin 12 metriä ja leveyttä muistaakseni 5,2 metriä. Peter kertoi, että kulutus tuossa veneessä on 17 kn:n nopeudella on 21 litraa/tunnissa. Veneessä on 2 x 125 hv (muistikuva, kokoon nähden pienet) Volvo Penta -moottorit. Kuvasta selviää vielä paremmin tuo hienous. Hintaa komeudella oli ohjehintana 285 000 euroa.

Illalla läksimme kalalle seitsemän aikaan, kun vierähti aikaa tuossa Peterin veneellä. Siinä olisi varmaan mennyt ilta kokonaankin, kertomukset kalastamisesta ja jutut olivat sellaisia, mutta oli pakko lähteä yrittämään ja päästää Peter jatkamaan siivoamista. Ilta menikin sitten ihan tutuissa merkeissä, mutta tällä kertaa emme löytäneet laisinkaan kalaparvia, joten taas meni tyhjän vetämiseksi.


Loppuajasta alettiin miettimään sitä, että mistä tulee tuo "vetäkää niin pimeään, ettei kättä näy taivasta vasten" -juttu. Epäiltiin leikkimielisesti jopa ruotsalaisten jekuksi. Harmi, että jäi kysymättä Peteriltä. Mutta kyllä varmaankin on joku saanut tuolloinkin, kun kerran tuollaista kerrotaan. Onko kyseessä se, että kalojen pitää pintautua, että näkevät, vai mihin juttu perustuu. Sitä kun uskoo kaiken ilman perusteluja ;-)

Seuraavana aamuna onkin sitten aikainen herätys, neljältä pitäisi herätä. Ensimmäisenä bensiinin ostoon, epäilyttää tuo veneen mittarin kunto, kun on ollut puoli tankkia jo pidemmän aikaa nyt, kun Jarmo on ollut mukana. Ei vara venettä kaada, olisi aika ikävää meloen ohjata venettä rantaan, johonkin päin Vätterniä. Illalla nousi tuuli ja se tuli aika railakkaasti suoraan vastarannalta, joten ei vielä tiedä miten aamulla käy, mutta toivotaan, että päästään vähän vetämään ja ehkä saamaan pari kalaakin.

Maanantai
Herätys oli karu klo 04.00. Illalla alkanut tuuli oli yön aikana vain koventunut, joten järvelle ei ollut asiaa, siksi komeat aallot tulivat kohti satamaamme. Takaisin nukkumaan ja muutaman tunnin kuluttua taas katsomaan ulos, sama tuuli jatkui ja takaisin nukkumaan. Kymmeneltä sitten nousimme ylös ja totesimme, että taitaa olla aika lähteä ajamaan kohti Tukholmaa. Aloimme pakkaamaan tavaroita ja siivoilemaan mökkiä "luovutuskuntoon". Kesken järkkäämisen tuli Peter Prag juttelemaan. Hän kertoi, että oli nähnyt meidän olevan lähdössä ja tuli vielä juttelemaan. Taas olisi mennyt vaikka kuinka kauan jutellessa, siksi puhelias mies hän on. Jonkin ajan kuluttua hän lähti jatkamaan matkaansa ja me pakkasimme auton loppuun. Aika tarkkaan kello 12 pääsimme lähtemään matkaan.

Matkalla oli tarkoitus käydä ostamassa lapsille tuliaisia jostain. Niitä löytyikin pienen suomalaisen suurmarketin kokoisesta lelukaupasta, jossa tosin valinnan vaikeus meinasi iskeä.

Matka Tukholmaan meni hyvin. Paitsi sitten Tukholmaa lähestyessä alkoi klo 17:n ruuhka, jossa menikin sitten melkein tunti ja matka eteni noin 2 km. Ai, että rakastan kyllä suurkaupunkeja ;-) Vihdoinkin pääsimme satamaan ja odottamaan laivan lähtöä.

Yö laivalla menikin sitten hyvin nukkuessa. Noilla SeaWindin laivoilla kun ei tuota iltaelämää ole niin paljoa. Ja yksi, mikä pisti silmään tuolla laivalla, oli suhteellisen köykäinen ruokavalikoima. Oikein jäi kaipaamaan "oikeiden" Ruotsin laivojen notkuvia ruokapöytiä. Mutta eipä nuo olleet kyllä hinnankiroissakaan. Aamulla sitten kävimme syömässä laiva-aamiaisen ja sitten odottamaan satamaan tuloa. Matka Tampereen kautta kotiin alkoi. Tampereella oltiin sitten vähän ennen puolta päivää ja minä jatkoin siitä sitten omaan kotiini.

Vaikka näyttäisi tekstistä päätellen, että reissussa oli monenlaista "epäonnistumista" ja sattumaa, niin mielestäni reissu oli kaikesta huolimatta kokonaisuutena onnistunut. Kelit suosivat ja hauskaa oli. Ja noita parempia kalastuskelejä lähdettiinkin tuolta hakemaan ja viettämään lomaa. Kalastus oli siinä mukavana lisänä. Ei tietenkään olisi haitannut, vaikka kaloja olisi tullut enemmänkin, mutta tuo yksi kyllä oikeastaan kruunasi koko reissun ja senkin puoleen jäi hyvä maku.

Lopuksi haluan kiittää vielä mm. Timo Kokkosta, Janne Vepsäläistä, Peter Stadigia, Peter Pragia ja Ove Johanssonia (Team Extreme), jotka neuvoivat, opastivat ja muutenkin antoivat vinkkejä itse paikkaan liittyen, mutta myöskin kalastukseen liittyen.

Keskustele artikkelin aiheesta muiden kanssa --->

Artikkeli: Copyright - Marko Salo
Kuvat: Copyright - Marko Salo, Jarmo Lahtinen ja Timo Virkkula.

Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

 




Etusivulle | Sivun alkuun | Foorumiin