Ilmainen www-laskuri
 free counter

 

Onkiminen on ilmaista!
Vapaa-ajankalastus on suomalaisten suosituin toiminnallinen luontoharrastus. Suomen kansasta, jopa kaksi miljoonaa ihmistä käy kalastamassa vähintään kerran vuodessa. Määrällisesti tärkeimmät vapaa-ajankalastajien saalislajit ovat ahven ja hauki.


Onkiminen ja pilkkiminen ovat maksuttomia yleiskalastusoikeuksia, joiden harrastamiseen ei tarvita lupaa. Muuta kalastusta kuin onkimista tai pilkkimistä harjoittavan 18-64-vuotiaan on suoritettava kalastuksenhoitomaksu. Viehekalastusta harrastava 18-64-vuotias joutuu maksamaan kalastuksenhoitomaksun lisäksi vielä läänikohtaisen viehekalastusmaksun. (Vuonna 2002 kalastuksenhoitomaksu on 15 euroa ja läänikohtainen viehekalastusmaksu 27 euroa. Yhteensä siis noin 250mk).
MMM:n sivuilla voit maksaa kätevästi kaikki
kalastumaksut.

Onkiminen on koko perheen hauska harrastus
Onkimisen viehätys on siinä, että hyvin vaatimattomilla välineillä saadaan monipuolisesti kalaa kaikenlaisista vesistä. Mielenkiintoista puuhaa riittää onginnassa niin aloittelijalle kuin spesialisteillekin - jännityksestä puhumattakaan. Onkimisen lomassa aikaa jää luonnonkin tarkkailuun.

Ahventen ja särkikalojen onkiminen on koko perheen kalastusmuoto. Lapset rakastavat onkimista ylikaiken! Ja voi sitä iloa, kun pieni kalamies on saanut ongella ensimmäisen ahvenensa! Saalista viedään suu messingillä  kaikkien ihailtavaksi

Veneonginnassa on muistettava laittaa pelastusliivit päälle, niin lapsille kuin aikuisillekin. Ei ole mukavaa tippua veteen ja sotkeutua vielä pahimmassa tapauksessa omaan verkkoonsa.

Onkivälineet eivät pahemmin rasita kukkaroa
Onkimisen perusvälineet ovat aika edullisia. Tarvitset lähinnä ongenvavan, siimaa, kohon, lyijypainon ja koukun. Hyvän ja kevyen 3-5 metrisen lasikuituteleskooppivavan saa alle satasen ja valmiita onkilaitteita löytyy huoltoasemilta alle vitosen hintaan. Huoltoaseman onkivehkeillä pääsee hyvään alkuun, mutta on tietenkin suositeltavaa käyttää sulavalinjaisempaa ongenkohoa ja heittää se perinteinen punavalkoinen iso ongenkoho pois. Pieni herkkä koho auttaa sinua havaitsemaan paremmin kalan varovaisimmatkin madon mutustelut. Tavalliseen mato-ongintaan riittää aivan hyvin 0,20 paksuinen siima.

Valmiissa onkilaitteissa on poikkeuksetta aivan turhan suuri koukku. Onkimistulos paranee merkittävästi,  kun onkeen asennetaan pienempi koukku. Siimaa ongessa saa olla vavan pituuden verran (+ 15 cm), silloin siima ei sotkeennu, eikä tartu pahemmin rantapensaikkoonkaan. Painon tehtävänä on viedä syöttisi nopeasti haluttuun syvyyteen. Monta pientä painoa on parempi ratkaisu kuin yksi suurikokoinen mollukka. Itse laitan 2-3 pientä halkaistua lyijyhaulia, joilla saan painotettua onkeni loistokuntoon.


Hyvä onkipaikka ei ole koskaan tasaisen yksitoikkoinen. Kaikki kalat viihtyvät mieluiten paikoissa, joissa veden pinnanmuodostus on aka rikkonainen, kasvillisuusvyöhykkeet vaihtelevia ja päsäännöllisiä. Ongella kannattaa kokeilla kaloja varsinkin niemenkärjistä, ruohikon tai kaislikon reunasta. Kala iskee varsinkin siinä kohdassa missä rantamatalikko päättyy ja syvänne alkaa. Suosittelen myös poukamia ja rannan läheisiä varjoisia syvänteitä. Kesällä varsinkin ahvenvita näyttää miellyttävän ahvenia. Ulpukkakasvuston ulkoraja on kertakaikkiaan loistava onkipaikka keskikesällä, samoin kaislikon ja ruohikon reunustat kannattaa käydä läpi. Kailikkoon niitetty veneväylä ja kaikki muut aukot vesikasvustossa ovat onkimisen arvoisia paikkoja.

Veteen kaatuneen puun kohdalla on myös usein monenlaisia kaloja. Keskellä järveä sijaitsevat kivikkokarit tai yksittäisen kiven vierustat ovat osoittautuneet sangen mainioiksi kalastuspaikoiksi. Kalat pyörivät usein laiturien ympärillä ja siltojen alla, missä vesi on tarpeeksi syvää ja varjoista. Purojen suut ovat perinteisesti antoisia onkipaikkoja. Järvien väliset tyynet ja hiljaa virtaavat salmet ovat myös hyviä onkipaikkoja. Kannattaa muistaa, että kalat viihtyvät paremmin metsäisillä kuin avoimilla rannoilla.

Kuinka syvältä sitten tulee onkia? Särkikalat liikkuvat ihan pintavedessä, kun taas ahvenet enemmälti pohjan tuntumassa lahnojen kanssa. Parhaiten kala syö kesällä tietenkin aamulla varhain kohta auringon noustua, toinen yhtä hyvä aika alkaa illalla muutama tunti ennen auringon laskua. Pilvisillä säillä kannattaa onkimista kokeilla keskipäivälläkin. Yleensä keskipäivällä kalansyönti kaikkein nihkeimmillään. Tummavetisissä järvissä ahven ottaa kuitenkin onkeen keskellä päivääkin. Onnellinen onkija nauttii kaikin tavoin luonnon rauhasta. Onkipaikalla on oltava hiiren hiljaa, sillä pienikin veneessä kolisteleminen karkoittaa herkimmät kalat nopeasti tiehensä.

Seuraava sivu