Uppoperho
Siivettömillä uppoperhoilla on tarkoitus jäljitellä vesihyönteisten toukka- tai kotelovaiheita. Kun puolestaan siivellisillä munimaan sukeltavaa vesihyönteistä tai hukkunutta hyönteistä.

Heitä uppoperho viistosti alavirtaan.
(Katso kuvaa) Kun perho on laskeutunut veteen, heilauta vapaa ylävirran puoleen. Näin saat siimaan mutkan, jonka ansiosta perhon uinti hidastuu. Näin saamme perhon pyytämään kauemman aikaa joen virrassa. Mikäli haluat kalastaa uppoperholla puolestaan ylävirtaan, sinun on pidettävä hyvä tuntuma perhoon – kelaa siis löysät sisään. Kun kala sitten erehtyy iskemään, niin muista suorittaa napakka vastanykäys, jotta saat kalan tarttumaan perhokoukkuun.


Hitaasti virtaavissa vesissä perholle voidaan antaa lisäliikettä siimaa nykimällä. Tätä tekniikkaa käytetään erityisesti, kun halutaan jäljitellä pikkukaloja streamereilla. Hitaassa virrassa samaa voi kokeilla nymfeille.

Pintaperho
Vaikka pinnan alla uitettavat perhot ovat tehokkaampia, on pintaperhokalastus suuremmassa suosiossa harrastajien parissa. Suurin osa hyönteisistä ajautuu virran kalvolla alavirtaan. Siksi pintaperhoa pyritään yleensä uittamaan "vapaasti" virran nopeudella. Pintaperho on tehokkaimmillaan, kun kalat syövät kuoriutuvia tai munivia hyönteisiä.

Pintaperhon kellumista voidaan parantaa öljyämällä taikka rasvaamalla se juuri ennen kalastusta. Näin saamme perhon pysymään kauemman aikaa kuivana. Kun perho on kastunut, muista kuivattaa perho suorittamalla ilmassa valeheittoja.

Pintaperhokalastus on tehokkainta ylävirtaan heitettäessä:


Perhon laskeuduttua veteen virta tuo sitä kohti perhokalastajaa, joten siimaa on otettava sisään, jotta säilytämme hyvän tuntuman perhoon. Pintaperhoa voidaan heittää myös poikki- ja alavirtaan.

Nymfit ja larvat
Vesihyönteisten toukkavaihetta jäljitteleviä perhoja kutsutaan nymfeiksi ja larvoiksi. Suden-, päivän- ja koskikorentojen toukkavaihetta jäljittelevät perhot ovat nymfejä ja vesiperhosten- ja kaksisiipisten jäljitelmät larvoja.

Vesiperhosen larvoja

Nymfit ja larvat eivät pysty uimaan vuolasta virtaa vastaan. Tästä johtuen myös niiden jäljitelmien annetaan ajautua virran mukana. Perho saadaan kalan luokse parhaiten ylävirtaan heittämällä.

Hitaasti virtaavissa vesissä ja suvannoissa voidaan nymfiäkin uittaa uppoperhon tavoin. Uintiliike imitaatioiden tulee olla hyvin hitaita ja hillittyjä. Jäljitelmä on saatava pohjan läheisyyteen, jossa kalatkin odottavat makoisia suupaloja.

Voit myös kiinnittää painohauleja perukkeeseen 30 cm:n päähän perhosta. Tärpin havaitseminen ylävirtaan kalastettaessa helpottuu merkittävästi, kun perukkeeseen sidotaan pieni koho. Kohosta näkee kalan otin helpommin kuin siimasta. Kärjen tai ilmaisimen pysähtyessä tai liikahtaessa on kala ilmeisesti ottanut nymfin.

Kaksi vasemman puoleista perhoa ovat pintaperhoja, seuraavat kaksi streamereita ja oikean puoleisin on uppoperho.

Streamerit
Kalajäljitelmät eli Streamerit pyytävät kookasta kalaa, mutta niihin ottaa kyllä pienempikin taimen. Suuremmat lohikalat, kuten taimen syövä pääasiassa pieniä kalanpoikasia.

Streamerilla voidaan kalastaa samalla tavalla kuin uppoperhollakin. Streameriä voit uittaa voimakkaastikin. Streamerilla voit helposti haravoida laajempiakin alueita. Streameri on alkukesän taikka syksyn perhovalinta – jos siitä nyt ylipäätänsäkään voi käyttää nimitystä perho.

Monet streamerit jäljittelevät kuoretta, salakkaa, ahventa tai simppua. Salakkaperhot toimiva parhaiten kesäkuulla, ahvenet keski- ja loppukesällä ja simput oikeastaan aina.


Artikkeli: Valmistettu yhteistyössä
Pohjolan Perhokalastajat Ltd:n kanssa.
Kuvat:
Jukka Peltonen ja välinekuvat: Vision.

Sivun alkuun