Oravan metsästys

 

Oravannahat maksuvälineenä
Oravan nahkaa käytettiin aikoinaan maksuvälineenä ja kauppatavarana. Suomen kielen sana raha on alun perin tarkoittanut oravan nahkaa. Oravakannat romahtivat täysin 1900-luvun alussa, kun niitä metsästettiin useita satojatuhansia yksilöitä vuodessa. Nahkoja vietiin lähinnä Englantiin ja Saksaan. Lopulta laji rauhoitettiin ja metsästysaikaa lyhennettiin. Nopeasti lisääntyvänä eläimenä oravakannat elpyivät hyvin.


Oravan metsästyksen histoaa
Oravia metsästettiin eniten jousella, jossa käytettiin tylppää terää. Näin turkki säilyi ehjänä. Nuolen terään tehtiin lovi, joka sai nuolen ”viheltämään” lentäessään. Ääni sai oravan jähmettymään paikalleen, jolloin osumismahdollisuudet paranivat merkittävästi. Metsästyksessä käytettiin myös ansoja.

Oravasta tuli uudestaan Suomen tärkein turkiseläin 1950-luvulla. Metsästäminen kuitenkin kiellettiin useana vuotena peräkkäin 1970-luvulla ja oravakanta pääsi jälleen kasvamaan.

Metsästys tällähetkellä
Oravan metsästystä harrastetaan nykypäivänäkin. Metsästyskausi alkaa koko maassa 1.12. ja päättyy 31.1. Tähän aikaan oravannahka on parhaimmillaan. Näiden muutaman viikon aikana oravia metsästetään noin 3000-5000 yksilöä.

Metsästäjä lähtee jo aamusta metsään, koska oravakin on silloin liikkeellä etsimässä ruokaa. Oravan metsästys onnistuu parhaiten sen ruokailupaikkojen läheisyydessä. Ruokailupuun juurelta löytyy paljon käpysuomuja ja –rankoja. Varmimmat paikat oravan löytämiseen sijaitsevat metsän taikka metsäaukion reunamilla.


Haukkuvalla koiralla metsästäminen
Oravan metsästystä on jo pitkään harrastettu haukkuvalla koiralla. Nykyäänkin oravan metsästykseen soveltuvimpana koirarotuna pidetään Suomenpystykorvaa. Aseena metsästäjällä on normaalisti kiikarilla varustettu haulikko matkassaan ja käytettävät haulit ovat hyvin pieniä. Myös pienoiskiväärin käyttäminen on sallittua, kun käytetään puolipitkiä patruunoita.

Koira löytää helposti puussa piileskelevän oravan ja ilmoittaa löydöstään haukkumalla. Usein käy myös niin, että koira löytää oravan maasta, jolloin se pakenee poikkeuksetta puuhun. Ampumaetäisyydelle päästyään metsästäjä pyrkii ampumaan oravaa päähän, jotta sen turkki säilyisi hyväkuntoisena.


Sään vaikutus metsästykseen
Oravanmetsästykseen vaikuttaa myös pakkastilanne sekä tuulen voimakkuus. Lauhalla vähätuulisena päivänä orava pysyttelee metsästyksen ajan normaalia alemmilla oksilla. Kovilla pakkasilla se muuttuu aremmaksi ja kuuntelee haukkua korkean kuusen tai männyn latvassa.

Toisinaan oravaa on vaikea havaita lumisesta kuusesta, vaikka koira onkin jo kertonut sen olevan puussa. Oravan saa paljastamaan itsensä iskemällä puun runkoon paksulla puukapulalla. Orava saattaa myös lähteä hurjaan pakohyppelyyn puusta toiseen, jolloin suksista taikka lumikengistä on paljon hyötyä oravan kintereillä pysyttelemisessä.

Metsästyskoiralle on opetettava alusta alkaen, ettei se saa purra ammuttua oravaa. Oravan nahka ei ole erityisemmin lujatekoista, joten se saattaa mennä rikki. Orava kannattaa nylkeä muutaman tunnin sisällä ampumisesta.


Reviirialue ja pesät
Oravaa tavataan lähes koko Suomessa. Orava liikkuu aktiivisesti päivä aikaan. Se viihtyy parhaiten yksin, mutta ruokailee toisinaan muidenkin oravien läheisyydessä. Oravan reviirialue on yleensä kolmen hehtaarin suuruinen. Reviirialuetta hallitsee naaras, joka ajaa muut naaraat pois reviiriltään. Se kuitenkin yleensä sallii useiden urosten jäämisen alueelleen.

Oravalla on useita pallon muotoisia pesiä reviirissään. Pesänsä se rakentaa korkealle havupuuhun runkoa vasten. Orava kasvaa normaalisti luonnossa noin viisivuotiaaksi. Kesällä orava on punaruskea ja talvella harmaa. Orava on taitava ja ketterä kiipeilijä. Orava käyttää häntäänsä peräsimen tavoin pitkissä hypyissään puusta puuhun.


Ravinto ja viholliset
Kesäaikaan orava kerää ahkerasti ruokaa varastoonsa, jotta se selviäisi talvesta. Sen pääravintona ovat käpyjen siemenet, silmut, marjat, hyönteiset, toukat, sienet sekä loppukesän vilja. Orava syö välillä myös pikkulintujen munia ja poikasia. Oravanaaras synnyttää 1-3 poikuetta vuodessa ja yhdessä poikueessa saattaa olla jopa 13 poikasta. Noin 80% poikasista kuolee ensimmäisen vuoden aikana.

Oravan pahimmat viholliset ovat kanahaukka ja näätä. Orava varoittaa muita oravia vihollisesta maiskuttamalla, heiluttamalla häntäänsä ja taputtamalla jalkojaan yhteen. Orava havaitsee vihollisensa jo kaukaa hyvän näkönsä ansiosta.
Kolmiääninen oravapilli DS-85 on kannattava hankinta jokaiselle metsästäjälle. Klikkaa kuvaa, niin kuulet äänen.

Keskustele artikkelin aiheesta muiden kanssa --->

Lähteet: Ilmar Talve: Suomen Kansankulttuuri, Toivo Vuorela: Suomalainen Kansankulttuuri ja Metsästäjän Opas

Artikkeli: Luonnossa.net -tiimi.
Kuvat: Copyright
Mikael Rantalainen

Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

 



Sivun alkuun