Kanootin ja melojan varusteet
Melonnan tulee olla turvallista ja nautittavaa. Melonta suoritukseen tarvitsee perusvälineet, kanootin, melan ja melojalle kelluntapukineen. Turvallisuuden lisäämiseksi on erilaisia varusteita, joiden käyttö on osattava. Samoin melontaan ja kanootin käsittelyyn on kehitetty runsaasti lisävarusteita.


Melan valinta
Vaikka hankkisi useamman melan erilaisiin olosuhteisiin ja käyttötarkoituksiin on kajakissa niiden kuljettaminen hankalaa. Avokanoottimelojilla erilaiset melat kulkevat mainiosti mukana. Kajakkimelojan kannattaa hankkia kahteen osaan menevä varamela, joka on kajakin kannelle sijoitettavissa.

Markkinoilla on meloja jossa varren pituutta ja lapakulmaa voidaan säätää. Kajakkimelan varren otekohdan tulisi olla ovaali, jotta lapakulma pystytään pitämään haluttuna. Kajakkimelan erilaisia kehitysmuotoja ovat mm. tehokkuutta lisäävät erikokoiset kuppilavat. Samoin ”mutkavarsi” jonka ansiosta ei ranteen kiertoliikettä tarvita.

Eskimomelontaperinteen myötä merimelonnassa käytetään suoria kapealapaisia meloja. Kapealapainen kevyt mela on pitkällä matkalla ehkä kokonaistehokkaampi. Lapamalleja löytyy yhä useampia, käyttötarkoituksesta riippuen. Kevyen hiilikuitumelan omistajat kuljettavat kajakkinsa kannella jääkiekkomailan vartta. Rantauduttaessa kajakkia työnnellään mailanvarrella eikä arvokkaalla, kolhuille herkällä melalla. Avokanoottimelontaan on olemassa ”vinkkelimela” jossa varren ja lavan kulmalla melontavedon tehokkuus on optimoitu.


Aukkopeite on kajakin vakio varuste, joka lisää turvallisuutta. Vuokrakajakissa tulisi siihen sopivan aukkopeitteen kuulua varustukseen. Peitteitä valmistetaan useista erilaisista materiaaleista ja niiden yhdisteistä. Yleisimpiä ovat neopreenikumista ja erilaisista kuumasaumatuista muovikankaista valmistetut peitteet.

Aukkopeitteessä tulee olla etuosaan sijoitettu lenkki, josta peitteen saa tarvittaessa kiskaistua irti. Peitteen koko ilmoitetaan kirjaimin S, M, L ja XL, jotka tarkoittavat kajakin aukon kokoa. ”Päärynän” ja muihin erikoismallisiin aukkoihin on olemassa omat peitteensä. Sokkopeitteellä suojataan kajakin sisustaa, kun sitä ei käytetä melontaan. Avokanooteissa käytetään koko tai puolipeitteitä. Puolipeitteet suojaavat vain osittain. Avokanootin peitteet kiinnitetään kanootin reunaan erilaisin kumiköysi tai vaijerilenkein. Myös tarranauhakiinnitystä käytetään.


Kajakin varustus
Kajakin kanteen aukon etupuolelle sijoitetaan kansikumitukset, kumiköysistö tai verkko. Verkon alle on helppo sijoittaa esim. vesitiiviiseen karttalaukkuun sijoitettu kartta, vesipullo, evästä, aurinkovoide jne. Kansikumien alle helposti saataville sijoitetaan myös tyhjennyspumppu. (joissakin malleissa tyhjennyspumppu kiinteästi asennettuna kajakin kanteen tai jalkatukeen)
Samoin vedenpoistoon käytettävä sieni.

Liikuttaessa alueilla jossa on moottoriveneliikennettä, suositellaan myös takakannelle asennettavaa turvaviiriä. Pimeänä aikana pienaluksissa on oltava joka suuntaan näkyvä valkoinen valo. Kompassi sijoitetaan keulakannelle, helposti luettavalle etäisyydelle. Markkinoilla on saatavilla pikakiinnitettäviä tai kiinteästi asennettavia pallokompasseja.


Kajakissa kansilastia kannattaa välttää. Mikäli kannelle kuormataan, on kuorman oltava mahdollisimman kevyttä. Kuorma ei saa haitata melontaa eikä kajakin vakautta. Sijoitus mielellään takakannelle ja tukeva kiinnitys hihnoilla.
Avokanootissa olisi hyvä olla lenkit kanootin pohjalla, johon kuorman saa tukevasti kiinnitettyä.

Kuinka lasti pakataan?
Tärkeätä on, ettei lasti pääse liikkumaan ja sen on oltava vesitiiviisti pakattu. Vesitiiviinä pakkauksena käytetään erilaisia muoviastioita ja pakkaussäkkejä eli kuivapusseja. Pakkaussäkkejä on useita eri kokoja, jopa kantoviilekkeillä varustettuja reppumalleja, ja vesitiiviillä vetoketjulla suljettavia kasseja. Kasseja ja muovitynnyreitä käytetään avokanootissa. Pakkauspussien koot ilmoitetaan litroina esim. 1-litrasta, aina 60-litraan asti. Varustelaukut ja rinkkasäkit ovat kooltaan 50l, 70l, 80l ja 120l.


Kännykälle on olemassa oma vesitiivis pussinsa. Se kannattaa sijoittaa kaulanauhaan tai liivissä olevaan taskuun. Matkapuhelinta ei kannatta sijoittaa kajakin kannelle, sillä saattaa tulla tilanne jossa joutuu erilleen kajakista.  

Melontaliivin käyttö
Kelluntapukine, melontaliivi on melojalla aina vesillä ollessa päälle puettuna. Sen päälle ei istuta rannalla ollessa, (rikkoutumisvaara) eikä sitä pidetä yllä nuotion äärellä istuttaessa. (kipinävaara) Melontaliivi on kelluntapukine jonka merkintä on CE50. Useat valmistajat tekevät myös kantavimpia liivejä, yleensä 50-120Newtonia. Kelluntapukine CE50 kannattaa tajuissaan olevan vedenvaraan joutuneen aikuisen. Se ei käännä tajutonta kasvot ylöspäin asentoon. Kelluntapukineiden koot merkitään kuten vaatteiden, S, M, L, XL, ja XXL.


Melontaliivin on annettava käsille riittävä liikkumavara, eikä se saa hiertää kainaloista. Väritys on merkittävä turvallisuustekijä. Melottaessa vesillä jossa on vilkas moottoriveneliikenne ovat kirkkaan väriset liivit ehdottomat. Tummia luontoon sulautuvia melontaliivejä löytyy, mikäli haluaa liikkua huomaamattomasti.

Perusliivissä on kaksi kelluketta edessä ja takana. Suosittelisin liiviä, jossa on vähintään yksi tasku ja heijastimet. Tänä päivänä markkinoilla on paljon erilaisia liivejä joiden varustelu on todella runsas. Niissä voi olla omat taskunsa juomapullolle, kännykälle, heittoliinalle ja pillille. Lisäksi erilaisia kiinnitysrakseja – solkia, hinausvyölle, puukolle jne. Liivin valinnassa kannattaa tarkoin miettiä omaa käyttötarkoitusta ja tarvetta.


Tärkeintä, että se kelluttaa ja on miellyttävä melottaessa. Jos mahdollista, liiviä kannattaa hankittaessa sovittaa omaan kajakkiin istuen. Istuinaukon takareuna saattaa nostaa liiviä ylös jolloin muutoin miellyttävä liivi hankaa kainaloista tai nousee muuten liian ylös. Automaattiliivit, ”paukkuliivit” ovat miellyttävät, lähes huomaamattomat. Niiden kunto on tarkastettava silmämääräisesti aina ennen vesille lähtöä. Valmistajan huolto ja tarkastusohjeita on ehdottomasti noudatettava. Liiveissä olisi oltava pesuohje ja ne kannattaa pestä ainakin melontakauden päätyttyä.

Melojan jalkineet
Melojille sattuu eniten vahinkoja rannalla. Astutaan lasiin, terävään kiveen tai liukastutaan rantakivillä. Kunnollisilla jalkineilla on tärkeä merkitys. Avokanootissa on helppoa kuljettaa mukana sandaaleja, lenkkareita jopa kumisaappaita, jotka voi pukea ennen rantautumista. Kajakissa miellyttävät sandaalit tai lenkkarit voivat olla liian isot, mahtuakseen pohjan ja kannen väliseen tilaan. Paljaat jalat saattavat kylmettyä.


Hyviä vaihtoehtoja ovat erilaiset neopreenisukat tai jalkineet. Neopreeni toimii lämpöeristeen tavoin ja sukan sisään mahdollisesti joutunut vesi lämpenee vartalon lämmöstä. Umpisolukkoisen materiaalin ainevahvuus vaihtelee 3 – 5 mm. Sisäpinnalla voi olla myös ”thermoplush layer” lisäämässä lämpövaikutusta. Sukkia parempia vaihtoehtoja ovat kovapohjaiset neopreeni tossut. Pohja lisää kulutuksen kestoa.

Jalkineita on lyhyt ja pitkävartisia, samoin avattavia malleja jotka suljetaan vetoketjulla tai erilaisilla tarrahihnoilla. Vetoketjullisissa jalkineissa on kiinnitettävä huomiota, ettei vesi pääse sisään vetoketjun välitse jotta ei synny viilentävää kylmäsiltaa. Valitsetpa lyhyen tai pitkävartisen, varmista ettei verenkierto esty pitkälläkään melonta etapilla.


Pään ja ylävartalon suojaaminen
Pään suojaus vaatii jo useampia varusteita. Jokin päähine olisi aina suotavaa olla suojaamassa tuulelta ja auringolta. Lippalakki on hyvä sillä sen voi kääntää tarvittaessa suojaamaan niskaa. Koskessa käytetään kypärää ja kylmillä keleillä sen alla on oltava jotain lämmintä esim. fleece tai neopreeni huppu. Veden heijastavaa vaikutusta ei pidä väheksyä siksi aurinkolasit ja suojavoidetta tai talkkia kasvoihin. Aurinkolasien samoin kuin silmälasien varmistus kannattaa tehdä sankoihin kiinnitettävällä nauhalla.

Ylävartalon suojaksi soveltuu lämpimällä hyvin pelkkä T-paita. Paitaa tulisi käyttää, jottei iho olisi suoraan kosketuksissa melontaliiviin. Liivi saattaa hangata, mutta ennen kaikkea ihon rasvat ja hiki likaavat ajan oloon liivin lisäten sen pesutarvetta. Aurinkoisella kelillä käsivarret on myös muistettava suojata. Keväällä ja avovesillä tuulee lähes aina ja siksi on kehitetty erityisiä melonta anorakkeja. Niiden leikkaukset on tehty väljäksi, sallien käsille riittävän liikkumavaran.


Melontaliivit puetaan useimmiten niiden sisälle. Huom. Automaattiliivit puettava ehdottomasti anorakin ulkopuolelle. Anorakkien hihat ovat tiiviisti suljettavat joko neopreenia tai lateksia, samoin kaula-aukko. Anorakkeja on useita eri värejä, pääasiassa kuitenkin kirkkaita vesillä selkeästi erottuvia.

Neopreenikäsineet
Melonnassa käytetään erilaisia neopreenikäsineitä. Kaikki  ”halpahalleissa” myytävät eivät välttämättä sovellu melontaan. Käsineiden saumojen tulee olla kohdissa, jotka eivät hankaudu melaa käsiteltäessä. Samoin varren olisi suojattava riittävän pitkältä matkalta rannetta. Melonta liikkeessä hiha usein nousee ylös paljastaen ranteen. Kun tuuli lisäksi vilvoittaa ja ranne tekee kiertoliikettä, on ranne- jännetuppi vaurioiden vaara ilmeinen. Erilaisia rannemansetteja tuuli- ja rannesuojia on kehitetty suojaamaan rannetta.

Alavartalo on jo sinänsä suojassa aukkopeitteellä suojatussa kajakissa. Avokanootissa housuiksi soveltuvat normaalit ulkoilu- ja retkeilyasut, kuten kajakissakin. Melottaessa koskessa tai kylmissä ja kosteissa olosuhteissa kannattaa käyttää neopreenihousuja tai jopa neopreenista valmistettua märkäpukua.

Tärkeä on, että ne sallivat istumisen ja melonnan. Hengittäviä kuivapukuja on tehty erityisesti melojille ja niihin valmistetaan myös erityistä aluspukua. Kylmään veteen, ja sen aiheuttamaan hypotermiaan on suhtauduttava vakavasti. Vaikka ilma on lämmin, vesi voi olla tappavan kylmää. Vaikea hypotermia on jo kun ruumiinlämpö laskee alle + 30°C. Veden lämmön ollessa +5 - + 10°C seuraa tajuttomuus n.15 – 30minuutissa.


Turvavarusteet
Melonnan turvavarusteita kehitellään jatkuvasti. Kypärää käytetään koskimelonnassa, samoin erilaisia ilmatäytteisiä lisäkellukkeita. Melaparkilla varmistetaan melan pysyminen melojan lähellä, ja melakellukkeella helpotetaan kaatuneeseen kajakkiin nousua. Erilaisilla meloihin ja kajakkeihin liimattavilla heijastin- ja hehkuväritarroilla lisätään näkyvyyttä. Heittoliinalla voidaan auttaa pulaan joutunutta melojaa.

Heittoliinan heitto kohteen lähelle vaatii harjoitusta. Istuma asennosta tuulisella selällä se ei välttämättä onnistu ensimmäisellä kerralla. Hinausvyöllä – liinalla suoritetaan hinaus. Hätäraketit ja soihdut vanhenevat, joten ne on muistettava tarvittaessa uusia. Niiden esille ottoa ja käyttöä on myös syytä harjoitella. Aina on muistettava, ettei meloja ota turhia riskejä.


Istuinmukavuutta meloja voi lisätä erilaisilla geeli istuimilla, tai itselle paremmin sopivilla reisi- ja alaseläntuella. Kajakin alkuperäisen jalkatuen voi tarvittaessa vaihtaa itseä enemmän miellyttäväksi. Kansiköysityksellä lisätään paitsi turvallisuutta, myös näyttävyyttä peruskajakkiin.

Kanootin kuljetus ja käsittely
Kanoottien yksi erinomaisuus on niiden helpohko käsiteltävyys maissa. Auton katolla kajakki kuljetetaan helpoimmin omassa telineessään. Taakkatelineisiin löytyy J-telineitä johon kajakki kiinnitetään hihnoilla kylkiasentoon, tai telineitä normaaliasentoon kiinnittämiseksi.


Pohjan mukaan muotoillut telineet jakavat rakenteeseen kohdistuvaa pistekuormaa. Avokanootit kuljetetaan autonkatolla kumollaan ja kiinnitetään pikalukollisilla hihnoilla. Maakannasten, patojen ja muiden esteiden ohitukseen käytetään koottavia, kanoottien sisään mahtuvia kuljetuskärryjä.

Keskustele artikkelin aiheesta muiden kanssa --->

Linkit:
Avokanoottiyhdistys ry
Suomen kanoottiliitto
Merentutkimuslaitos
Welhonpesä oy
Lahnakoski oy
Ursuk oy

Artikkeli: Keijo West, Melontaopas.
Kuvat: Keijo West, Melontaopas. Kuvien käsittely: Luonnossa.net -tiimi.

Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.


Etusivulle | Sivun alkuun | Foorumiin