Myrkylliset kasvit
Hukanputki, Isoulpukka, kielo, kurjenmiekka, lehtokuusama, musta konnanmarja, myrkkykatko, myrkkykeiso, näsiä, paatsama, punakoiso, sudenmarja, suopursu ja taikinamarja.

Hukanputken voi keväällä sekoittaa persiljaan tai kirveliin. Lehtien osalta saatat sekoittaa sen koiranputkeen. Koko kasvi on myrkyllinen ja sisältää mm. alifaattisia tyydyttymättömiä alkoholeja. Ne aiheuttavat usein myrkytyksiä. Myrkky vaikuttaa ruoansulatuskanavaan ja hermostoon. Oireet ovat vatsakipu, oksentelu, päänsärky, huimaus sekä raajojen jäykistyminen. Myrkytys on johtanut myös muutamissa tapauksissa kuolemaan.

Isoulpukka on hyvin tavallinen kasvi. Sillä on ranteenpaksuinen monivuotinen juurakko, joka sijaitsee heti pohjamudan alla. Isoulpukassa esiintyy tiettyjä alkaloideja, joista muutama on hieman myrkyllinen.

Kielo on erittäin myrkyllinen liljakasvi. Koko kasvi sisältää vaarallisia glykosiideja. Kielon siemenet sisältävät yli 20 glykosiideja, jotka vaikuttavat sydämen toimintaan. Leikkokukkien maljakkoveden juominen ärsyttää aluksi suun ja vatsan limakalvoja, jonka jälkeen seuraa pahoinvointia, ripulia ja sydämen rytmihäiriöitä. Joissakin myrkytyksissä tajuttomuus ja kuolema sydämen pysähtymisestä.

Keltakurjenmiekka on myös kokonaan myrkyllinen. Erityisesti juurakko sisältää iridiini-nimistä glykosidia. Kasvin kirpeänmakuinen mehu aiheuttaa limakalvojen ärtymistä, oksentelua ja ripulia, vakavimmissa tapauksissa tajuttomuutta ja sydämen rytmihäiriöitä.

Lehtokuusama on myrkyllinen pensas, jossa on punaisia marjoja. Pari marjaa aiheuttaa ripulin, useampi todella vakavan myrkytyksen. Marjat sisältävät ksylosteiinia ja saponiinejä, joka on aiheuttanut lapsille, jopa tappavia myrkytyksiä. Myrkytysoireet ovat oksentaminen, verinen ripuli, kasvojen punoitus, kouristukset, sydämen rytmihäiriöt ja tajuttomuus.

Mustakonnan yksikin marja riittää tappamaan kanan. Etenkin tuoreena erittäin myrkyllinen. Myrkytyksen voi saada myös juuren nauttimisesta. Kosketuksessa ihon kanssa marjat aiheuttavat punotusta, polttavaa tunnetta ja rakkuloita suussa ja nielussa, lisääntynyttä syljeneritystä, pahoinvointia, vatsakipuja ja ripulia. Myöhemmin on huimausta ja hengenahdistusta. Suurempien annoksien nauttimisesta seuraa varma kuolema verenkierron pysähtymisen ja hengityshalvauksen vuoksi.

Myrkkykatko on hyvin myrkyllinen ja se sisältää alkaloidit koniinia ja N-metyylikoniinia. Koniini on voimakas myrkky, joka imeytyy helposti ihoon. Iholle se aiheuttaa tunnottomuutta lamauttamalla tuntohermot. Tappava annos aikuisille on 6-8 g tuoreita lehtiä. Myrkytysoireet ilmaantuvat muutamassa minuutissa: polttava tunne suussa ja nielun kirvely, jano, kielen halvaus, syljeneritys, pahoinvointi, oksennus, ripuli, näköhäiriöt, hikoilu ja kutina iholla. Sitten seuraa jaloista alkava halvaantuminen, lisääntyvä hengenahdistus, sinertyvä iho. Lopulta kuolema seuraa hengityshalvauksen vuoksi. Sydämen toiminta ja tajunta säilyy useimmiten viimeiseen saakka.

Paatsama on pieni myrkyllinen puu. Puun marjat ovat aluksi vihreitä, myöhemmin punaisia ja lopuksi mustanviolettia. Koska paatsama kukkii pidemmän ajan, voit nähdä pensaita, joissa on eri kehitysvaiheissa olevia kukkia sekä marjahedelmiä.

Myrkkykeiso on kaksin kerroin myrkyllisempi kuin myrkkykatko. Kuolettava annos aikuiselle on yksi juurakko, lapselle riittää pienikin pala. Yleensä puolet myrkytystapauksista johtaa kuolemaan. Myrkytysoireet kehittyvät 20-60 minuutin kuluessa. Suussa polttaa ja syljeneritys lisääntyy, kieli kangistuu, nielemisvaikeuksia, pahoinvointia, oksentamista, vatsakipuja, sydämen tykytystä ja huimausta. Sitten seuraa kaatumatautia muistuttavat kouristukset, joiden aikana selkälihakset jännittyvät, hampaiden kiristystä ja suusta tulee jopa verensekaista vaahtoa, sekä ajoittaisia hengitystaukoja. Lopuksi kuolema aiheutuu keskushermoston ja hengityselinten lamaantumisesta puolen vuorokauden sisällä.

Näsiä on hyvin myrkyllinen. Näsiän marjoja käytettiin ennen vanhaa mm. ketunmyrkyn valmistuksessa. Kaksi marjaa aiheuttaa myrkytyksen, 10-12 marjan syöminen johtaa kuolemaan. Onneksi marjat ovat niin pahanmakuisia, että ne syljetään heti pois maistelun yhteydessä, eikä tappavaa annosta syö vahingossa. Kasvin nauttiminen aiheuttaa polttavaa tunnetta suussa ja nielussa, joiden limakalvot ärsyyntyvät niin että seuraa nielemisvaikeuksia ja käheyttä. Sitten tulee vatsakipuja, veristä oksennusta ja ripulia sekä hikoilua, kalpeutta ja pulssin kiihtymistä. Lapsilla myös kouristuksia ja pyörryttävää oloa. Myrkytyksestä elpyminen kestää viikkoja tai kuukausia. Kuolinsyyt ovat sydämen pysähtyminen ja hengityshalvaus. Kasvin mehu aiheuttaa iholle jouduttuaan rakkuloita ja voi pahoissa tapauksissa johtaa kuolioon.

Punakoiso on kaunis pari metrinen köynnös. Marjat ovat ensiksi vihreitä, myöhemmin kiiltävän punaisia. Koko kasvi on myrkyllinen. Marjat, sisältävät solaniinia. Kymmenen marjaa on tappava annos lapsille. Myrkytysoireet ilmaantuvat muutaman tunnin kuluessa. Alussa karhea tunne suussa ja kurkussa, sitten oksentelua, ripulia, kouristuksia, päänsärkyä, hengenahdistusta. Kuolinsyy hengenhalvaus.

Sudenmarja on hyvin myrkyllinen, yksikukallinen nelilehtinen liljakasvi. (musta marja) 20-30 marjaa aiheuttaa vakavan myrkytyksen. Lapset ovat useasti erehtyneet luulemaan sudenmarja mustikaksi, koska marjat muistuttavat toisiaan. Yrtti sisältää saponiinejä, paristyiiniä ja paridiini. Myrkytysoireet ovat samantapaisia kuin kielomyrkytyksessä.

Suopursusta voi tuskin erehtyä toisten kasvien kanssa. Se on vihreä koko vuoden ja voi kasvaa yli metrin korkuiseksi. Sitä esiintyy lähinnä suomaastossa, ja kukkii kesäkuussa valkoisilla kukilla. Suopursu on myös hieman myrkyllinen. Sen eteeriset eli haihtuvat öljyt vaikuttavat keskushermostoon, ensin kiihdyttävästi ja sitten lamaannuttavasti. Oireet ovat vatsan ärsytystä, hikoilua, pahoinvointia, päänsärkyä, huimausta, kouristuksia ja sydänkohtauksia. Suopursun lehdet karkottavat hyttyset tehokkaasti, mutta sen käyttä vaatii erityistä varovaisuutta.

Monet luulevat taikinamarjaa kitukasvuiseksi punaherukaksi, eivätkä tiedä että se on oma laji. Taikinamarja on mauton. Taikinamarja kasvaa monesti aluskasvillisuutena metsissä ja lehdoissa jossa on hyvä multa. Kasvi sisältää jotain tuntematonta huumaavaa ainetta. Jos marjoja syö runsaasti, alkaa olo tuntua väsyneeltä ja hieman alkoholihumalaan viittavalta. Samoin lehdistä valmistettu tee tai keite on huumaavaa. Nämä marjat on viisainta jättää linnuille ja kieltää lapsia syömästä niitä tai pureskelemasta kasvin lehtiä.

Seuraava sivu

 


Sivut on päivitetty 14.05.2003
Copyright © 2001-2003 Luonnossa.net