Ilmainen www-laskuri
 free counter

 

Viikonloppureissumme Salmijärvelle (16.-17.6.2001)
Lähestymme parhaillaan veneellä Salmijärven kämppää, joka on aikoinaan toiminut metsätyöntekijöiden asuntona. Nykyään se on vuokrattuna porukalle, jossa isäni on mukana.

Kesän 2001 ensimmäisen reissun kohteeksi oli valittu Salminjärven erinomaiset haukiapajat. Puolenpäivän tienoilla kaikki varusteet oli tarkoin pakattu ja eväät tehty - oli siis aika lähteä ajamaan kohti määränpäätämme. Ajoreittimme oli seuraavanlainen: Kempele - Välivainion Kesportti (Viimehetken ostokset mm. Kuusamon Uistimen Professoreita, rinkkaan mahtuva uistinpakki jne.) Sen jälkeen suuntasimme kohti Olhavaa ja sieltä jatkoimme seuraavasti: Oijärvi - Yli-Kärppä - Nuupas - Portimo ja Mätäksen tienhaarasta ajoimme n. 2,5 km oikealle. Autot jätetettiin Majavajoen lähellä olevalle soramontulle. Tavarat lastattiin kanoottiin ja todellinen reissu alkoi.

Kuvassa isäni ja isosiskoni aviomies Miika. Minä kameran takana;)

Matkasimme 3,5 km Majajokea ylävirtaan. Aurinkoinen sää muuttui hetkessä rankkasateeksi ja oli aika kaivaa sadetakit esille rinkoista. Ensimmäisen kilometrin aikana kohtasimme useita kivisiä koskia ja lampareita. (Korkeuseroa tällä etapilla oli lähes 10 metriä). Ylävirtaan kanootti vietiin vetämällä. Ensimmäinen koski vedettiin molempia rantoja myöten ja seuraavat kosket yhdeltä rannalta. Narut olivat siis kiinni kanootin molemmissa päissä ja keulaa pidettiin etempänä vetäjistä kuin perää. Virta painoi sopivasti kanootin keskivirtaan. Kanoottimme ohjattavuus ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen ja minulle iski pieni pelko kanootissa olleiden varusteittemme kohtalosta. Onneksi kiviset kosket selvitettiin kunnialla ja varusteita pahemmin kastelematta.


Viimeisten 2,5 kilometrin matkalla ei enää sitten ollutkaan suuria korkeuseroja. Sijainti tarkistettiin pari kertaa GPS:n ja kartan avulla. Lopulta kiinnitimme kanootin sopivaan rantapuuhun ja kävelimme varusteiden kera 13 metriä korkean harjanteen yli muutaman sadan metrin päässä olevalle Salminjärvelle. Miesten ja kanootissa olleiden varusteiden yhteispaino oli yli 400 kg.

Salminjärven puolella Juha tuli meitä vastaan veneellä ja souti meidät Salmijärven kämpälle, joka on aikoinaan ollut metsätyöntekijöiden kämppä. Kämpän penkeille mahtui juuri ja juuri kaksi henkilöä nukkumaan, saunanlauteille yksi ja kotaan ainakin kolme.

Tähän kiveen oli tullut useamman kerran kompastuttua. Nyt annetaan kivelle kyytiä!;)

Miikan teltalle löytyi oikein mukavan tasainen paikka.

Me pystytimme teltan lähimaastoon ja lähdimme veneellä Salminjärven "Haukilahtea" koittamaan. Reissun aikana tuli muutama kymmenen haukea. Ei mitään suuria tällä kertaa, mutta kauniit maisemat kruunasivat reissumme. Aurinko paistoi ja lintukuoro säesti kesäistä maisemaa. Huuhkajan ääni erottui komealla äänellään luomakunnan muiden äänien seasta. Salminjärveltä on kuulemma saatu 8 kilon haukia muutamakin kappale ja suurimmat ahvenet ovat olleet jopa 65 cm pitkiä. Kuulimme useita hurjia juttuja suurista, paksuja siimoja katkovista, haukipedoista. Siinä touhussa oli kuulemma useampi uistin menetetty.

Juhan isä fileroimassa haukea, eikä taatusti ensimmäistä kertaa.

Hauet iskivät todella hanakasti uistimeen. Kerran yksi hauki oli ahnehtinut jo kahden miehen uistimet kitaansa, ennenkuin se oli saatu nostettua veneeseen. Reissulla syntyi lukuisia muistoja. Juhon isällä oli kolmikiloinen hauki katkonut siimat ja vienyt uistimen mennessään ja Oiva, joka näki tilanteen, päätti tulla auttamaan ja aikoi saada uistimen takaisin. Meni 20 sekuntia ja sama hauki oli kiinni. Oiva huuteli välittömästi, että "tuolla se sun punainen uistimes jo näkyy hauen suupielessä. Näin oli hyvä uistin saatu takaisin. Oli muuten aika koominen tilanne sivusta katsojan silmin.

Tässä reissukaverimme iltaa viettämässä. Haukeakin tuli paistettua muun ruuanlaiton ohessa. Olipa muuten kerrassaan hienosti rakennettu ja viihtyisä kota. Tällainen pitäisi rakentaa meillekin Panuman mökin viereen.

Sumenin Oivan kanssa on tehty useampiakin onnistuneita kalareissuja.


Kävimme Miikan kanssa kokeilemassa parhaita haukipaikkoja ja laituristakin saatiin muutama hauki. Kahdenmaissa yöllä piti sitten jo alkaa valmistautumaan uni puuhiin, vaikkei kyllä yhtään väsyttänytkään. Kuitenkin edessämme oli pitkä paluu päivä, joten uni tuli kyllä ihan tarpeeseen.

Paluumatkalla pystytimme suuria Telkän pönttöjä Majavajoen varrelle. Pöntön paikan valinnassa tärkeintä oli, että Telkällä olisi hyvät lentomahdollisuudet myös puun takana. Suuntasimme suuren varustemäärämme kanssa kohti kanoottiamme ja hiki virtasi houkutellen metsän kaikki sääsket ja mäkäräiset kimppuumme - bzzzzzzttt...! Perinteinen Johnsonin OFFi ei näyttänyt tepsivän. Olisi sittenkin pitänyt käydä ostamassa sitä hyttystervaa Partiokaupasta, joka kuulemma pitää parhaatkin kaverit parin metrin etäisyydellä.

Hyttyset olivat kuitenkin reissumme pienin ongelma. Mielessäni oli jo tuleva koskenlasku ja sen vaarat. Aijempaa kokemusta koskipaikoista ei minulla nimittäin ollut. Kivikkoinen koski raapi pahan kuuloisesti kanoottimme pohjaa, mutta säästyimme onneksi syvemmiltä naarmuilta. Muutaman kerran kanootti jumittui suurien kivien päälle, mutta lopulta pääsimme jatkamaan matkaamme milloin milläkin keinoin.


Koskea laskettaessa kanootin vauhti kiihtyi pelottavan nopeaksi. Varsinkin näissä kivisissä koskissa piilee aina omat vaaransa. Katsoimme viisaaksi vähentää kanootin lastia, joten Miika ja minä otimme rinkkamme selkään. Lauri laski loput koskipaikat alas ja me seurasimme rannasta.

Elämystäyteinen reissumme alkoi olla jo takana päin. Lähestyimme nopeasti aloituspistettämme ja isä nappasi vielä reissun viimeisen hauen. Paluumatkalla alkanut tihkusade oli jo lakannut ja edessä oli kuuman hikinen autoreissu kotia kohden. Reissussa oltiin vain kaksi päivää, mutta matkamme tuntui paljon pidemmältä. Kertakaikkiaan mahtava reissu!!!;)

Seuraava sivu