Erämaiden kunigas
Karhu on erittäin arvokas saaliseläin. Karhukanta on vahvimmillaan lapissa sekä itäisessä Suomessa. Karhuja tavataan myös muualla Suomessa. Karhunmetsästys on tarkoin säädeltyä, jotta varmistetaan karhukannan säilyminen. Vuonna 2003 karhuja arvioitiin olevan lähes 900 yksilöä. Karhun kaatolupia myönnetään vuosittain noin 100 kappaletta.


Karhukannasta lähes 40% elää itäisessä Suomessa. Karhun elinalue on laaja ja se liikkuu päivittäin pitkiä matkoja. Karhun metsästys tapahtuu riistanhoitopiirille myönnettyjen piirikohtaisten kiintiöiden ja pyyntilupien kautta. Karhun poikaset syntyvät tammi-helmikuussa ja seuraavat emoaan aina seuraavan vuoden touko-kesäkuuhun. Keväällä koirat tulee pitää kiinni ja antaa karhujen olla rauhassa. Metsästys tapahtuu 20.8.-31.10 välisenä aikana. Karhunmetsästyksessä saa käyttää vain kivääriä.

Karhun metsästys
Karhu on vahva, ketterä ja tarkka eläin. Karhu on yksi maailman viisaimmista eläimistä. Se liikkuu lähinnä hämärässä ja öisin. Arkana eläimenä karhu pyrkii välttämään ihmisen kohtaamista. Karhua on vaikea saada metsästettyä ilman koulutetun haukkuvan koiran apua. Karhun metsästys vaatii koiralta paljon rohkeutta ja luonnetta.

Koira etsii karhun yöjälkien perusteella ja pyrkii pysäyttämään sen haukullaan. Samalla metsästäjä yrittää hiipiä ampumaetäisyydelle. Loput metsästäjät toimivat passimiehinä sovituissa paikoissa.


Pennun valinta
Karhun metsästyksessä käytetään lähinnä karjalan karhukoiraa sekä suuri kokoisia laikarotuja. (myös pystykorvaisia koiria). Pentua hankkiessa valitaan yksilö, jonka vanhemmilla on hyvät metsästysominaisuudet. Mikäli pennun vanhemmat omaavat hyvän jälkivainun ja ovat haukkuneet karhua hyvillä lopputuloksilla, tulee myös pennusta suurella todennäköisyydellä erinomainen metsästyskumppani.

Koiraa koulutetaan oikeaoppisesti pennusta lähtien. Koira päästetään ensimmäistä kertaa yksin karhunjäljille 1,5 vuoden ikäisenä. Koiralle on hankittava hyvä peruskunto ennen metsästyskauden alkua. Karhu on koiralle suden jälkeen kaikista kovin vastus, joten liian nuorta tai sairasta koiraa ei metsälle ole syytä viedä.


Koiran kanssa metsään
Ensimmäisten metsästysreissujen aikana nähdään löytyykö koiralta karhunmetsästykseen tarvittavaa rohkeutta ja periksiantamattomuutta. Koira tarvitsee kuntoaan pakenevan karhun seuraamiseen ja rohkeuttaan kestämään karhun läheisyys. Hyvä koira pitää haukullaan karhun paikallaan.
 
Metsästäjän taidot
Karhun elintapojen ja maaston tuntemus on tärkeää tietoa, jota jokaiselta metsästäjiltä tulisikin löytyä. Metsästysalueen karhuja seurataan koiran kanssa jo keväästä alkaen. Seuranta jatkuu metsästykseen saakka ja jatkuu vielä sen loputtuakin.

Tavoitteena on oppia karhun kulkupaikat ja saada käsitys alueella olevien karhujen määrästä ja koosta. Kulkureittien tunteminen helpottaa metsästämistä sekä hyvien passipaikkojen valitsemista.


Metsästämään
Metsästysaikana karhut ovat aktiivisesti etsimässä ruokaa. Karhun ravintona ovat kasvikunnan tuotteiden lisäksi mm. kalat, linnut ja nisäkkäät. Metsästämään lähdetään jo aikaisin aamuhämärissä, jolloin myös karhu on liikkeellä ja jäljen tuoksu tuoreimmillaan.

Aluksi karhun jälkiä etsitään maastosta. Kun jäljet löytyvät voidaan kytketty koira päästää irti. Karhu on mestari eksyttäämään koiran jäljiltään. Se sotkee omat jälkensä ja liikkuu purojen pohjia pitkin. Kun koulutettu koira löytää karhun se alkaa haukkuen kiertämään karhua, jotta se pysyy paikallaan.

Koiran haukusta voi päätellä jääkö haukku paikalleen vai ei. Koiraa voidaan myös seurata tehokkaasti tutkapantojen avulla. Hiljalleen metsästäjä lähtee hiipimään kohti karhua. Myös passimiesten on syytä pysyä paikallaan ja olla hiljaa. Hyvä koira saa karhun pyörimään paikallaan, jolloin metsästäjä pääsee lähestymään ampumaetäisyydelle.


Haukulle hiivintä
Haukulle hiivitään aina tuulen alta. On myös muistettava, että karhu seuraa suuntaa josta koira tuli. Metsästäjän ei siis tule koskaan lähestyä karhua koiran jälkiä pitkin.

Mikäli karhu pakenee koiralta, ei metsästäjä voi muuta kuin palata autolle katsoa koiratutkaa ja miettiä sotasuunnitelmat uusiksi. Karhun kulkureitit tunteva metsästäjä voi päätellä mihin karhu on menossa ja ajaa autolla karhun edelle.

Kun karhu on ammuttu ja armonlaukauskin suoritettu, on aika kehua koiraa ja antaa sen olla kaadolla. Karhun nylkeminen ja suolistaminen hoidetaan mahdollisimman pian. Kiintiömetsästysalueella ammutusta karhusta on ilmoitettava välittömästi Lapin riistanhoitopiirille. Pyyntiluvalla metsästettäessä ilmoitus on tehtävä riistanhoitoyhdistykselle 7 vuorokauden sisällä kaadosta.


Tuntomerkit
Aikuisen karhun pituus on lähes 250 cm. Urosten paino parhaimmillaan 300 kg. Turkki on hyvin tuuhea ja se antaa karhun ruumiille pyöreän vaikutelman. Karhu on väritykseltään kellanruskea taikka mustanruskeasta.

Karhu ääntelee murisemalla, karjahtelemalla sekä viheltämällä. Karhun kuulo- ja hajuaisti ovat erinomaisen tarkat. Karhut elävät yleensä lähes 30 vuotta vanhoiksi.

Artikkeli: Jarmo Kurkela
Kuvat: Mikael Rantalainen,
www.mr-photography.com
Lähteet: Suomen WWF, Metsästäjän Opas, Suomensuurpedot.fi, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL, Erkki Pulliainen: Suomen suurpedot, Hirvikoira- lehti 3/00 ja Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja

Sivun alkuun