Ilmainen www-laskuri
 free counter

 

Pilkkiminen tarjoaa unohtumattomia elämyksiä. Talvella onkimiseen tarvitset vain pilkkivavan ja pilkin, jääkairan avannon tekemiseen sekä sohjokauhan avannon puhdistamiseen. Ja syötiksi perinteisiä kastematoja tai kärpäsen toukkia. Onkimalla voit saada ahvenen lisäksi muitakin kaloja kuten: särkiä, lahnoja ja muita särkikaloja. Joskus onkeen on tarttunut hauki, kuha tai siika ja hieman harvemmin madekin voi iskeä talviseen aikaan. Onnistuneesta onkiretkestä riittää kotona puhumista moneksi viikoksi. Kalareissuilta saadut elämykset jäävät ikuisesti lasten sydämiin.


Kirjolohen kalastus
Viime vuosikymmenten aikana erikokoisiin lampareisiin ja järviin on istutettu mm. kirjolohta, koska tämä allaskasvatettu istukaskala on todettu taimenta selvästi edullisemmaksi.
 
Kun lammikkoon on tuotu lastillinen onkikokoisia kirjoja, määrätään otettavien kalojen kiintiö, mietitään lupahinta ja päätetään monellako vavalla saa kalastaa. Tulisi harkita myös, että päästetäänkö apajille vain pilkkimiehiä vai kesällä kirjoja kiskovia "mollukkamiehiä".

Samantien istutusten jälkeen kalastajat saavat helposti lukuisia vielä hieman sekaisin olevia istukkaita. Parin päivän päästä, kun kalastusluvan ostaneet "Matti Myöhäset" saapuvat paikalle aletaan jupisemaan perinteiseen tyyliin, että kaikki kalat on jo ongittu heti istutusten jälkeen pois. Istutusajan jälkeen tulisikin mielestäni pitää väliaika, jolloin lampi saisi olla "tyhjänä" kalamiehistä ja siis rauhassa. Ryntäys kalapaikalle ei ole mitenkään kaunista katseltavaa ja se pilaakin monen mielestä kalastuksen tunnelmaa. Rauhallisen menon kannattajat saapuvatkin paikalle usein vasta parin päivän päästä istutuksesta. Aidon suomalaisen kalamiehen sydän ei syki suoraan säiliöautosta lasketun kalan onkimiselle. Vajaassa viikossa viimeisetkin kirjot ovat oppineet syömään luonnonravintoa ja samalla vilkkaiden kirjojen kalastuksestakin tulee haasteellinen taitolaji.

Vuosittain lunastetaan kymmeniätuhansia kalastuslupia ja tehdään pitkiä, jopa kalattomiakin, reissuja juuri tämän "evämakkaran" eli "pullalohen" vuoksi. Metsähallituksen paikat on esitelty "Sinua vaille valmiita elämyksiä" -oppaassa. Kun kalapaikka on valittu, niin ei muutakuin matkaan. Vesistöstä kannattaa hankkia myös syvyyskartta, jonka avulla löydät penkanreunat ja muut pohjasta poikkeavat muodot, joissa kalat viihtyvät. Kirjot lähtevät useimmiten samantien tankkiautosta vapauteen päästyään kiertämään lammen rantoja. Saatat myös tavoittaa kirjolohet istutusavannon lähistöltä.

Tämä kaunis 50 cm pitkä Rautu lähti Manamansalosta 8.3.2002. Pilkkivapana käytin Hokki Magnum 161KS:ää, joka on Erä-lehden 2-2000 "Madepilkkijän työkalut"- testin ylivoimainen voittaja. Hokki Magnumit ovat niitä harvoja pilkkivapoja, joissa ei ole räikkää. Jarru siis ei anna lainkaan periksi. Siima oli Strenin 0,40 mm ja kuvasta voittekin nähdä millä sain kalan iskemään pyydykseeni. Koukku oli muuten aivan täynnä kärpäsentoukkia. Keväällä aamu ja iltahämärässä on paras pilkkimisaika.

Mistä kirjon tavoittaa talvella?
Alku- ja lopputalvesta kalat tavoittaa matalasta vedestä, metristä kolmeen. Silloin rantavedet ovat viileämpiä ja loppusyksyn tuulien ansiosta pohjalta löytyy ravintoa ruokaileville kirjoille. Kun lopulta jäät paksunevat niin matalat vedet tulevat liian kylmiksi, jolloin kalat siirtyvät kauemmas rannasta. Lopputalvesta kalat hakeutuvat taas matalaan. Kun jään läpi alkaa paistamaan auringonvalo, niin se  lämmittää vettä ja kalat etsiytyvät kutupaikoilleen.

Mitä laittaa syötiksi siiman päähän?
Kirjokalastajilla tulee varmasti mieleen heti Flex Medal, pikku Professori sekä Räsäsen Seiska. Isot tasapainopilkit ovat myös kova sana, sillä vapauteen päästyään kirjolohi etsii hanakasti omaa reviiriään ja hyökkää usein ärsyttävästi heiluvan tasurin kimppuun. Perinteisenä nyrkkisääntönä mainittakoon, että kirkkaaseen veteen käytetään kirkasta pilkkiä ja tummaan tummaa. Kun istutuspäivästä on kulunut useamman päivän verran aikaa, niin kannattaa pienentää syötin kokoa. Nirsoimmat kirjot tarttuvat silloin helpommin. Voit sitoa siimanpäähän myös pienehkön lohimorrin ja syötiksi kärpäsen toukkia tai palanen katkarapua. Nykyään runsaasti käytetty syötti on purkitettu syöttitahna, jota löytyy monenlaisissa kirjavissa väreissä.
Sivuperukkeeksi morrin yläpuolelle joku saattaa pistää pienehkön perhon. Kun kirjolohille ei kelpaa mitkään tarjoilut, ohennetaan siimaa ja taasen pienennetään pilkin kokoa. Kaupoista löydät myös olemattoman pieniä mikromorreja sekä minileechejä.

Kaikuluotain auttaa löytämään sopivat pohjan muodot sekä kertoo millä syvyydellä ja missä kohdassa kirjolohet liikkuvat. Ota myös tukeva nostokoukku mukaan niitä suuria ajatellen.
 
Kirjoa pyydettäessä pilkkiä uitetaan houkuttelevasti. Välillä tasaisia heilahduksia, välillä taas kannattaa antaa pilkin asettua paikalleen, kunnes taas alkaa sen uittaminen. Vaihtele välillä myös pilkin korkeutta, monesti kirjo seuraa ja iskee rajusti vasta ihan lähellä pintaa. Niitä parhaimpia lisähoukuttimia ovat kuitenkin perhot, joita käytetään tavallisen pilkin yläpuolella. Kaikkein varmin tapa saada kirjoja on ohuella siimalla ja muutamilla lyijyhauleilla maustetun useamman perhon uittaminen. Perhoilla ja leecheillä ongitaan aina  vain lähellä pohjaa. Näin jäljitellään parhaiten pohjanpieneliöitä.

Seuraava sivu