Karhun näkeminen

Karhukanta on kasvussa
Karhun kohtaaminen metsäretkellä on mahdollista koko suomessa. Karhuja ei kuitenkaan tarvitse pelätä, mutta on tärkeää osata kunnioittaa niitä. Kohtaamiset johtuvat yleensä siitä, ettei karhu ole pystynyt aistimaan ihmistä. Karhulla on kyllä erinomainen haju- ja kuuloaisti, mutta joskus nekään eivät riitä estämään kohtaamisia. Useimmiten syynä on sellainen tuulensuunta, ettei karhu pysty haistamaan ihmistä. Kovalla tuulella pitäisi välttää liikkumista vastatuuleen, jottei tuulen päällä oleva karhu tulisi yllätetyksi. Metsässäliikkujan kannattaa pitää hieman ääntä, jolloin viisaat karhut osaavat mennä kauemmaksi.

Muista, että kohdatessasi karhun myös karhu on tullut yllätetyksi. Ihminen ei ole karhulle saalis, vaan uhka. Karhulla saattaa olla ikäviä kokemuksia metsästäjistä, koska vain pieni osa karhuista saadaan saaliiksi, mutta useat joutuvat ahdistetuiksi. Ihminen on karhun mielestä inhottava ja vaarallinen.  Metsästys on kuitenkin ainoa keino pitää karhut ihmisarkoina.

On hyvä muistaa, että karhut ovat yksilöitä, jotka käyttäytyvät erillätavalla. Osa on ujoja ja arkoja, kun taas toiset uteliaita ja hyökkääviä. Karhun käyttäytymistä ei voi koskaan tietää ennalta. Jokainen karhu on vaarallinen.

Uhkaileva karhu seisoo takajaloillaan ja karjuu. Silloin on parempi poistua välittömästi paikalta. Älä jää tuijottamaan karhua sen lähestyessä, vaan peräänny hitaasti. Karhujen kielellä katse merkitsee haastetta. Jos karhu alkaa lähestymään sinua, niin jätä marjakori tai vaatekappale maahan samalla kun peräännyt. Karhu jää yleensä aina tutkimaan sitä ja saat samalla hieman etumatkaa. Älä tee äkkinäisiä liikkeitä – karhu saattaa tulkita sen hyökkäyksenä. Karhu on erinomainen kiipeilijä, nopea uimari sekä hämmästyttävän nopea juoksija – älä siis ala kilpailemaan sen kanssa.

Hyökkäävä karhu lähestyy nopealla vauhdilla ja neljällä jalalla. Murinalla karhu uhkailee ihmistä, mutta hyökätessään se on tosissaan, eikä siis murise. Hyökkäys on aina suoraviivainen ja todella nopea. Karhu tekee usein aluksi valehyökkäyksen, jonka tarkoituksena on saada ihminen perääntymään. Hyökkäävällä karhulla korvat on luimussa ja pää alhaalla.

Kun karhu hyökkää on vain oltava rauhallinen ja kylmäpäinen. Todennäköisesti hyökkäys on vain valehyökkäys, jonka jälkeen karhu lähtee pois. Älä koskaan juokse pakoon äläkä kiipeä puuhun. Hyökkäävän karhun lähestyessä kannattaa heittäytyä maahan – muista suojata käsivarsilla niskan- ja päänalue. Pahinta mitä voit tällaisessa tilanteessa tehdä on vastarinta. Älä missääntapauksessa heittele kiviä taikka keppejä karhua kohden – valehyökkäys muuttuu silloin varmasti oikeaksi hyökkäykseksi. Älä myöskään huuda. Jos käyt metsästämässä, niin mieti jo etukäteen millaisessa tilanteessa ammut. En itse ainakaan suosittele ampumista karhua kohden. Silloin mahdollinen valehyökkäys muuttuu jälleen oikeaksi hyökkäykseksi. Haavoittunut karhu on kaikkein vaarallisin. Tilanne on usein niin nopea, ettei kunnon laukausta ehdi tekemään. Heti tappava osuma-alue on pieni ja vaikka osuisitkin siihen, niin karhu elää vielä sen aikaa, ettei sinusta ole paljoa jäljellä sen käsittelyn jälkeen. Aikuisen karhun käpälänhuitaisussa on niin paljon voimaa, että se riittää ihmisen pään irtoamiseen

Viimeisenä keinona on tosiaan tuo maahan heittäytyminen - vastarinta voi koventaa karhun otteita. Ole siis liikkumatta ja tekeydy valekuolleeksi. Tällä tavoin on moni pelastunut. Uhkailevan karhun lähestyessä muista aina siis perääntyä rauhallisesti paikalta. Voit vaikka puhella karhulle ja sitten valehyökkäyksen sattuessa anna karhulle mahdollisuus väistää. Älä koskaan uhkaa karhua!

Sienestysreissulla saatat kävellä aivan karhun pesän edustalle. Jätä mahdolliset pesäpaikat rauhaan ja poistu alueelta. Emokarhu on vaarallinen ja aina valmis puollustamaan pentujaan. Yhtä vaaralliseen tilanteeseen saatat ajautua hillareissulla. Karhun haaska on yleensä peitetty sammalilla ja upotettu suohon. Karhu haluaa luonnollisesti puollustaa saalistaan.

Olen kuullut tilanteista, jolloin metsästäjän oma koira on tullut urhoollisesti apuun pelastaen isäntänsä. Muista, että tilanne saattaa olla toisinkin päin. Karhu saattaa nimittäin olla ajamassa koiraa takaa ja koira puolestaan turvautuu isäntäänsä, jolloin vaaratilanne on tosiasia. Karhu on vaarallisimmillaan, kun sillä on pienet pennut mukanaan (keväällä ja kesäaikaan) ja kiima-aikana kesäkuussa. Myös syrjäytetyiksi joutuneet urokset saattavat purkaa tappiotaan kaikkeen lähistöllä liikkuvaan.

Karhua ei pidä ruokkia, koska silloin se tottuu olemaan ihmisten lähettyvillä. Ruokitusta karhusta tulee vaarallinen riesa nopeasti. Helpon ruuan toivossa karhu alkaa lopulta käymään päivittäin.

Kesämökkiläisten tulee hoitaa kaikki jätteet siten ettei niistä tule hajua.  Jokainen kunnon retkeilijä tietäämyös sen, ettei ruokatarpeita oteta teltan sisälle, vaan viedään hieman kauemmaksi ja vedetään narulla puuhun.

Pihassa liikkuvaa karhua ei kannata mennä valokuvaamaan. Muista myös karhukolarin sattuessa, ettet mene tarkistamaan karhun tilaa. Tästäkin olen kuullut muutaman aika ikävän tarinan. Karhuista tulee kertoa myös lapsille, jotta he osaavat toimia oikein karhun tallustellessa kesämökin pihamaalle. Radion pitäminen päällä on hyvä keino pitää karhut loitolla. Metsässä liikkuessasi voit vaikka käyttää tiukua tai helistintä, jonka saa kätevästi kiinnitettyä reppuun. Viheltäminen on myös yhtä hyvä keino pitää karhut loitolla. Ja voithan tietenkin laulaa luikauttaa vaikka pienen laulunkin.

Jos näet karhunpennun maassa voit olla varma, että sen emo on todella lähellä. Älä missään tapauksessa jää valokuvaamaan pentua, vaan poistu välittömästi. Emäkarhun ja pennun väliin jäädessäsi voit olla varma, että emäkarhu hyökkää kimppuusi. Karhun raateleman ihmisen naaman näkeminen vakuuttaa jokaisen karhun voimasta.

Kesällä karhu syö mielellään mustikoita, puolukoita ja lakkoja. Aktiivisimmillaan karhut ovat iltaisin ja aikaisin aamulla. Päivät ne lepäävät useimmiten tiheiköissä.

Oletko jo oppinut toimimaan oikein? Kuinka siis toimit, kun näet kuolleen poron tai hirven luonnossa? Ajattelitko heti mielessäsi, että kyseessä on mahdollinen karhun tappama haaska? Kuinka toimit? Poistut paikalta välittömästi samaa reittiä mitä tulitkin. Saaliin lähellä on aina karhu – peräänny vaikket näkisikään heti karhua.

Karhukannan kasvua suunniteltaessa tulee huomioida tiheä ihmisasutus ja maanviljelyyn liittyvät elinkeinot. Joillakin alueilla ihmisten ja karhujen rinnakkaiselo on lähes mahdotonta. Olisikin selvitettävä miten paljon missäkin päin Suomea on karhuille soveltuvia elinalueita ja millainen määrä karhuja niillä voi elää.

Kotiseudun Sanomat: Olavi Muhonen kertoo jännittävästä kolmen karhun kohtaamisesta oman pihatien risteyksessä.

Kolmen karhun kohtaaminen veti vakavaksi Saarenkylällä
"Saarenkylällä Kivijärven rannalla asuva Olavi Muhonen koki elämänsä yllätyksen ajaessaan tiistaina iltapimeällä naapurista kotiin päin. Kotipellon ja Kotkatniemen risteyksessä, lähellä vanhaa maitolaituria ja postilaatikoita, auton valokeilaan ilmaantui kolme karhua, emo ja kaksi pentua.

- Yhtäkkiä tie oli tukossa. Tuli tunne, että onko tämä unta vai totta. Tiellä seisoi emä kahden poikasensa kanssa ja oli jo vähän kyse väistämisvelvollisuudestakin, Olavi Muhonen kertoo.

Ilmeisesti eläimet hätääntyivät auton valoista.

- Emä selvästi suojeli pentujaan, mutta sitten karhut väistyivät tien oikealle puolelle ja sovin ajamaan ohi.

Olavi Muhonen jarrutti aika kiivaasti karhut huomatessaan - ja lähti paikalta liukkaasti. Mieleen ei tullut nousta autosta ja ryhtyä ihmettelemään karhuja lähemmin. Olavin metsästyksestä perillä oleva poika Asko Muhonen sattui olemaan kotona käymässä. Paikalle palattiin tukevammalla autolla ja naapuritkin soitettiin tutkimaan tilannetta.

Kotkatniemen tiellä on kesän aikana nähty jälkiä karhun liikkumisesta. Olavi Muhosen mielestä karhut alkavat kesyyntyä liikaa.

- Eihän me ihan samoille reviireille karhun kanssa kuuluta. Mieluummin ne saisivat elellä omilla alueillaan. On tämä jotenkin uskomatonta. En hyväksy, että karhut tulevat lähelle ihmisasumuksia.

Riistapäällikkö Jukka Purhonen Keski-Suomen riistanhoitopiiristä ennustaa karhuongelmien yleistyvän. Vuodesta 1996 Keski-Suomeen on myönnetty yksitoista kaatolupaa, mutta vain kolme niistä on saatu käytettyä. Viimeksi karhu kaatui viikko sitten Keuruulla. Kolmen karhun kaataminen ei riitä pitämään kantaa ennellaan, vaan karhujen määrä maakunnassa kasvaa.

- Valmiuksia ongelman hoitamiseen ei ole riittävästi, ei Brysselin herroilla eikä metsästäjillä.

Kinnulan tapauksessa metsästys ei edes tule kyseeseen, koska karhulla on mukanaan viime kevään poikaset. Häirikkökarhusta ei Purhosen mielestä voi vielä puhua, jos karhu menee postilaatikon ohi, mutta tilanne muuttuu, jos ne alkavat liikkua samoilla alueilla toistuvasti ja hätyyttelevät karjaa tai kotieläimiä." (Kotiseudun Sanomat, 2001)

Loppuuko karhun metsästys?
EU on antanut Suomelle jo kaksi huomautusta koskien karhun, suden ja ilveksen metsästystä. Mikäli viranomaiset eivät pysty perustelemaan pyyntiä, niin maamme joutuu EY-tuomioistuimeen. Petoeläinten metsästys kielletään luontotyyppidirektiivissä. Poikkeukset ovat tiukoin ehdoin mahdollisia. Esimerkiksi silloin, kun suurpedot aiheuttavat merkittävää vahinkoa. Asiasta päättävän komission mielestä karhujen ja ilvesten aiheuttamat vahingot viljelmille ja karjankasvatukselle ovat maassamme niin harvinaisia, ettei sekään  puolla petojen metsästystä.

Seuraava sivu

 


Sivut on päivitetty 14.05.2003
Copyright © 2001-2003 Luonnossa.net