Perhosharrastus
Suomessa on 116 päiväperhoslajia ja kokonaisuudessaan noin 2500 perhoslajia. Perhoset jaetaan suur- ja pikkuperhosiin. Suurperhosia ovat kiitäjät, mittarit, päiväperhoset ja yökkösten sukuiset perhoset. Suurperhosia on kokonaisuudessaan noin 1000 lajia. Pikkuperhosia (1500kpl) ovat koisaperhoset, koikääriäisperhoset sekä muita pienikokoisia perhosia.

Kuvateksti: Neitoperhonen on yksi päiväperhosistamme.

Yöperhoset
Suurperhosista yöperhosiksi kutsutaan kiitäjiä, mittareita sekä yökkösten sukulaisperhosia. Nimestään huolimatta yöperhosista 20% liikkuu toisinaan myös päiväaikaan. Yöperhonen lentää päiväsaikaan esimerkiksi silloin kun sitä häiritään tai kun ne etsivät mettä. Yöperhoset viettävät yönsä maassa tai puunrungossa, jolloin on tärkeää omata tumma (harmaa, musta tai ruskea) suojaväri.

Väriloistonsa ansiosta päiväperhoset kiehtovat eniten kotimaisia perhosharrastajiamme. Perhosen värit toimivat tärkeinä viesteinä sen saalistajille, linnuille. Väri viestittää mm. perhosen huonosta mausta tai vaarasta (silmätäplät siivissä tai muut varoituskuviot). Värit ovat myös suuressa roolissa, kun koiraat kilpailevat keskenään naaraiden suosiosta.



Päiväperhoset ja muut lajit
Päiväperhosilla on nuijapäiset tuntosarvet, kun taas muilla lajeilla on tässä paljon vaihtelua. Päiväperhosilla on meden ja mahlan imemiseen Jumalan luoma imukärsä. Useimmilla muilla perhoslajeilla imukärsä on surkastunut.

Yöllä liikkuva perhonen joutuu kuluttamaan paljon energiaa pitääkseen ruumiinlämpönsä riittävän korkealla. Tätä ongelmaa ei ole päiväperhosilla, joiden siivet keräävät tehokkaasti lämpöä auringonvalosta. Yöperhonen värisyttää siipiään ja vasta kun ruumiinlämpötila on riittävä, se voi lähteä lentoon. Yöperhosten vankka ruumis vaatii lämmittämisen, mutta kevytrakenteiset yksilöt voivat häirittyinä lähteä helposti lentoon.

Ohjeita aloittelevalle harrastajalle
Kannattaa muistaa, että osa perhoslajeista liikkuu vain iltahämärissä ja osa aikaisin aamulla. Aluksi kannattaa aloittaa päiväaikaan perhosten etsiskelyllä ja hiljalleen siirtyä muihin ajankohtiin. Perhosten bongaaminen yöllä voi olla unohtumaton seikkailu, kun taas päiväsaikaan saat parempia valokuvia perhosista. Perhosten etsiminen on siis aktiivista hommaa.

Kuvateksti: Perhosia etsiessä pääset kuvaamaan myös muita siivekkäitä ötököitä.

Kaikki alkaa kuitenkin siitä, että kerätään tietoa eri lajien elinympäristöstä ja haetaan sopivia alueita perhosten löytämiseksi. Osa lajeista löytyy niityltä, osa taas vanhasta kuusimetsästä ja joku rypsipellolta tai pikkutien pientareelta. Sopivalla alueella liikuttaessa on liikuttava hitaasti ja ympärilleen tarkkaillen. Perhosen tunnistaminen ei ole helppoa, mikäli perhonen säikähtää ja lähtee heti lentoon. Voisimme myös suositella, ette haavia käytetä ollenkaan. Tämä siksi ettei perhonen vahingoitu. Perhosten valokuvaus on paljon haastavampaa ja samalla aloittelija ei tule vahingoittaneeksi yhtäkään Suomen 15 rauhoitetusta perhoslajista.

Perhosten valokuvaaminen
Perhosia kannattaa valokuvata digitaalisella järjestelmäkameralla tai -videokameralla. 8 gigan muitikortille mahtuu parituhatta kuvaa, joten ei haittaa vaikka samasta perhosesta ottaisi satoja kuvia. Näin voit sitten kotona katsoa kuvankäsittelyohjelmalla mitkä kuvat onnistuivat parhaiten ja laittaa ne talteen. Pikselimäärä kertoo siitä kuinka hyvin kuva kestää suurentamista. Valokuvaamisen kannalta puolipilvinen päivä on paras mahdollinen. Lisähaastetta tuo tilannekuvien ottaminen sekä erilaiset lentoonlähtö sekä lentokuvat. Muita kokeneen kuvaajan aihealueita voisivat olla esimerkiksi eri kehitysasteiden kuvaaminen ja parittelu.

Kuvateksti: Perhosia kannattaa etsiä monenlaisista paikoista.

Moni aikuinen onkin kokeillut perhosharrastusta lapsuudessaan 7-12 vuoden iässä. Harvalla kuitenkaan oli silloin käytössään hyvää kameraa. Perhosia vaan jahdattiin haavein ja hetken tutkiskelun jälkeen ne päästettiin takaisin lentoon. Osalla harrastus saattoi kestää jopa useamman kesän ajan, jolloin perhosia myös alettiin keräämään. Nyt harrastuksen voisi herättää takaisin eloon ja alkaa valokuvaamaan perhoslajeja. Perhosten bongaaminen voi olla koko perheen harrastus, eikä lapsia tarvitse kovin paljoa taivutella perhosten perässä juoksenteluun, sillä se on hauskaa.

Perhoset kannattaa kuvata läheltä. Tämä tarkoittaa siis 50 mm makro-objektiivin käyttöä ja kuvaamista noin 50-30 cm:n etäisyydeltä. Parempaan terävyyteen päästään myös mikäli käytetään jalustaa. Jalustan käyttö ei kuitenkaan usein ole mahdollista, sillä perhoset lähtevät herkästi karkuun valokuvaajan asetellessa jalustaa paikalleen. Käsivarallakin saa hyviä kuvia, mutta jalustan käyttö on parhaimmillaan aamuvarhaisella, kun perhoset ovat vielä levossa. Niiden löytäminen on hidasta ja työlästä, mutta mitäpä ei harrastuksensa lumoissa oleva kuvaaja tekisi kokoelmansa kasvattamisen vuoksi.

Kuvateksti: Tienvierestä on helppo aloittaa perhosten etsiminen.

Perhoshaavin teko-ohje
Haavin varren tulee olla 70-150 cm pitkä, haavipussin halkaisija 40 cm ja syvyys 60 -70 cm. Pussin materiaalina voi käyttää vaikka tyllikangasta. Kangas voi olla valkoinen tai vaikka vihreä. Rengas tehdään 3 mm teräslangasta. Muista, että pussin pohjan tulee olla pyöreä, muuten perhosen siivet menevät rikki. Käytä haavia harkiten ja päästä perhonen mahdollisimman pian jatkamaan matkaansa. Luonnossa lentelevä perhonen tuottaa varmasti enemmän mielihyvää sinulle, kuin kuollut perhonen neulattuna styroksilevyyn.

Perhosen pahimmat uhat?
Haluamme olla tuomassa tämän artikkelin kautta ajatusta: ”Annetaan kaikkien perhosten lennellä vaan”. Emme siis anna ohjeita siihen kuinka perhoset myrkytetään tai kuinka niitä kerätään talteen. Internet on toki täynnä näitä ohjeita, joten niistä kiinnostunut löytää varmasti etsimänsä tiedon. Perhosten pahimmat uhat ovat ihmisen aiheuttamia: saasteet, laidunnuksen ja niittämisen loppuminen, soiden ojitukset, asutusalueiden leviäminen ja metsien tehostunut hoito.


Mistä perhosia voi etsiä?
Perhosharrastus vie sinut pihapiiristä ja puutarhoista nopeasti kedoille ja niityille. Kun tulee muutamia reissuja, joiden aikana et ole löytänyt yhtään uutta lajia, kannattaa kokeilla joutomaa-alueita, metsien ja peltojen reunamia. Myös suolla kannattaa käydä etsimässä uusia lajeja. Mukavia hetkiä harrastuksen parissa!

Muut kuvat:
Klikkaamalla kuvaa saat sen suurempaan kokoon:















Keskustele artikkelin aiheesta muiden kanssa --->

Artikkeli: Luonnossa.net -tiimi
Kuvat: Luonnossa.net -tiimi ja 123RF Limited.

Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

 



Etusivulle | Sivun alkuun | Foorumiin