Nuotion sytyttäminen
Nuotiopaikan valinnassa on seuraavat tekijät otettava huomioon: Maanomistajan lupa on aina kysyttävä. Mahdolliset metsäpalovaroitukset on otettava huomioon. Nuotiopaikan tulee olla sellainen, että tuli on hallittavissa, eikä siis pääse karkaamaan. Nuotionteko ilman lupaa tai metsäpalovaroituksen aikana on rikos.

Nuotion paikaksi kannattaa valita tuulensuojainen alue, ettei kipinät pääse lentelemään pahemmin. Hiekkaranta on erinomainen nuotiopaikka, koska nuotion voi sytyttää ilman erityisempiä valmisteluja. Muussa tapauksessa on nuotion pohja raivattava: turpeet nostetaan pois neliöinä 70 cm:n säteellä. Tämä alue peitetään lopuksi hiekalla. Voit reunustaa tämän alueen kivillä, mutta se ei ole välttämätöntä. Palava nuotio vaatii jatkuvaa valvontaa! Kivireunus ei välttämättä takaa paloturvallisuutta.

Vanha sanonta: "Tuulella tuohta, sateella tervasta ja tunturissa koivunrisuja"

"Sysyttämisvaiheessa kannattaa pitäytyä ainoastaan kuivassa havupuussa - joko kuivia alaoksia tai sitten voi vuolla "kiehiset". Märällä säällä kannattaa etsiä kuivaa tervasta - joko vanha kelon kanto tai -latvus. Tervaisuuden voit varmistaa haistamalla. Tuulella voit ottaa avuksi tuohen, mutta sateella on vaikeaa löytää kuivana säilynyttä tuohta."
Kai Luiskala.

Talvella nuotio tehdään aluspuiden päälle. Silloin nuotio ei painu hangen sisään lumen sulaessa. Talvella lumesta muovataan nuotiolle  tuulensuoja. Tee pieniä sytykkeitä ennen nuotion sytyttämistä. Nuotion aloituspuut tulisi aina pilkkoa nuotiopuita pienemmiksi, jotta tuli syttyisi varmemmin.

Nuotiota sytytettäessä alkutulet tehdään asettamalla sytykkeet alimmaisiksi. Sytykkeiksi kelpaavat isot lastut, katajanoksat, koivuntuohi ja paperi. Myös kuusen kuivat alaoksat toimivat erinomaisina sytykkeinä. Kuusen kuivuneet langanohuet alaoksat ovat kovallakin sateella yllättävän kuivia. Sytykkeiden päälle asetellaan seuraavaksi kuivia risuja ja ohuita tikkuja. Näiden ohuiden tikkujen päälle voi laittaa hieman paksumpia tikkuja ja niiden päälle tulee sitten polttopuita. Polttopuita lisätään heti enemmän, kun nuotio alkaa syttyä. Sytytystä voidaan nopeuttaa heittämällä vähän polttoainespriitä nuotioon. Varmista, että tuli saa tarpeeksi ilmaa, eikä pääse sammumaan.

Yön ajaksi suojataan polttopuut sateelta ja kosteudelta. Älä käytä seuraavia sytykkeitä nuotiossa: haapa, lehmus, nuori mänty ja paju. Nämä on kaikkein huonoimpia sytykkeitä.

Nuotiopaikalta lähdettäessä turveneliöt asetellaan kauniisti paikalleen. Varaa mukaan tarpeeksi vettä, jotta nuotion sammuttaminen kävisi helposti ja varmasti. Nuotion pohja, kekäleet, ja kivien alusetkin kastellaan märiksi. Älä koskaan heitä vettä kuumille kiville, koska ne halkeavat. Nuotioon kerätyt reunuskivet tulee sijoittaa takaisin lähiympäristöön, niin etteivät ne eroitu näkyvästi ympäröivästä maastosta. Nuotiopaikan valinnassa vältä suomaastoa sekä havupuu alueita. Turpeeseen voi jäädä tuli kytemään useammaksi päiväksi ja sytyttää sitten metsäpalon.

Jätteitä ei sitten "unohdeta" leiripaikalle sieltä lähdettäessä. Paperitavarat voit aina polttaa nuotiossa ja muovijätteet viedään kotiin. Kaikki maatuvat aineet haudataan kauas leiristä ja vedenottopaikasta. Muista myös, että suoraa sileälle kalliolle ei saa sytyttää nuotiota, koska kuumuus rikkoo muuten kivipinnan, jota ei tuhatkaan vuotta riitä silittämään ennalleen.

Tulilla yöpyminen vaatii jo asiantuntemusta tulen käyttäytymisestä. Aloittelijan ei ole syytä yksin kokeilla tällaista. Monen miehen unelma luonnon rauhasta rakovalkean äärellä on saanut traagisen lopun. Entisajan erämiehilläkään ei ollut näin suurta vaaraa tulilla yöpymisessä. Nykyajan retkeilyvarusteissa piilee suuri vaara. Keinokuidut ja solumuovit syttyvät muutamasta kipinästä roihuavaksi soihduksi parissa sekunnissa. Tällaisesta äkkiherätyksestä saatat selvitä hengissä, mutta varusteesi on taatusti mennyttä. Perusasiat on siis hallittava ennen tulilla yöpymistä.

Yöpymispaikaksi kannattaa etsiä kuiva, suojainen ja tasainen alue. Tästä alueesta poistetaan kivet ja kävyt, jotta nukkuminen olisi siedettävää. Tuulisella ilmalla on hyvä etsiä erityisen suojainen paikka. Älä kuitenkaan valitse paikkaa, jossa muurahaisten kulkureitit menevät. Talvella  majoitteelle kaivetaan kuoppa.

Laavua pystytellessäsi muista huomioida tuulen suunta. Tuulen pitäisi puhaltaa laavun sivulta, jotta savu ei ole kiusana. Armeijan käyneille tuttu asia on nukkua jalat nuotioon päin. Tämä tietenkin siksi, että varpaita alkaa aina ensimmäisenä paleltamaan.

Täskeä asia tulilla yöpymisessä on kynnyspuun eli paksun puun sijoittaminen. Monesti on vaaraa siitä, että vaeltajat valuvat nuotioonpäin tai, että yksi nuotion puista vierähtää nukkujia kohden.  Muista myös, että tulta ei koskaan jätetä vartioimatta. Kipinämikkovuorot jaetaan matkaajien kesken ja sitten myös pysytään hereillä.

Kipinämikko ei saa poistua paikalta. Hän vartioi, ettei tulipaloa pääse syntymään ja ettei nukkujat joudu vaaraan. Kipinämikko vastaa kynnyspuusta ja sammutusvedestä. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös pitää yllä tasaista, hyvää lämpöä. Kipinämikko huolehtii myös yörauhasta (heittää halolla kuorsaajaa) Vuoron päätyttyä Kipinämikko herättää seuraavan palovartian sovittuna ajankohtana ja odottaa kunnes tämä on pukenut vaatetta päälleen ja jalkeilla. Kipinämikon vastuulla on myös kaverin varusteiden kärventyminen. Itse olen joutunut heräämään siihen, että saappaat ovat olleet sulamassa ja omat varpaat samalla käristymässä. Taitava kipinämikko estää ajoissa tämän tapahtumasta. Saappaiden kärventyessä haju on sitä luokkaa, että kaikkien yöunet on pilattu. Ole siis valppaana omalla vahtivuorollasi.

Seuraava sivu

 


Sivut on päivitetty 14.05.2003
Copyright © 2001-2003 Luonnossa.net