Ilmainen www-laskuri
 free counter

 

Tauko- ja yöpymispaikkoja
Suomen saloilla on satoja kämppiä ja kammeja. Vähintään satoja on lisäksi kotia, kiintolaavuja ja tulipaikkoja. Nämä tarjoavat retkeilijälle toinen toistaan viehättävämpiä yöpymispaikkoja, mutta rinkkaan tai ahkioon on aina pakattava myös teltta tai laavuvaate.

Myräkässä kammi saattaa jäädä löytymättä, kiintolaavu voi olla viimeistä makuusijaa myöten täynnä, tai pahimmassa tapauksessa kämppä on juuri edellisviikolla palanut maan tasalle. Toki kämpät ja muut taukopaikat yleensä tarjoavat hyvän yösijan, mutta omaan telttaan voi aina luottaa.


Erilaiset kämpät
Autiotupa on vaatimaton mökki erämaassa. Kuitenkin se tarjoaa kaiken sen, mitä väsynyt vaeltaja illan tullen kaipaa: hirsiseinät ja katto suojaavat tuulelta, sateelta ja pakkaselta, kamiina tai takka hohkaa lämpöä, kuivattaa varusteet ja valmistaa ruuan, ja läheltä löytyy yleensä puhdasta juomavettä. Makuulaverit, pöytä, penkki, kynttilänpätkä sekä puucee ja puuvaja kuuluvat myös tavalliseen perusvarustukseen. Autiotuvan ovessa ei ole lukkoa: se tarjoaa ilmaisen yösijan kaikille moottorivoimitta kulkeville.

Autiotupia on Suomessa yli 400. Muualla maailmassa vastaavantasoisia ilmaisia yösijoja ei juuri ole. Pääosa autiotuvista sijoittuu Lappiin, Pohjois-Pohjanmaalle, Kainuuseen ja Itä-Suomeen, mutta niitä on siellä täällä muuallakin Suomessa. Suurin osa autiotuvista on Metsähallituksen Luontopalvelujen omistuksessa ja hyvässä huollossa.

Kammi on turpeella eristetty puolipallon tai kartion muotoinen, usein varsin alkeellinen asumus. Kamiinallinen kammi tarjoaa kuitenkin sekin lämpimän yön kesät talvet. Avoimia kammeja on harvakseltaan ympäri Lappia, lukittuja varauskammeja on vain Urho Kekkosen kansallispuistossa.

Varauskammi toimii samalla vuokrausperiaatteella kuin vuokrakämppä.

Päivätupa on muuten kuin autiotupa, mutta se on tarkoitettu päivätauon suojaksi. Niinpä makuulaverit yleensä puuttuvat päivätuvasta. Päivätupia on lähinnä matkailukeskusten läheisyydessä suosittujen reittien varsilla.

Varaustupa on kuin autiotupa, paitsi että sen ovi on lukossa. Varaustuvasta voi etukäteen lunastaa petipaikan tietyksi yöksi. Avaimen saa yleensä lähimmästä Metsähallituksen luontokeskuksesta. Varaustuvan varustus on yleensä hieman autiotupatasoa korkeampi, varaustuvista löytyvät mm. patjat ja keittoastiat - autiotuvillakin näitä on, mutta epäsäännöllisesti. Varaustupia on nykyään lähinnä Urho Kekkosen kansallispuistossa ja Käsivarressa.


Vuokrakämppä eroaa varaustuvasta siinä, että vuokrakämppä vuokrataan kokonaisuudessaan tietyn retkiseurueen käyttöön. Vuokrakämpillä taso pääsääntöisesti jälleen nousee: mm. autiotuvilla ja varaustuvilla harvinainen sauna löytyy suuresta osasta vuokrakämppiä. Vuokrakämppiä on ympäri maata ja eri tasoisia. Suurimman osan vuokrakämpistä omistaa Metsähallituksen Villi Pohjola, mutta myös muiden tahojen vuokraamia eräkämppiä on olemassa.

Muut taukopaikat
Kota on kartion mallinen rakennelma, jonka keskellä on nuotiosija ja katossa savureikä. Asumuksen malli on ikivanha, paimentolaiskansat ympäri maailmaa ovat ikiajat kuljettaneet mukanaan ruodepuita sekä nahka- tai kangasseiniä. Eränkävijän iloksi pystytetty kiinteä hirsikota on hieman järeämpi, mutta idealtaan sama. Usein hirsikodassa on reunoilla penkit, joille tarpeen tullen mahtuu pitkäkseenkin. Kota eroaa kammista tai kämpästä siinä, että kotaa ei ole lämpöeristetty. Huolletun kodan yhteydessä on puuvaja.

Kiintolaavu on yhdeltä sivulta avonainen yleensä neliskanttinen hirsirakennelma. Avonaisen päädyn edustalla on nuotiosija ja viisto katto laskee avopäästä laavun peräpäätä kohti. Huolletun kiintolaavun yhteydessä on puuvaja.

Huollettu tulipaikka tarjoaa puuvajallisen kuivia polttopuita, valmiin nuotioringin ja penkit sen ympärille. Tulipaikalla on lupa tulentekoon, paitsi metsäpalovaroituksen aikana. Muualla maastossahan tulenteko ei ole sallittua, tulenteko-oikeus ei sisälly jokamiehenoikeuksiin.

Kotia, laavuja ja tulipaikkoja on ympäri Suomea suosituissa retkikohteissa. Suurinta osaa näistäkin retkeilijää palvelevista rakenteista huoltaa Metsähallituksen Luontopalvelut.

Käyttäytyminen
Vietätpä sitten lounastaukoa laavulla tai yövyt kämpässä, kunnioita ympäröivää luontoa ja muista seuraavaa kulkijaa. Huolehdi, että taukopaikkasi tai yösijasi jää siihen kuntoon, että sinne on ilo seuraavan kulkijan tulla.

Huoltomiehet tekevät isommat korjaukset ja täyttävät puuvajan, kiitos heille. Jokaisen kulkijan tehtävä on pitää kämppää tai laavua viihtyisänä omalla panoksellaan.

Peruskohteliaisuus ja maalaisjärki ohjaavat oikeaan käytökseen, tässä vielä muutamia perusohjeita:

1. Autiotupa tai tulipaikka ei ole yksin sinulle tai seurueellesi, vaan sinne on tervetullut kuka tahansa muukin kairan kulkija. Sopu sijaa antaa.

2. Lähtiessäsi kämpästä, kammista, kodalta tai laavulta, pilko ja kanna puuvajasta polttopuita seuraavaa kulkijaa varten. Vuole myös tukku sytykkeitä. Tulipaikalla puut on syytä jättää vajaan sateensuojaan. (Jos olet yöpynyt puuvajattomassa autiotuvassa, esimerkiksi avoimessa porokämpässä, kerää metsästä jälkiä jättämättä kuivaa puuta seuraavaa kävijää varten.)

3. Lakaise kämpän, kodan tai laavun lattia. Pyyhi myös mahdollinen pöytä ja siivoa mahdollinen sauna. Polta pahvi- ja paperikääreet, laita ruuantähteet kämpän kompostiin tai puuceehen maatumaan ja kerää loput roskasi takaisin rinkkaasi.

4. Tyhjennä kaikki vesiastiat ja jätä ne alassuin. Näin ne eivät pääse jäätymään tai limoittumaan eivätkä ne koidu myyrien kuolemanloukuiksi. Pese tiskit, pyykit ja itsesi kuivalla maalla, ei puhtaassa vedessä.

Kirjoita vieraskirjaan ainakin mistä tulit, minne menet ja kuka olit. Varmista, ettei takkaan, nuotioon tai kynttilään jää tulta. Jos suinkin mahdollista, jätä kynttilänpätkä ja tulitikkuaski näkyvälle paikalle. Laita ovet säppiin ja jatka matkaasi rauhallisin mielin.


Erämään kirjoittamattomat lait
Lapin läänin autiotupatoimikunta kokosi 1900-luvun puolivälin maissa erämaan kirjoittamattomat lait kirjoitettuun muotoon. Ajan patinoima teksti antaa hyviä ohjeita tänä päivänäkin: 

-Joka anastaa lukitsemattoman oven takaa toisen omaisuutta tai tahallisesti hävittää tai turmelee sitä, ei tee vain rikosta vaan myös häpeällisen ja raukkamaisen teon. Jätä siis majassa oleva kalusto lähtiessäsi täydessä kunnossa paikoilleen. Silloin se on käytettävissä majaan mahdollisesti myöhemmin palatessasi.

-Astuessasi kämppään tarkasta, että tulisija on kunnossa ja vaaraton ennen kuin sytytät tulen. Jos vikaa on, etkä voi sitä korjata, jätä ilmoitus havainnostasi, jotta omistaja huomaa korjata vian.

-Käytä kämpälle varattuja polttopuita säästäen, ellet ole tilaisuudessa heti hankkimaan uusia polttamiesi tilalle, sillä seuraavalle tulijalle voi kuiva puu olla kipeään tarpeeseen. Sanomattakin on selvää, että syttypuun veisteleminen lavitsalaudoista, niiden polttamisesta puhumattakaan, on törkeä loukkaus erämaan lakeja vastaan.

-Käytä kämpällä olevaa ruoka- tai muuta hätävarastoa vain todella pakottavassa tilanteessa. Kenties pian lähdettyäsi tulee toinen kulkija, joka ilman niitä sortuu.

-Noudata siisteyttä kämpällä majaillessasi ja pidä myös majan ympäristö ja vedenottopaikka puhtaana. Jätä rauhaan puut kämpän ympäristössä.

-Lähtiessäsi kämpältä siivoa se kunnolla ja varaa sinne polttopuita vähintään sama määrä, minkä olet polttanut. Kunnon kulkija jättää runsaan halkovaraston ja lisää varastoa, jos se oli pieni.

-Jos kämpässä on vieraskirja, merkitse siihen nimesi, päivämäärä sekä muutama sana retkestäsi. Älä kaivertele nimikirjaimia kämpän seiniin; se on ruma ja hyljättävä tapa.

-Jos voit, jätä autiomajalle tulitikkurasia, kuivia sytykkeitä, leipää, suolaa tai muuta säilyvää ruokatavaraa, mieluiten katosta narulla ripustettuun pussiin, hiiriltä suojaan.

-Ennen kuin suljet kämpän oven varmistaudu tarkoin siitä, että tulisijassa on tuli täysin sammunut ja ettei mitään vaaraa tulen irti pääsemisestä voi olla.

-Kämpälle viimeisimmäksi saapuneella on kämppään suurempi oikeus kuin siellä jo pitempään asustaneella. Jos siis kaikki eivät mahdu majaan, on siellä kauimmin viipyneiden velvollisuus tehdä tilaa viimeiseksi väsyneinä saapuneille. Muistettakoon kuitenkin vanha hyvä neuvo: sopu sijaa antaa.

Kun tähän tapaan elelet kämpällä, se säilyy viihtyisänä suojapaikkana kaikille metsän kulkijoille, sinulle itsellesi ja kanssaihmisillesi.

Autiotuvat - Pohjois-Suomen tuvat ja tarinat.
Lisää tietoa Pohjois-Suomen autiotuvista löytyy tuoreesta kirjasta

Jouni Laaksonen ja Seppo J. Partanen: Autiotuvat - Pohjois-Suomen tuvat ja tarinat. Edita 2002.

200 sivua; 79 valokuvaa, 40 topografikarttaa, 18 kävijämääräkuvaajaa. Myynnissä kirjakaupoissa sekä useissa Metsähallituksen palvelupisteissä kautta maan.

Linkkejä:
Pohjois-Suomen autio-, päivä- ja varaustuvat sekä kammit.
Metsähallituksen autio-, päivä- ja varaustuvat sekä kammit.
Villin Pohjolan vuokrakämpät

Artikkeli: Jouni Laaksonen
Kuvat: Jouni Laaksonen, 29.1.2003

Seuraava sivu