Ketun metsästys ajavalla koiralla
Ketun metsästäjiä on eniten liikkeellä myöhäissyksyn pikkupakkasilla. Ketun on vaikeaa liikkua pehmeässä lumessa. Koiralle 20-30 cm paksuinen pehmeä lumikerros ei tuota samanlaisia ongelmia. Tätä tietoa hyödynnetään ketun metsästyksessä.

Ajokoiran ja ketun välinen etäisyys on suurempi kuin jäniksen metsästyksessä. Kettu myös kiertää suurempia lenkkejä kuin jänis. Ajot epäonnistuvat usein ketun erinomaisen hajuaistin vuoksi. Kettu on myös mestari piiloutumaan rakennusten alle, josta se saadaan uudelleen liikkeelle vain luolakoiran avulla.


Ketun paikallistaminen
Ketun ajometsästys sujuu parhaiten paikallisilta metsästäjiltä, jotka tuntevat maaston. Passimiehiä voisi olla esimerkiksi kolme kappaletta. Aluksi pyritään paikallistamaan kettu tietylle alueelle. Tämä onnistuu vain lumen aikana. Ketun paikallistamisen jälkeen metsästäjät etsivät hyvän passipaikan ja ajo on valmis alkamaan.


Luolakoira
Pienikokoinen koira mahtuu kulkemaan ketun maanalle kaivamia luolakäytäviä pitkin. Luolakoira ohjataan ketun mahdolliselle piilopaikalle ja päästetään töihin. Tätä ennen passimiehet ovat asettuneet luolasta johtavien käytävien lähettyville.

Kettu pyrkii joko karkaamaan luolasta tai koira tuo sen ulos. Luolassa voi myös olla supikoira taikka mäyrä. Vihainen mäyrä voi saada aikaan vakavia vammoja koiralle ja taistelu voi kestää pahimmillaan useita tunteja.


Metsästys jäljittämällä
Tässä metsästystavassa metsästäjä seuraa ketun jälkiä. Maaston tunteva metsästäjä osaa arvioida missä ketun mahdollinen päivämakuu milloinkin on. Se voi löytyä pellolla sijaitsevan ladon alta, tutusta luolapaikasta, kiveltä taikka kumpareelta.

Jälkijonon kulkeutuessa kohti tuttua ketun makuupaikkaa on metsästäjällä kaksi vaihtoehtoa. Hän joko kutsuu apuun muita metsästäjiä ja luolakoiran tai päättää yksin yrittää kettua. Jälkimmäinen vaihtoehto vaatii metsästäjältä paljon taitoa.

Mahdollinen makuupaikka kierretään ympäri, jolloin saadaan varmuus siitä onko kettu jäänyt makuulle. Kettua lähestytään vastaiseen tai sivusuuntaiseen tuuleen. Myös lumipuku parantaa onnistumisen mahdollisuuksia. Kettu havaitaan useasti jo kaukaa. Tällaisessa tilanteessa kiikarilla varustettu haulikkorihla on hyvä valinta.


Metsästys vahtimalla, äänihoukuttelu
Kettua voidaan metsästää vahtimalla sen ruokailupaikoilla, joita ovat esimerkiksi myyrien suosimat niityt. Ruokailupaikan lähelle rakennetusta vahtilavasta on turvallista ampua luodikolla maata vasten. Kettu ei haista lavalla olevaa metsästäjää. Kettua voi myös houkutella kettupillillä, joka tekee hiiren vikinää muistuttavaa ääntä.

Metsästys loukuilla
Tukevissa ja suurikokoisissa kettuloukuissa on molemmissa päissä sulkuluukut, joiden laukaisumekanismi sulkee luukut ketun koskettaessa loukussa olevaa haaskaa. Loukku asetetaan mahdollisimman lähelle ketun oleskelu- ruokailupaikkaa.


Lippusiimametsästys
Kettua metsästetään myös lippusiiman avulla. Lippusiimaksi valitaan kevyttä ja lujaa lankaa noin 3000 metriä. Lippusiimassa on 60 cm välein punainen kolmion muotoinen lippu. Kun metsästäjät ovat varmistuneet ketun päivämakuupaikan sijainnista aletaan lippusiimaa purkamaan kelalta.

Lippusiima sijoitetaan korkeudelle, jossa kolmiolipun pää koskettaa kettua sen yrittäessä alitse. Kettu ymmärtää varoa ihmisasunnossa säilytettyä lippusiimaa sen hajun vuoksi. Metsästäjät valitsevat passipaikakseen siiman ulkokaaren. Passipaikan tulisi myös olla tuulen alla.

Yksi passimiehistä jää ketun menojäljille ja ajomies lähtee rauhassa kulkemaan edestakaisin tuulen yläpuolelta. Näin kettu saadaan liikkeelle ja rauhallisena ampumaetäisyydelle.


Ketun tunnistus
Ketun yleisväri on punertavan kellanruskea, kaula ja rinta ovat valkeat. Kettu on pienen koiran kokoinen, mutta erottuu kuitenkin selvästi pitkän häntänsä ja matalien jalkojensa vuoksi. Turkinvaihto tapahtuu keväällä. Ruumiin pituus 60-85 cm, häntä 35 cm-55cm ja paino 5-8 kg. Jalat ja korvien taustat ovat yleensä mustat.

Ketun ravinnoksi kelpaavat pienjyrsijät, kalat, marjat, linnut, munat, jänikset sekä haaskat. Vahingollinen riistakannoille verottamalla erityisesti pesiä ja poikasia.
Metsästäjien kestosuosikki, Kettupilli GHJ. Pillin äänellä matkitaan jäniksen hätähuutoa sekä hiiren vikinää. Klikkaa kuvaa, niin kuulet äänen.

Artikkeli: Jarmo Kurkela, lähde: Metsästäjän Opas.
Kuvat: Copyright Fuechse.info ja
Ari Alinen.

Sivun alkuun