Heinäkuussa mansikat ja mustikat ovat valmiita poimittaviksi. Myös ensimmäiset lakat ja variksenmarjat ovat poimittavissa. Heinäkuussa voit valmistaa teelehtiä kesäkuun kasveista. Kanttarellejakin alkaa näkyä luonnossa. Seittitakiaisen, karhun- ja väinönputken varsia voi käyttää keittoihin ja muhennoksiin.

Ahomansikka on lapsillekin tuttu marja. Ahomansikan marjoista voit valmistaa mehuja, hilloja ja jälkiruokia. Myös kuivatut lehdet kelpaavat teen valmistukseen.  Pistä myös pari kourallista suuhusi ihan sellaisenaan – nami nami! :)

Mustikka on tunnetusti makea ja maukas. Mustikka ei ole erityisemmin C-vitamiinipitoista, vaikka niin useimmat luulevat. Väärinkäsitys johtuu siitä, että kaupan mustikkakeitot on C-vitaminimoituja.

"Oma maa mustikka, toisen maa mansikka".


Lakka, hilla, suomuurain sisältää paljon C-vitamiinia ja sillä on jo iät ja ajat torjuttu suomalaisten puutostauteja. (34,9 mg/100 g C-vitamiinia). Muuraimista voi valmistaa mehuja, hilloja sekä likööriä. Helpoimmin niitä voi säilöä omassa mehussaan. Lehtiä käytetään kuivattuina monenmoisiin teesekoituksiin.

Variksenmarja kasvaa kuivilla kankailla ja kosteilla soilla pieninä varpuina, joissa on neulasmainen lehti. Maku ei ole yhtä makea kuin mustikalla, mutta ihan hyvä. Juolukan tavoin variksenmarjan syöntiä on pidetty huimausta ja päänsärkyä aiheuttavana, mutta se on vain keksittyä puhetta.

Väinönputki kasvaa puronvarsilla ja lähinnä vain Lapissa. Keväällä sen nuoret varret ja lehtiruodit kuoritaan raparperin tavoin ja syödään sellaisenaan. Nuoret varret, juuri ja siemenet kelpaavat ruoaksi. Lehdet käytetään keittoihin, kastikkeisiin, etenkin kalaruokiin.

Seittitaki viihtyy usein lähellä asutuksia. Kasvin juuri on syötävä aikaisin keväällä ja käytetään juurikkaiden tapaan. Nuoret lehdet ja pehmeä kevätverso ovat syötäviä keitettyjen vihannesten tavoin. Terälehdet syödään kuten latva-artisokka.

Elokuu on todellinen korjuukuukausi. Runsaasti marjoja: mustikoita, vadelmia, lillukoita, lakkoja, juolukoita, variksenmarjoja ja riekonmarjoja. Paljon sieniä.

Kesällä 2002 käytiin pomimassa vadelmia Kurikassa. Huomaa myös Lipstikan varret kaulassa hyttyskarkotteena.

Lillukan marjat ovat syötäviä, kelpaavat mehuksi ja hilloksi. Paljon syötynä ne aiheuttavat ripulia, syy on suurten siemenien. Kasvissa on ainetta, joka alkoholin kanssa voi vaikuttaa epämiellyttävästi. Lehtiä käytetään kuivattuina erilaisissa teesekoituksissa.


Juolukka on mustikan lähisukulainen. Siinä on 10 kertaa enemmän C-vitamiinia, mutta sen maku on hieman vetinen. Juolukan arveltiin ennen aiheuttavan huimausta ja päänsärkyä, mutta sekin on vain perätöntä puhetta. Tämä käsitys johtunee siitä, että juolukka kasvaa suolla kuten suopursukin, joka aiheuttaa näitä oireita.

Syyskuu on puolukka- ja sienikuukausi. Mesimarjat pomitaan syyskuun alkupuolella. Kiulukat, pähkinät ja pihlajanmarjat puolestaan loppukuusta.

Keitetyt pihlajanmarjat ovat syötäviä. Esikäsittely: 1. kiehautetaan 2. pakastetaan tai kuivatetaan. Näin pihlajanmarjoista saadaan terveellistä herkkua. Tuoreiden marjojen syöminen aiheuttaa pahoinvointia, oksentelua, ripulia ja munuaisvaurioita.

Pihlajanmarjojen kitkerää makua saadaan lievennettyä kiehauttamalla, kuivattamalla, pakastamalla tai sekoittamalla jonkun miedommanmakuisen kasvin kanssa. (esim. omenan, porkkanan). Joidenkin puiden marjat ovat paljon kitkerämpiä kuin muiden – muista siis valikoida huolella puu, josta alat keräämään marjoja. Maista marjoja kokeeksi ennen laajempaa poimintaa.

Lokakuussa kerätään useita sieniä. On aika poimia myös kiulukoita, pihlajanmarjoja, karpaloita ja katajamarjoja. Maitohorsman, ketohanhikin ja voikukan juuret kerätään. Kasvit ovat keränneet ravintoa talven varalle juuriinsa.


Maitohorsma on palaneiden ja hakattujen alueiden sekä tienvarsien kasvi. Lehdet ovat hyviä teehen ennen kukintaa. Kuivattuna ja jauhettuna sen juurakko sopii jauhojen jatkeeksi leivontaan. Aikaisin keväällä juurakosta kohoavat maanalaiset varret sekä nuoret kevätversot ovat keitettyinä syötäviä. Valmistetaan parsan lailla.

Ketohanhikki kasvaa rantaniityillä ja pihapientareilla. Sen lehdistä voi valmistaa tuoremehua. Lehdet tulee hienontaa soseeksi ja liottaa kylmässä vedessä 10-16 min. Tämänjälkeen sose siivilöidään ja mehu on valmis nautittavaksi. Juuret ovat kuorittuina keltaisia, maku porkkanamainen. Keittoaika n. 20 min, sopii keittoihin.

Marraskuussa poimitaan katajanmarjoja, juuria ja joitakin sieniä. Karpaloita ja pihlajanmarjoja voi poimia vielä hallan jälkeenkin, jolloin ne ovat vähemmän happamia.


Joulukuu on samanlainen kuin muut talvikuukaudet. Voit kerätä männyn-, katajan- ja kuusen neulasia, joista valmistat terveellistä teetä.

Lähde: Björn Corander, Vantaa

Seuraava sivu

 

Sivut on päivitetty 14.05.2003
Copyright © 2001-2003 Luonnossa.net