Ilmainen www-laskuri
 free counter

 

Rautu on arktinen pilkkikalojen kuningatar
Rohkenempa väittää, että rautu on pohjoisen vaeltajille kaikkein tavoitelluin kalalaji. Rautua on vaikeampaa saada kuin harria, lohta tai vaikka taimenta. Sana rautu tulee saamen kielestä ja tarkoittaa punaista väriä. Etelässä samasta kalasta käytetään nimitystä nieriä. Rautu on aika hoikka ja sulavalinjainen lohikala. Sen erottaa helposti muista lohikaloista vatsaevien vaaleiden etureunojen ja vaaleiden pilkkujen perusteella.
Tämä arktinen pilkkikala on pituudeltaan noin 20-60 cm ja painoltaan 0,3-4 kg. Suurimmat yksilöt kasvavat jopa 10 kg:n painoisiksi. Yleensä raudut ovat kuitenkin aika hidaskasvuisia. Lapissa 300 gramman painoinen rautu saattaa olla yli 6 vuotta vanha. Rautukantoja tunnetaan tätänykyä lähes 50 kpl, joista suurin osa sijaitsee Suomineidon käsivarressa.

Tämä kaunis 50 cm pitkä Rautu lähti Manamansalosta 8.3.2002. Pilkkivapana käytin jämerää Hokki Magnum 161KS:ää, joka on Erä-lehden 2-2000 "Madepilkkijän työkalut"- testin ylivoimainen voittaja. Hokki Magnumit ovat niitä harvoja pilkkivapoja, joissa ei ole räikkää. Jarru siis ei anna lainkaan periksi. Siima oli Strenin 0,40 mm ja kuvasta voittekin nähdä millä sain kalan iskemään pyydykseeni. Koukku oli muuten aivan täynnä kärpäsentoukkia.

Rautua tavataan kaikkialla maapallon pohjoisosissa. Rautu suosii kylmiä ja puhtaita vesiä. Monien jalokalojen tapaan raudun kutuaika on syys-lokakuussa. Kutupaikkoina toimivat matalien järvien soraikot sekä selkien reunakarikot. Rautu syö planktonia, monenlaisia hyönteisiä, pieniä kaloja sekä pohjaeläimiä. Raudun mäti kuoriutuu vasta keväällä.

Rautua kalastetaan kesällä ja talvella
Suositun kevätpilkkimisen lisäksi kannattaa kokeilla loka-marraskuuta. Keväällä aamu ja iltahämärässä on paras pilkkimisaika. Perhoista raudulle kelpaa legendaarisen maineensa veroinen Nalle Puh. Rautu tarttuu myös pieniin kirkkaan-, messinkisen- ja kuparinvärisiin lippoihin ja uistimiin. Myös pikku Räsäsillä ja Flex Medalilla lähtee rautua. Rautuja pilkitään syvältä, mutta loppukeväästä raudun tavoittaa 2-3:n metrin syvyydestä. Useimmiten rautua pilkitään kuitenkin 10-15 metrin syvyydestä. Siksi rautupilkkijänä käytänkin selvästi näkyviä ja kuuluvia erityisiä rautu-uistimia, jotta saan pimeässä uivan kalan huomion herätettyä. Talvi on parasta raudunkalastus aikaa.

Kesällä rautua voi yrittää rannalta heittelemällä. Ylivoimaisesti parhaat onnistumisen edellytykset ovat silloin, kun keli on tyyni, kaunis ja lämmin. Rautu viihtyy syvällä, mutta tyyninä öinä saattaa nousta pintaan syömään hyönteisiä. Silloin lähdetään autolle ja palataan perhovälineiden kanssa takaisin tai vaihdetaan uistin lippaan. Rautua olen itse saanut lähinnä syvistä rantapenkoista, mutta myös purojen luusuat ja karikoiden reunat kannattaa koluta tarkkaan. Kuparin, puna-hopean väriset uistimet ovat osoittautuneet sangen toimiviksi. Uistimesta lähtee n. 8-15 cm pitkä siimatapsi, jonka päässä on isohko hopeinen koukku. Raudun tavoittaa yleensä parhaiten tyynen ja tuulen rajalla.

Suomen nieriälajit
Harmaanieriä on peräisin Pohjois-Amerikasta ja sitä on istutettu esimerkiksi Inarijärveen. Toinen laji on puronieriä, joka on alunperin myös amerikkalainen. Sitä esiintyy joissa ja pienissäkin puroissa. Istutuksia mietittäessä on huomioitava, että puronieriä yleensä valtaa muiden lajien elintilan, jolloin esimerkiksi harrit katoavat nopeasti. Alkuperäisestä nieriästä tunnetaan Suomessa kaksi eri muotoa: isonieriä (eli rautu) ja pikkunieriä (eli tunturirautu). Kummastakin muodosta tunnetaan sekä vaeltava että paikallinen tyyppi. Vaeltavaa muotoa kutsutaan Tenon merirauduksi.

Raudun levinneisyys
Raudun levinneisyys pohjoisessa rajoittuu Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kuntien syrjäisimpiin, karuimpiin ja korkeimmalla sijaitseviin vesiin. Käsivarren alueella olevassa Somasjärvestä löytyy hyvin rautua. Muita tunnettuja paikkoja ovat Toskaljärven pohjoispuolen pikkulammet, Pihtsosjärvi, Saarijärvi ja Salmijärvi käsivarren sormenpohjukassa. Sevettijärven alueella kokeilemisen arvoisia paikkoja ovat Tuulijärvi, Äälisjärvi, Iijärvi, Pautujärvi ja Rovijärvi. Utsjoen lähistöltä voit myös tavoittaa raudun. Metsähallitus on kehittänyt monia rautujärviä ympäri Suomea. Inarin eteläpuolella Hammastunturin alueella on myös joitakin rautujärviä.

Kalastajien saaliita
Useissa tunturijärvissä on todella tiheitä vaaksanmittaisten rautujen populaatioita. Parhaiten näitä kääpiöityneitä rautuja saa eräänlaisella perholitkalla, johon raudut nappaavat liiankin helposti. Kunnon saaliitakin on onnistettu nostamaan: Muoddajärveltä on saatu 3,7 kiloinen uistimella, Toskaljärveltä 2,8 kg, heinäkuussa uistimella, Koddejärveltä 2,7 kg, elokuussa uistimella, Somasjärveltä 2,65 kg heinäkuussa uistimella, Porojärven ja Terbmisjärven väliseltä alueelta 5 kpl, yhteensä 10 kg elokuussa perholla, Gobmejohka 1,8 kg heinäkuussa, Toskaljärveltä rautuja 7 kpl, yhteensä 10 kg, heinäkuussa uistimella ja monia muita.

Raudun pilkinnässä käytetään jäykkää vapaa. Kelan tulee olla jarrulla varustettu. Kannattaa hankkia heti kuusituumainen jääkaira, jotta voit harrastaa näköpilkintää ja saat myös suuret vonkaleet ylös. Siima saisi olla paksuudeltaan 0,30-0,40 mm. Värikkäät rautulätkät ovat tehokkaimpia pilkkejä, mutta myös mikrotasarit (mosari) sekä pystypilkit ovat tuoneet hyvin rautua. Syötteinä parhaimmasta päästä ovat madot, kärpäsentoukat, katkaravun pyrstö, oranssinpunertava nahka (raudun) jne.

Raudun pilkintätekniikan tunteminen on välttämättömyys, mikäli haluaa joskus maistaa hiillostettua rautua. Rautu kiertää järveä parvessa, mutta pilkkijät eivät kuitenkaan yritä vain parista paikasta. Pilkkijät kiertävät järveä aika aktiivisesti ja siten etsivät rautuparvea. Yleensä vanhat pilkkireijät ovat merkkeinä hyvistä paikoista. Pilkintätekniikka on yksinkertainen: vavalla vedellään reiluja vetoja, kuulutellaan kaloille tarjolla olevasta syötistä ja vetojen välissä annetaan pilkin leijata rauhassa alas, lähes pohjaan saakka. Reikää kalastetaan syvyyttä vaihdellen.

Paras syöntiaika on yleensä sama päivästä toiseen. Sen löydettyään saa luvan olla jo hieman tyytyväinen, koska sama aika pätee seuraavanakin päivänä. Mikäli satut saamaan yhden raudun, niin kannattaa jonkin aikaa vielä yrittää samasta reijästä - saattaa hyvällä tuurilla tulla useampiakin. Näin pyritään pitämään parvi paikallaan. Vieläkin tehokkaampaa on huitoa kaikki kaverit paikalle, jotta parvella riittäisi tarpeeksi tekemistä. Tosin jään kairaamisen luulisi karkoittavan raudut paikalta, mutta näin ei käy. Raudun pilkinnässä kairataan reikiä kymmenkunta. Osa on 2 metrin päässä ensimmäisestä reijästä ja loput sitten hieman kauempana. Useita pilkkejä kannattaa pitää pyynnissä. Käy kuitenkin säännöllisesti hieman nykimässä jokaista pyynnissä olevaa pilkkiä. Pilkit ovat siis kokoajan vedessä elikkä, kun olet saanut yhden kalan, niin ei muutakuin heti varapilkki pyytämään.

Itse pilkityn raudun maku on mitä parhain

Pariloitua tunturirautua
Ainekset:
- 800 g rautufilettä

Ensin rauru fileroidaan. Kala ruskistetaan paistinpannulla öljyssä. Lisää sitten suolaa. Kypsennä lopuksi savivuoassa.

Konjakki-kerma muhennettua sipulikastiketta
Ainekset:
- 4 sipulia
- 4 dl vispikermaa
- 15-20 g voita
- 4 cl konjakkia
- 4 g liemivalmistetta

Ensin pilkotaan sipuli pieneksi ja kuullota kattilassa öljyn kera. Mausta valkopippurilla ja lisää kerma. Keitä 5 minuuttia, jotta kerma saostuu. Lopuksi mausta suolalla ja konjakilla. (Kastiketta voidaan saostaa myös esim. ohrakasjauholla. jos olet tekemässä isompaa määrää.)

Aterian kasvisosa:
Ainekset:
- 3-4 punasipulia renkaina
- 150 g porkkanasuikaleita
- 100 g tuoreita herkkusieniä viipaleina
- 2 cl ruokaöljyä
- 2 cl voimakasta viinietikkaa

Ensin lisätään kasvikset kattilaan kypsymisjärjestyksessä ja sitten maustetaan sokerilla, suolalla, viinietikalla, valkopippurilla. Tarjoa annos tilli- tai puikulaperunoiden kanssa.

Lähde: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2000, Kalamiehen tietokirja, osa 1. WSOY 1989, Koli, L. Otavan kalakirja. Otava, Keuruu 1997.

Seuraava sivu