Riekon metsästys

 

Riekko ja metsästys
Riekon puku vaihtuu vuodenajan mukaan. Sen talvipuku on lähes kokonaan valkoinen. Jalat ja varpaat ovat höyhenpeitteiset. Vain silmät ja pyrstön reunat ovat mustat. Loppukevään höyhenpuvussa riekkokukon pää, rinta ja kaula muuttuvat väritykseltään punaruskeaksi. Riekot ovat kesäpuvussaan täplikkään kellanruskeita, siivet ja vatsa pysyvät aina valkoisina. Riekkokukon silmän päällä on ympäri vuoden punainen ihopoimu. Talven lähestyessä riekko muuttuu jälleen valkoiseksi.


Riekko on hieman kyyhkystä suurempi ja painaa noin 500-800 g. Pituus vaihtelee 35-47 cm. Koiraat räkättävät kuuluvasti kevättalvella soidinaikaan. Riekko munii touko-kesäkuussa 8-14 keltaista, mustanruskeapilkkuista munaa. Riekkokukko päästää usein nauravan räkätyksen lentoon lähtiessään. Se ei lennä pitkiä matkoja, vaan yleensä laskeutuu 30-50 metrin päässä olevan pensaan juurelle. Riekot viihtyvät pitkään samoilla paikoilla. Riekko on yksiavioinen.

Metsästys
Riekon metsästys tapahtuu lähinnä Lapin tunturikoivikoissa ja jängillä. Lajia esiintyy myös Keski-Suomesta pohjoiseen soilla ja soiden reunametsissä. Metsästys alkaa 10.9. ja päättyy 31.10. Pohjoisimmassa Lapissa metsästys saa jatkua maaliskuun loppuun saakka. Riekkoa metsästetään talvisin hiihtämällä ja seisovan koiran avulla. Moottorikelkalla pääset liikkumaan kätevästi kauemmas tunturiin.


Seisovan koiran työskentely on ihailtavaa katseltavaa. Riekkoparven osuessa kohdalle koira jää seisomaan paikalleen. Lumipukuun pukeutunut metsästäjä hiihtää lähemmäs ja ampuu riekon tai pari niiden pyrkiessä pakoon. Riekko on laiska lentämään ja lähteekin mielellään pakoon juosten. Lumenaikaan riekko luottaa suojaväriinsä. Tästä syystä metsästäjä onnistuu usein lähestymään ampumaetäisyydelle.

Parhaat metsästyspaikat
Riekkoa kannattaa lähteä metsästämään sinne, missä niitä on eniten. Hyvinä paikkoina voin suositella Inaria, Utsjokea ja Enontekiötä, joissa paikalliset pyytävät riekkoa myös ansoilla. Metsästysreissu Ruotsin puolelle on myös varteenotettava ajatus.


Merkittävä sivuelinkeino
Ansametsästyksessä pensaikkoon laitetaan metallilangasta tehty silmukka, johon kävelemällä riekko hirttäytyy. Paikalliset tuntevat riekon kulkureitit hyvin ja saalismäärät ovat myös sen mukaiset. Riekkoa metsästetään vuosittain noin 70 000-150 000 yksilöä.

Hiivintämetsästys
Riekkoparven löytää talvella myös ilman koiraa, seuraamalla sen jälkiä. Ruokailemassa oleva riekko havaitsee huonosti lähestyvän metsästäjän. Riekon talviravintoa ovat koivun ja pajun silmut, urvut ja oksat. Kesällä sille kelpaa marjojen lisäksi myös varpujen ja ruohokasvien lehdet ja versot.



Kiiruna ja riekko
Kiirunan sekoittaa helposti sen pienempikokoiseen sukulaiseensa kiirunaan. Kiirunalla on silmän ja nokan välissä musta juova, jota ei riekolla ole. Naaraan juova on kuitenkin niin olematon, että herkästi vieläkin sekoittaa lajit keskenään. Apua tunnistukseen saadaan, kun tiedetään, että kiirunan kesäpuku on harmaanvihreä.

Lajit eroavat myös ääntelyssä. Kiiruna ääntelee kireän narisevasti, kun taas riekon ääntely muistutti naurua. Kiiruna pesii Enontekiön suurtuntureilla ja Pohjois-Lapin paljakka alueilla. Heikkojen kiirunakantojen vuoksi sitä metsästetään aika vähän.

Kuvassa on kiiruna. Artikkelin kaikki muut kuvat ovat riekosta.

Kuuntele
Riekon ääntelyä:

Lähde: Metsästäjän opas, www.finfood.fi ja Riistan jäljillä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Oy Edita Ab.

Keskustele artikkelin aiheesta muiden kanssa --->

Artikkeli: Luonnossa.net -tiimi.
Kuvat:
Suomikuva.net (riekko) ja Harri Miettinen.
Äänitiedosto: Ilkka Heiskanen,
www.virtual-bird.com.

Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

 



Sivun alkuun