Elinympäristö ja pillitystekniikka
Pyytä metsästettäessä kaikkein olennaisinta on tietää, että sen elinympäristönä ovat tiheäkasvuiset sekametsät, joissa kasvaa kuusta, leppää ja muita lehtipuita. Tällaiselle alueelle saavuttuaan metsästäjä voi ottaa pyypillin saman tien esille tai odottaa aluksi 20 minuuttia, jolloin metsästäjän saapumisen havainnut pyy ehtii rauhoittua. Pyyn lajikutsumaääni on tiaismaisen hento vihellys: tii-tii-tititti tai tii-tii-tititti-tittitii.

Joskus pyytä metsästäessä tulee vähän muutakin saalista:)

Kokenut metsästäjä on kuullut monia muitakin versioita pyyn viheltelystä ja osaa vaihdella pillitysääntä myös siten, että muodostuu kuva useamman yksilön pyyperheestä. Pillitys voi tapahtua samalla, kun liikut maastossa tai voit hakeutua suojaisaan paikkaan ja pillittää paikallaan.

Maastoon naamioituminen
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin muistaa naamioitua ympäröivän maaston väreihin. Pyy huomaa metsästäjän helposti suojaamattomista kasvoista ja paljaista käsistä. Liikkumattoman ja naamioituneen metsästäjän havaitseminen on pyylle, kuten myös monelle muullekin riistaeläimelle usein täysi mahdottomuus.


Kerrankin onnistuin hiipimään 15 metrin etäisyydelle pyystä, joka lähestymiseni kuultuaan vain jähmettyi paikalleen tuijottamaan – kuin ei olisi ymmärtänyt mitään lähestyvästä vaarasta. Hyvin naamioituneena olen yllättänyt metsäpolulla kävelleen pyyn useita kertoja. Pyy löytää maasta, mm. marjoja, ruohokasveja tai hyönteisiä. Talvella taas lepän ja koivun silmut ja urvut ovat niille suurta herkkua.

Omia ensikokemuksia
Pyyn pillitys on helppo ja erityisen tehokas keino houkutella pyy ampumaetäisyydelle. Muistan elämäni ensimmäisen pyyn pillitysreissun. Pillitin paikallani varmasti jo toista tuntia ilman mitään vastausta. Sitten yhtäkkiä näin, kuinka kolme pyytä lensivät ylitseni ja laskeutuivat taakseni 20 metrin päähän. Pyyt lensivät alle 2 metrin etäisyydeltä, enkä ikinä unohda sitä elämystä ja ensimmäistä ampumaani pyytä. Kärsivällisyys palkitaan.


Pyyn pillittäminen on taito, jota monet haluavat kokeilla jo ennen metsästysluvan saamista. Pyyt eivät aina vastaa pillin ääneen, mutta tulevat usein lähemmäs katsomaan. Varsinkin koiraspyyt ovat tässä mielessä innokkaita puolustamaan reviiriään. Aseen sijasta pillittäjä voikin laukaista kameran ja tutustua tällä tavalla metsästykseen.

Pyyn käyttäytyminen metsästystilanteessa
Metsästysajan alkupuolella pyyt vastaavat ja tulevat helpostikin esille pöyhistelemään rintaansa lähietäisyydelle. Metsästyskauden loppua kohden mentäessä on vaikeampaa löytää kesän jäljiltä kesyä pyytä. Varovaisempia ja kokeneempia pyitä joudutaan usein lähestymään samalla, kun niiden kanssa käydään vuoropuhelua – muuten ampumaetäisyydelle pääseminen voi olla erittäin vaikeaa.

Metsästysmajalla käynti virkistää kummasti ja sitten jaksaa taas lähteä metsälle.

Pyyn saapumisen voi havaita myös sen pyrähdysmäisestä lentoäänestä. Pyy saattaa puun sijaan myös laskeutua maahan eikä heti vastaakaan sieltä pillitykseen. Tässä vaiheessa metsästäjältä vaaditaan suurta tarkkaavaisuutta, sillä maassa kiertelevä pyy voi ilmestyä yllättäen ampumaetäisyydelle. Näköyhteyden puuttuessa pillitystiheyttä voi harventaa ja keskittyä kärsivällisesti pyyn paikallistamiseen maastosta.

Tuntomerkit ja elinympäristö
Pyy on selkäpuoleltaan harmaan kirjava metsäkanalintu. Kukolla on musta ja kanalla valkeankirjava leukalappu. Pyy on paikkalintu, joka elää vuoden ympäri alle 10 hehtaarin alueella, joten kerran hyväksi pyypaikaksi osoittautunut nuori metsä on myös sitä jatkossakin. Pienestä koostaan huolimatta (350 grammaa) pyy on myös erinomainen riistalintu. Pyyn liha on maultaan mietoa ja ehkä juuri tästä syystä parasta metsäkanalintua.

Ja jos pelkkä metsästysmajalla käynti ei riitä uusien voimien saamiseen, niin ainahan voi herkutella loimulohella.

Hirvikärpänen ja punkki
Vähemmän mukava tuttavuus tiheäkasvuisissa metsissä ja pensaikoissa on
hirvikärpänen. Nämä onnettoman lentotaidon omaavat verenhimoiset pienet pedot hyökkäävät kimppuun heti, kun paljasta pintaa on vähänkin tarjolla. Sitten ne pudottavat siipensä ja alkavat imeä verta.

Näin metsästäjästä tulee hetkessä metsästettävä. Näitä sitkeitä ja rakenteeltaan kovia pikku piruja on yllättävän vaikeaa saada hengiltä. Pahemman hyökkäyksen kohteeksi joutunut metsästäjä tietää, mistä puhun.

Keskustele artikkelin aiheesta muiden kanssa --->

Artikkeli: Luonnossa.net -tiimi.
Kuvat:
Matti Alho

Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

 



Sivun alkuun