Karhunkierros - 80 kilometriä

Reissuunlähtö:
Espoolaiset Marco ja Taina hakevat minut ja Petran sekä koiramme Helsingistä Maanantaiaamuna 10.9. klo 8.30. Lähdemme ajamaan pohjoista kohti. Matka sujuu joutuisasti Marcon ajaessa. Kuusamossa käymme kaupassa ja vierailemme Tainan kaverin, Riikan, luona kahvilla ja pullalla.

Perillä mökillämme n.10 km Rukalta itään olemme kuudelta illalla. Saunomme ja syömme iltapalaa. Sitten nukkumaan. Yöllä huoneemme lämpötila nousee emmekäsaa nukuttua, joten tiirikoimme Leathermanilla ikkunan auki ja päästämme kuumuuden ulos. Huoneen lämpötila laskeekin nopeasti +10 asteeseen, ja sen jälkeen nukumme kaikki kuin tukit aamuun asti.

1. päivä (11.9)

Taksilla Rukalta Ristikallion P-paikalle

Aamulla herään seitsemältä. Käytän koirat ulkona asioilla. Mukanamme on siis kaksi karkeakarvaista kääpiömäyräkoiraurosta - Baba ja Vekku. Laitan kahviveden liedelle ja käyn herättämässä toiset. Toisten heräillessä valmistan puuroa aamupalaksi. Syötyämme pakkaamme tavarat autoon ja suuntaamme ajomme kohti Rukahovin parkkipaikkaa.

Ennalta tilattu taksi on jo meitä odottamassa kun saavumme Rukalle klo 9.45. Parkkipaikka on yhtä rakennustyömaata. Löydämme vihdoin taksin opastuksella paikan autollemme. Minä ja Taina ostamme Karhunkierros-kangasmerkit Rukaklubilta. Petralle ostetaan samalla yhdet lisäsukat. Lastaamme tavaramme, koirat ja itsemme taksiin. Ja eikun menoksi...

Ristikallion parkkipaikalla otamme muutaman valokuvan ja seuraamme taksin lähtöä jännittyneinä. Tästä alkaa viiden päivän "erävaellus", ja jos kaikki menee hyvin päädymme sinne minne automme jätimme, eli Rukahovin parkkipaikalle.

Ristikallion pysäköintipaikalta Taivalkönkäälle 9 km

Heitämme rinkat selkään ja otamme ensimmäiset askeleet parkkipaikalta alas polulle johtavia portaita. Rinkka tuntuu painavalta. Koirat singahtelevat sinne
tänne uusien hajujen perässä. Onneksi päätimme kulkea  vain 9 km ensimmäisenä pivänä.

Alussa juurakkoinen polku kulkee tavallisen metsän läpi ja matkanteko on hidasta koska pysähdymme vähän väliä säätämään varusteitamme.

Tullessamme Ristikallion läheisyyteen maisemat vaihtuvat jylhiksi. Ristikallion autiotuvalla päätämme pitää lounastauon. Syötyämme kukin 'lounaamme' jatkamme matkaa Puikkokämpälle, missä tytöt ryntäävät suoraa päätä huussiin.Unohdimme kirjoittaa nimemme Ristikalloin autiotuvan vieraskirjaan, mutta nyt olemme valveutuneita ja merkkaamme käyntimme Puikkokämpän kirjaan.

Taivalkönkään tuvalla, joka osoittautuu kaksikerroksiseksi, on alakerta jo täyttynyt muiden vaeltajien tarvikkeista. Niinpä valtaamme heti ensimmäiseksi yläkerrasta neljä vierekkäistä makuupaikkaa, ja alamme sitten vasta laittaa ruokaa.

Olemme väsyneitä päivän lyhyestä matkasta huolimatta ja tytöt ja koirat menevätkin nukkumaan kun alkaa hämärtää. Minä jään Marcon kanssa nauttimaan nuotion ja rommitotien lämmöstä vielä hetkeksi.

2. päivä (12.9)

Taivalkönkään aamu

Herätessämme Marcon kanssa seitsemältä ilma on kostea ja utuinen. Yöllä oli satanut vettä. Melkein kaikki yöpyjät ovat jo heränneet ja valmistelevat lähtöään. Keitämme puurot ja kahvivedet Trangialla. Tytötkin heräilevät meidän touhutessamme ja Petra ehtii viimein aamupalalle puuron jo melkein jäähdyttyä. Saksalaistytöt, jotka nukkivat kanssamme yläkerrassa, huomasivat herättyään, että olemme vallanneet koko ulkopöydän käyttöömme ja ilmaisivat asian yhdellä sanalla: "Scheisse". Painuivat sitten sisälle aamupalalle.

Taivalkönkäältä Oulangan luontokeskukseen 9 km

Taivalkönkään ensimmäisen lyhyen riippusillan yli päästyämme kompuroimme kivikkoisen saaren yli toiselle riipusillalle. Se on huomattavasti pidempi ja herättää ihastusta. Kamerat kaivetaan esiin. Kuvattuamme matka jatkuu ja Taivalköngäs jää taaksemme muistoihimme ja toivottavasti kuviimme.

Petra, Vekku, Baba, Taina ja Marco Taivalkönkään sillalla

Kiekeröojan ylitys uutta puolivalmista siltaa pitkin

Pidämme tauon Talvilammen kohdalla polun vieressä, koska paikka on kaunis ja aurinko paistaa eikä kukaan meistä halua pysähtyä luontokeskusessa, missä vilisee 'turisteja'. Taas maistuu kiisseli, ja meetwursti Fazerin ruispuikulalla.

Luontokeskuksessa lööpit kertovat
Luontokeskuksessa heitämme rinkat maahan ja käymme vessassa. Taina huomaa lööpit, jotka kertovat, että New Yorkissa on kuollut kymmeniä tuhansia World Trade Centerin räjähdyksessä. Vaatimuksista huolimatta emme osta lehteä, vain jäätelöt minulle ja Petralle.

Jossain luontokeskuksen lähellä...

Reitti on hyvin opastettu...

Luontokeskuksesta Oulankajoen vartta Ansakämpälle 6 km

Matkamme jatkuu seuraten Oulankajokea alaspäin. Ihailemme  kiutaköngästä ja sen kalliomaisemia. Tapaamme matkalla jo eilisestä tuttuja päiväretkeläisiä ja kuulemme lisää huhuja New Yorkin tapahtumista. Näemme poroja - Karhunkierroksen ensimmäiset. Pidämme tauon, koska Petran nilkka kipeytyy. Ilmeisesti kyseessä on onneksi vain lihaskipu. Otamme samalla valokuvia. Petra vaihtaa sukat ja matka jatkuu.

Oulankajoen varella Petra, Baba ja Vekku nautiskelevat auringosta...

Marco, Petra, Taina ja Vekku Oulankajoen maisemissa

Tietämättä kuinka lähellä Ansakämppää olemme tytöt vaativa taukoa, mutta emme pysähdy vaan jatkamme sata metriä eteenpäin kämpälle johtaville portaille. Laskeudumme alas portaita. Kämppä on rinteen puolessa välissä ja kämpältä rantaan johtaa samanlaiset portaat kuin mitä juuri laskeuduimme. Kaivamme rinkoista peseytymisvälineet ja puhtaat vaatteet ja ryntäämme rantaan peseytymään kkkkyylllmäään veteen.

Illan taittuessa kuulemme lisää New Yorkin tapahtumista muilta kulkijoilta. Istumme pitkään nuotiolla, katselemme tähtiä ja kuuntelemme yön ääniä. Huuhkaja huhuilee...


3. päivä (13.9)

Ansakämpän aamu on kylmä

Herään aamulla kuudelta. Tuvassa on kylmä. Johtunee siitä, että avasin ikkunan yöllä kärsiessäni liiasta kuumuudesta. Ulkona on kuiva ja kaunis sää. Vain muutaman plusasteen lämpötila innostaa pukemaan lämpimät vaatteet päälle. Muutkin heräilevät jo.

Aamupalan syötyämme tiskatessani Marco ja Taina heittävät rinkat selkään ja kiipeävät portaita ylös takisin polulle odottelemaan. Saavatkin odotella vartin verran pakatessamme tavaroitamme.

Edessämme on 20 km:n päivämatka päämäränämme laavu Harrisuvannossa.

Matkamme erkanee jo alkutaipaleella Oulankajoesta ja nousemme uomasta jyrkästi ylös. Ohitamme jossain korkealla tervamiilun. Matkamme jatkuu Kulmakkavaaran yli. Nousu vaaralle on loiva, mutta pitkä, ja matkanteko hidastuu huomattavasti. Pidämme muutamia pikaisia juomataukoja nousujen huipuilla.

35 km tultu, 35 km jäljellä

Jussinkämppä on kuin luksusmökki

Kulmakkajärven rantaan laskeudutaan Kulmakkavaaralta ja pitkospuut johtavat pienen lahdelman ympäri Jussinkämpälle. Hienot vessat pistävät silmään uutuudellaan. Niitähän kokeillaan heti. Pätämme jäädä 'kiisselitauolle'. Ennen lähtöämme käymme laittamassa puumerkkimme ja päivän matkasuunnitelman kämpän vieraskirjaan.

Jussinkämpältä Kitkajoelle kuljemme suo- ja metsämaaston läpi kenkämme kuluttaessa vuoroin rinteitä ja vuoroin pitkospuita.

Kitkajoen ranta on jylhä, mutta vaikeakulkuinen

Pidämme tauon heti polkumme sivutessa Kitkajokea. Nuotiopaikan kohdalla on vuolas virta ja vesi maistuu raikkaalta. Juomme kahvia ja sekoitamme uudet Hartsportit jokiveteen. Taina ja Petra viilentävät varpaitansa joessa.

Tauko Kitkajoen rannalla

Seba ylittämässä Kitkajokea

Edetessämme Kitkajoen vartta polku muuttuu vaikeakulkuiseksi. Kuljemme aivan veden tuntumassa savisia rantakallioita ja heinikkoja pitkin. Onneksi ei sada. Kalliot ja kivet saattaisivat sateella muuttua hengenvaarallisiksi. Kapealla polulla tapaamme paljon vastaantulijoita ja se hidastaa matkantekoa entisestään.


Kitkajoen maisemia

Nousu Kitkajoen rannalta harjulle vie mehut

Noin 3-4 km ennen Harrisuvantoa nousemme jyrkkää rinnettä Kitkajoen rannalta. Taina harppoo rinnettä ylös kuin vuorikauris ja Marco yrittää seurata perässä. Minä ja Petra seuraamme perässä neljä-askelta-ja-tauko tyyliin. Ylhäällä lepäämme hetken ja ihailemme upeaa näköalaa Kitkajoelle.

Polku jatkuu harjanteen päällä samana juurakkona, mihin olemme jo tottuneet. Saavumme risteykseen. 3 km Juumaan sanoo yksi kyltti. 4 km sanoo toinen. Katsomme karttaa ja valitsemme tien Harrisuvantoon. Jyrkkä lasku harjanteelta alas pitkospuille. Alkaa sataa. Etenemme lähes juosten viimeiset 400 m Harrisuvannon laavulle.

Laavuun mahtuu vain neljä...

Laavu on jo kansoitettu ja hienoinen huoli yöpymisestämme hiipii mieleeni, sillä laavuun mahtuu vain neljä henkilöä nukkumaan. Laavulla olijat aikovat kuitenkin jatkaa matkaa Siilastuvalle. Onneksi. Levitämme makuualustamme ja -pussimme laavuun heti muiden lähdettyä. Marco ryntää tapansa mukaan heti tekemään polttopuita. Seuraan perässä ja teemme puita koko yötä varten.

Illan jo hämärtyessä laavulle saapuu yksinäinen kulkija, joka kuitenkin päättää jatkaa matkaa, koska laavuun ei enää mahdu muita meidän lisäksemme. Sanoo menevänsä seuraavalle laavulle.

Harrisuvannon laavulla

Tehdessämme iltatoteja jo lähes pimeässä yksinäinen kulkija, joka myöhemmin osoittautuu Kariksi, palaa takaisin ja sanoo jäävänsä nukkumaan puukatoksen viereen pressun alle.

Istuttuaan iltaa kanssamme Kari siirtää tavaransa laavun viereen ja jää nukkumaan laavun eteen tulen äärelle ja sanoo samalla pitävänsä tulta yllä yön yli.

Laavussa uni maistuu - paremmin kuin kertaakaan tämän reissun aikana.

4. päivä (14.9)

Sadevaateista on sittenkin hyötyä - vai onko?

Herään hyvin nukkuneena Karin jo keitellessä vettä kaikilla löytämillään kahvipannuilla. Sataa. Emme viitsi pitää kiirettä koska edessä on vain n. 10 km:n kävely Porontimajoelle. Syömme rauhassa aamupalan ja jäämme odottelemaan sateen loppumista.Koska sade ei lopu, heitämme sadevaatteet niskaamme ja suuntaamme kohti Siilastupaa. Sadevaatteet tuntuvat turhilta. Hiki kastelee meidät sisältä päin, enemmän kuin sade ulkoa päin. Pidämme kuitenkin suojat päällämme ja puurramme nihkeasti eteenpäin.

Vihdoinkin Jyrävä

Siilastuvassa on yksi kulkija, ja tuli kaminassa. Riisumme märät vaatteemme kuivumaan kaminan eteen ja jäämme istumaan kaminan lämpimään. Kun kylmä hetkeksi siirtyy syrjään mielestämme, pujahdamme kämpän ovesta ihailemaan Jyrävän putousta. Joku päästää tyhjän kumiveneen putouksesta alas. Putouksen alla kumiveneeseen kipeää urheita koskenlaskijoita ja he melovat matkoihinsa Kitkajoen virtaussuuntaan.

Kuivattelua Siilastuvassa

Jyrävä ja kumivene

Kuivempina jatkamme matkaa ja poikkeamme Myllykoskella, joka on puheista huolimatta vain yksi koski lisää. Käännymme takaisin reitillemme Porontimajoen suuntaan. Matkalla Myllykoskelta Porontimajoelle kuljemme soiden läpi

Myllykoskelta polku jatkuu hiekkatienä, jolla on jäljistä päätellen ajanut autojakin. Onneksi polku kääntyy tieltä metsään noin kilometrin kuljettuamme. Taaperamme ojitettujen soiden ja hakattujen kumpujen yli. Ylitämme yhden ajotien ja pysähdymme puoli kilometriä tien jälkeen laavulle lämmittelemään tulen ääreen. Kuivaamme samalla varusteitamme.

Kilometri ennen Porotimajoen laavua ylitämme toisen vielä suuremman tien. "Palaamme sivistyksen pariin", ajattelen. Kun tulemme polkujen risteykseen, josta pääsee Porontimajoelle, jäämme epäröimään suuntaa. Vielä ei väsytä ja matkaa voisi jatkaa, jotta säästyisimme viimeisenä päivänä turhalta kävelemiseltä. Porontimajoelta tulevat kulkijat ratkaisevat ongelman puolestamme kertomalla, että laavussa ja tuvassa oli jo aika ruuhkaista.

Porontimajoella ei vielä väsytä - jatkamme matkaa

Asetamme uudeksi päämääräksi Ison Kumpuvaaran kupeessa olevan laavun. Polku on helppokulkuinen ja saavumme laavulle nopeasti. Laavu aukeaa tielle!!! Laavun ohi kulkee hiekkatie. Toivottavasti tie on suljettu liikenteeltä. Laavussa on jo muita. Joudummekohan pystyttämään telttan?

Ei sentään. Kahdella laavussa olvalla naisella on oma teltta laavun takana rinteessä. Julma totuuts hiipii hiljaa mieleeni. Olen kantanut lähes 4 kg:n teltaa mukanani - aivan turhaan. Levitämme makuualustamme laavuun ja alamme sahata polttopuita yötä varten.

Tien toisella puolella parin sadan metrin päässä on suolampi josta haen paloämpärillä vettä. Päätämme keittää lammesta ottamamme huomisen juomaveden. Koska olemme sateesta ja hiestä märkiä, rakennamme ohuesta rungosta  kuivaustelineen johon ripustamme lähes kaikki vaatteemme kuivumaan. Tärkeimmät ovat tietysti kengät.

Kaivamme esiin kaikki jäljellä olevat ruokatavaramme ja tutkiskelemme niitä hetken.
Keitämme neljä pakettia nuudeleita ja sekoitamme lihpulla- ja nödesäilykkeet kattilaan lämpiämään. Yhteisateriamme maistuu erinomaiselta. Yritämme päästä kaikesta painavasta eroon ja syömme paketillisen keksejä - väkisin, jottei sitä tarvitsisi kantaa huomenna.

Laavun takamaastossa telttailevat naiset käyvät hakemassa vettä paloämpäristä, mutta eivät jää laaavulle turisemaan, vaan vetäytyvät telttaansa nukkumaan. Mekin menemme aikaisin nukkumaan, koska haluamme olla voimissamme Karhunkierroksen vaativimmaksi sanotulla osuudella huomenna.

5. päivä (15.9)

Maisemat muuttuvat

Aamulla en viitsi herättää muita aikaisin sadekuurojen takia. Konttainen on sumun peitossa. En halua ryömiä uudestaan makuupussiin joten puen päälleni.  Keitän vettä ja juon kahvia. Paloämpäri on melkein tyhjä. Heitän sadeviitan harteilleni ja noudan lisää vettä lammesta. Jostain kuuluu kellon kilkatusta. Poroja. Katselen ympärilleni, mutta lammen soinen ranta on autio.

lähtiessämme liikkeelle pilvipeite rakoilee ja näyttää siltä, että tulee hieno puolipilvinen päivä. Nousemme alkajaisiksi Ison Kumpuvaaran huipulle. Nousu on helpompi kuin miltä kartalla näyttää. Huipulta näemme Pohjoisnavalle, no ainakin Venäjälle asti. Soiset metsämaisemat ovat takana päin. Pysähdymme ottamaan ryhmäkuvan. Kuvaajamme Mr. Canon onnistuu tällä kertaa upeasti.

Ison Kumpuvaaran laella

Konttaiselta Rukalle pelkkää nousua ja laskua

Nousu konttaiselle on maineensa mukainen. Marco ja Taina menevät menojaan. Minä ja Petra nousemme jo tutuksi tulleella neljä-askelta-ja-tauko tyylillä huipulle, jossa pidämme tuulisen tauon. Laskeuduttuamme alas ylitämme asvalttitien, jonka jälkeen polku kääntyy taas taivaaseen. Tiedossa on pelkkää nousua ja laskua. Pidämme tauon Suolammen laavulla Valtavaaralle johtavalla harjanteella.

Valtavaaralla käy kylmä tuuli, muta näköalat ovat upeat utuisesta säästä huolimatta. Pidämme kahvitauon päivätuvassa ja otatamme itsestämme ryhmäkuvan Rukaa vasten.

Valtavaaralla, Ruka näkyy taustalla

Rukalla 72 km täyttyy

Jatkamme matkaa. Marco alkaa harppoa pitkin askelin ja katoaa kohta näkymättömiin. Tainakin aloittaa loppukirin. Saavumme Rukalle jonnekin Saaruan maastoon ja löydämme Tainan odottelemasta meitä. Ei tiennyt minne jatkaa. Nousemme Tainan kanssa ainakin miljoona porasta Saaruan (?) huipulle - huhhuh! Siitä alkaakin lasku ja saavumme tuotapikaa portaille, jotka laskeutuvat Kuruhissin juurelle Rukahovin edustalle.

Huima onnistumisen tunne valtaa mielen. 72 km kävelyä takanapäin. Sataa. Kiirehdimme autolle ja vaihdamme kuivaa ylle. Marco käy ostamassa pizzat ja juomaa. Ajamme mökille pizzalle ja oluselle. Sauna ja uni maistuu.

Sunnuntai iltana olemme jo taas kotona.


Lähtö Piiloperältä takaisin kotiin

Keskustele artikkelin aiheesta muiden kanssa --->

Artikkeli: Copyright - Sebastian Bojers.
Kuvat: Copyright -
Sebastian Bojers

Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

 




Etusivulle | Sivun alkuun | Foorumiin