Ilmainen www-laskuri
 free counter

 

Kalojen kuningas
Tämä sukkulamaisen solakka ja virtaviivainen kuningas elää yleisenä koko rannikkoalueellamme. Luontaisina lisääntymisjokina toimivat enää vain Teno-, Simo-, Näätämö- ja Tornionjoki. Itämeren lohista n. 60-70% on peräisin istutuksista. Vuosittainen lohisaalis Suomessa on lähes pari miljoonaa kiloa.


Aikuinen lohi kasvaa keskimäärin metrin pituiseksi ja 10 kilon painoiseksi. Sen pyrstöevässä on pieni lovi ja äritykseltään lohi on hopeanhohtoinen ja täplikäs vatsapohjan ollessa vaaleahko. Kutuaikana lohi on kuitenkin tummempi väriltään. Pyrstön tyven läheisyydessä sijaitseva rasvaevä on tumma.

Lohen elinympäristö
Lohi viihtyy viileässää, puhtaassa ja hapekkaassa vedessä ja tarvitsee esteettömän pääsyn merestä kutualueille. Kutualueina toimivat mereen laskevien jokien kosket. Luonnon lohen mäti hautoutuu useita kuukausia kutukoskien sorassa. Poikasten jokivaihe kestää eteläisessä Suomessa 1 - 2 vuotta, pohjoisempana 2 - 4 vuotta. Jokipoikasvaiheen lopuksi lohet muuttuvat vaelluspoikasiksi, jotka vaeltavat syönnösalueilleen mereen tai sitten järveen. Järvilohen luontaista levinneisyysaluetta on Saimaa. Saimaan järvilohi on pahasti uhanalainen, koska se ei juurikaan lisäänny luontaisesti. Järvilohta istutetaan aika paljon urheilukalastusalueille.

Lohikannan tilanne
Itämeren lohen alkuperäiset, luonnossa lisääntyvät kannat ovat säilyneet Tornionjoessa ja Simojoessa. Kantoja tuetaan poikasistutuksin, koska nekin ovat luokiteltu uhanalaisiksi. Itämeren kalastuskomissio on esittänyt Lohikantojen elvytysohjelmassaan, Salmon Action Plan, jokien luonnonpoikastuotannon nostamista n. 50 %:iin luonnontuotannosta vuoteen 2010 mennessä. Suomen joista ohjelman piiriin kuuluvat tällähetkellä Tornionjoki, Simojoki, Kiiminkijoki, Pyhäjoki ja Kuivajoki.


Kaikkien Pohjanlahden jokien, sekä Suomenlahdella Kymijoen, lohikantoja uhkaa 1990-luvun alusta asti voimistunut lisääntymishäiriö, M74-oireyhtymä. Suomenlahteen ja Selkämereen laskeviin jokiin on hävinneiden lohikantojen tilalle istutettu 1970-luvulta lähtien Venäjältä tuotua Nevan lohikantaa. Viime vuosina nevanlohella on havaittu jonkin verran luonnollista lisääntymistä Jäämereen laskevissa istutusjoissa. (Kaukoranta ym. 1998)

Tenojoessa ja Näätämöjoessa on luonnollisesti lisääntyvät lohikannat. Tuulomajoen Suomen puolella oleviin latvajokiin lohi pyritään palauttamaan Tuulomajoki-projektissa poistamalla venäjänpuoleisia vaellusesteitä.Oulun yliopistossa on tutkittu lohen leviämisreittejä erilaisilla perinnöllisyystieteen tutkimusmenetelmillä.

Lähteet: Koli 1984. Suomen eläimet; kalat, sammakkoeläimet ja matelijat. Weilin+Göös ja Seppälä, T  2000. Länsi-Suomen ympäristö -lehden maaliskuun numero.

Seuraava sivu