Ilmainen www-laskuri
 free counter

 

Tarina Porosta ja "Koirasta" (21.-23.9.2001)
Koimme tänään syksyn ensimmäiset pakkasyöt. Onneksi vaatetta oli varattu mukaan reilun puoleisesti ja molemmilla sattui vielä olemaan talvimakuupussitkin mukanaan. Kylmä sää ei siis tuottanut meille mitään suurempia ongelmia.Yöllisen lintujahdin jälkeen työnsimme kanootin vesille ja lähdimme laskemaan priimuverkkoja ja kokemaan katiskat. Verkkoja laskiessamme näimme naapurin isännän ja emännän nostamassa haukia verkoistaan. Hetken päästä naapurin veneestä kuuluin kovaa huutoa: "Meillä on poro verkoissa!" Ajattelin mielessäni, että se oli vitsi tai sitten että naapuri leuhkii suurella hauella, mutta lähemmäs melottuamme näimme sen itsekin. Komeasarvisesta porosta ei näkynyt muutakuin pää ja sekin vain osittain. Ihme, ettei ollut hukkunut.

On totta kun sanotaan, että todellisen suurpetohauen tunnistaa sen valtavasta kidasta. Melekonen rölli!;)

Väsyneen oloinen poro pääsi omin voimin lopulta rantaan, mutta se oli edelleen pahasti kiinni verkoissa. Oli varmaan koko yön taistellut verkkojen otetta vastaan. Rannalla se riuhtoi ja potki kompuroiden verkon jaloistaan irti, mutta sen sarvissa roikkui vielä kymmenisen metriä verkkoa. No ei siinä sitten muutakuin naapurin isäntä juoksemaan poroa kiinni ja kiskomaan verkon toisesta päästä elukkaa aina vaan lähemmäs ja lähemmäs itseään. Pian isäntä jo huuteli, että sattuisko teillä sattuis olemaan puukkoa mukana. Onneksi olin ottanut Leathermanin mukaan. Olimme sillä hetkellä jonkun matkan päässä rannasta seuraamassa tilannetta, koska emme halunneet hermostuttaa turhaan poro poloista, joka oli tilanteesta sangen hermostunut.

Rantaan tultuamme isäni lähestyi vauhkoontunutta poroa ja puolen metrin päästää poron sarvia iski yhdellä huitaisulla verkon poikki. Ja voi sitä menoa, kun se poro molski ylvään näköisenä ja häntä pystyssä rantavettä pitkin pois, niinkuin suuri sankari konsanaan. Tuli siinä taas sellanen elämys, jota ei ihan joka metsän tallaajalta löydy. Taitaa siinä poromiehet olla sitten ihmeissään, kun seuraavan kerran näkevät tämän poron, "koristeet" sarvissaan ;)

Osa tuottoisan viikonloppureissumme saaliista.

Lauri, Metsäjänis ja puoliautomaattinen haulikko.

Pieni kävelylenkki metsäpalstalla toi tulosta. Edelliseltä Panumareissultamme tuli pari heinäsorsaa ja ukkometto ja eipä ollut tämän viikonlopun saaliissakaan pahemmin moittimista. Kookkaan metsäjäniksen lisäksi tuli kymppikiloinen hauki ja teeri.

Jättiläismäinen haukimamma ja naapurin koira
Isäni soitti kännykällä minulle rannalta ja kysyi, että tulenko kameran kanssa vai irrotanko tämän "koiran" ilman kuvien ottamista verkoista. Tuumasin mielessäni, että tämä tästä vielä puuttuukin, että jonkun naapurin koira verkoissa, eilisen poron lisäksi - ei taida olla tämä Panumanjärvi verkkokalastukseen soveltuvaa aluetta - ei niin totisesti! Vasta, kun olin kävellyt rannalle ja nähnyt omin silmin tämän "koiran", tajusin, että iskä oli vetänyt pahemman kerran mua höplästä ja siinä sitä sitten naureskeltiin makeasti yhteen ääneen. Suuri haukimammahan se oli verkkoihimme eksynyt, eikä naapurin koira:)

Kesän 2002 aikana virvelillä on tullut lähes 200 haukea.

Amerikan Jättihauki
Amerikan Suurissa järvissä elävä jättihauki, muskellunge, muistuttaa suuresti haukea, mutta sen leuan alaosa on suomuton. Pituutta tällä kaverilla voi olla yli 2,5 metriä ja painoakin suurimmilla saaduilla yksilöillä on ollut reippaat 50 kiloa. Ikää tällä jättihauella voi kuulemma olla jopa 80 vuotta, jota minä en voi uskoa. Suomalainen kalamies voi vain unelmoida tällaisesta unelmasaaliista. Suurin Suomessa saatu hauki on Säkylän Pyhäjärvestä pyydetty 25,5 kg painanut jättiläinen.

Onkiminen Panumalla
Tuli myös todettua, että onkikalaa tässä paikassa on niin paljon, että suuri alkuinnostus vaihtui muutamassa tunnissa puulta maistuvaksi väsymykseksi. Kaksi sekunttia matokoukkua veden alla ja aina kala kiinni. Vaikka kova kalamies olenkin, niin tämä oli jo tylsää. Voisi kuvitella, että olisin ollut tyytyväinen tähän "kalamiehen unelmaan", mutta toisin kävi. Tuuli oli jo päivällä sitä luokkaa, että sormet turposivat, kun sitä joka kalan noston jälkeen huuhtasi limaisia näppejään vedessä. Siinä tuli nopeasti 8 litran ampäri kukkuroilleen ahvenista, lahnoista ja särjistä. Tuumasin siinä, että nyt rantaan ja äkkiä lämmittämään itseään puutöiden parissa.

Annos hernekeittoa teki terää metsätöiden jälkeen!

Ensimmäistä kertaa jahdissa
Tämä viikonloppu oli muutenkin ikimuistoinen, koska olin ensimmäistä kertaa elämässäni jänis- ja lintujahdissa. Metsästäjätutkinnon suoritin vain pari viikkoa sitten. Kiitos siitä Kurkelan Timolle, joka sai minut innostumaan metsästäjätutkinnon suorittamisesta. Tämän viikonlopun jälkeisenä maanantaina kävin ampumassa myös hirvimerkin, joka meni kunniakkaasti ensimmäisellä yrittämällä läpi. Tosin valoa ei enää kahdeksan maissa ollut juuri laisinkaan ja lopulta ammuin hirvimerkkini autonvalossa;) Ampumakokeessa latasin hirvikiväärin ensimmäistä kertaa elämässäni. Armeijassa hankitusta ampumataitotestin kultaisesta merkistä oli kuitenkin ilmeisesti sen verran hyötyä, että kaikki luodit löytyivät taulusta. Kieltämättä suu oli hieman messingillä, kun astelin ampumakopista portaita pitkin alas. Luottamussuhde tämän aseen kanssa oli syntynyt hetkessä. Jopa liikkuvaankin kohteeseen oli yllättävän helppoa osua, vaikka toisin olin kuvitellut.

Mökinrakennus projektimme
Mökkiäkin tuli rakennettua hieman eteenpäin. Kurkelan Mattikin oli tullut Helsingistä asti ollakseen mukana rakennushommissa. Siitä hänelle suurkiitos!

Jounilla tuntuu olevan paljon kokemuksen tuomaa taitoa rakentamisessa.

Nyt ainakin vältytään pahimmilta kosteusvaurioilta.

Suuren kalan saalistus
Käytän virvelöinnissä aika vankkoja välineitä, vahvojat siimoja ja koukkuja, joita voi hätätilassa käyttää vaikka ankkureina. Minut voit kuulla kilometrien päähän äänestä, joka syntyy, kun varttikilon uistin mosahtaa jopa neljän vavanmitan päähän heittäjästään. Ison kalan metsästys vaatii kalamieheltä nyrkin verran kärsivällisyyttä sekä ripauksen huumorintajua. On päiviä, jolloin rantatukkien lisäksi et saa muutakuin sotkuisia siimoja, mutta on myös päiviä, jolloin kalat suorastaan kilpaa hyppivät veneeseen.

Pienenä mainoksena vielä sanottakoon, että ainoa uistin, jonka tarvitset on Kuusamon Uistimen 44 grammanen, hopean värinen, Professoori.

Hauki on tärkeä ruokakala etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa. Koko maan kalansaalislistalla se on kolmannella sijalla silakan ja ahvenen jälkeen. Tässä reissumme komein saalis. Eihän tällaista uskalla edes punnita!;)

Seuraava sivu