Metsästämisen perusteet

Metsästyksessä tulee ottaa huomioon luonto. Metsästys ja riistanhoito ovat parhaimmillaan kestävän kehityksen mukaista ravinnon tuotantoa, mutta pahimmillaan eläinten tarkoituksetonta tappamista. Metsästykseen liittyviä asioita säätelee Suomessa metsästyslaki. Se määrittelee, ketkä saavat metsästää, mitä saadaan metsästää, minä aikana ja millä keinoin. Metsästys on tarkoin säädeltyä ja valvottua. Metsästäjäksi tuleminen vaatii metsästäjäntutkinnon suorittamista. Metsästysoikeuden voit saada maanomistajalta taikka metsästysseuralta, joka on paikallisten metsästäjien yhteenliittymä.

Jokaisen metsästäjän on opittava ja toimittava metsästyssääntöjen mukaisella tavalla:

1. Osoita kunnioitusta luontoa ja riistaa kohtaan.
2. Tee osuutesi riistanhoitotyöstä.
3. Kehitä ja ylläpidä tietojasi riistasta ja taitojasi metsästyksestä.
4. Huolehdi tarkoin turvallisuudesta metsästäessä.
5. Älä metsästä enempää, kuin riistakannat kestävät.
6. Älä aiheuta metsästäessäsi riistalle tarpeettomia kärsimyksiä.

Metsäjänis
Pituus: 50-60 cm.
Paino: 2-4 kg.
Lisääntyminen: Kiima-aika maaliskuun alussa ja kantoaika on 45-50 vuorokautta. Synnyttää 2-3 poikuetta vuodessa , normaalisti 3-5 yksilöä poikueessa.
Ravinto: Kesällä ruoho, heinä, pensaiden lehdet ja talvella mustikan varvut sekä haavan, pajun jne. kuori ja oksat.
Elinympäristö: Rantapusikot, kuusikot, peltojen reunatt ja sekametsät.
Metsästys: Ajavalla koiralla, hiipimällä, ajoketjulla ja kiertämällä.
Metsästysaika: 1.9.-28.2.

Rusakko
Pituus: 50-70 cm.
Paino: 3,5-7 kg.
Lisääntyminen: Kiima-aika helmikuun lopussa tai maaliskuun alussa ja kantoaika on 40-45 vuorokautta. Synnyttää joskus jopa kolme poikuetta vuodessa, normaalisti poikueessa on 3-5 yksilöä.
Ravinto: Heinä, ruoho (kaivaa ravintoaan lumen alta), omenapuun kuori ja oksat.
Elinympäristö: Niityt ja pellot
Metsästys: Ajavalla koiralla, hiipimällä, kiertämällä ja ajoketjulla.
Metsästysaika: 1.9.-28.2.

Suomessa metsästettäviä riistaeläimiä
34 nisäkäslajia: metsäjänis, rusakko, villikani, euroopanmajava, orava kanadanmajava, piisami, rämemajava, tarhattu naali, kettu, susi, supikoira, karhu, pesukarhu, kärppä, hilleri, mäyrä, saukko, näätä, minkki, ilves, itämeren norppa, ahma, kirjohylje, halli, kuusipeura, saksanhirvi, villisika, japaninpeura, metsäkauris, hirvi, valkohäntäpeura, metsäpeura, ja mufloni. 

26 lintulajia: merihanhi, metsähanhi, kanadanhanhi, tavi, haapana, heinäsorsa, jouhisorsa, heinätavi, punasotka, tukkasotka, lapasorsa, haahka, alli, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, kiiruna, pyy, riekko, teeri, metso, peltopyy, nokikana, lehtokurppa, fasaani ja sepelkyyhky.

Metsästysaseet
Pienriistan metsästyksessä haulikon käyttö on yleisintä. Haulikkoja löytyy yksi ja kaksi piippuisina. Kaksi piippusia haulikoita on sitten päällekkäis- ja rinnakkaispiippuisia. Haulikoita on myös puoliautomaatteja ja pumppuhaulikoita, puoliautomaatti ladataan kerran, jonka jälkeen se lataa itse itsensä, pumppuhaulikko toimii etutukista taaksepäin vetämällä. Myös haulikkorihlaa, drillinkiä ja pienoiskivääriä käytetään pienriistametsästyksessä. Haulikkorihla on ase, jossa on yhden haulipiipun lisäksi yksi kiväärinpiippu. Drillingissä puolestaan on kahden haulipiipun lisäksi 1-2 kiväärin piippua.

Jäniksen metsästys
Jäniksen metsästyksessä tarvitaan paikallistuntemusta. Syyskuun ensimmäinen päivä on se hetki, jolloin jäniksenmetsästäjien pitkä odotus palkitaan – Jänistä saa metsästää aina helmikuun loppuun saakka. Metsästysajan pituus onkin yksi syy jäniksenmetsästyksen suosioon. Jänistä kannattaa metsästää ajokoiran kanssa, joka ajaa jänistä. Itse metsästän jänistä kuitenkin ilman koiraa. Se vaatii kuitenkin jonkun verran jäniksen elinalueiden paikallista tuntemusta. Talvella jäniksen metsästys helpottuu, kun jäniksen jäljet näkyvät lumessa. Toisaalta jänistä on kyllä vaikeampi havaita sen valkoisen talviturkin vuoksi. Ensilumien aikaan jäniksenmetsästystä harrastetaan kaikkein ahkerimmin. Silloin saalista saa vielä varmemmin, koska jäniksen turkki on vielä ohut. Pakkasten tultua jänis vaihtaa ruskean kesäturkkinsa harmaaseen syysturkkiin, joka talvella vaihtuu aivan vitivalkoiseksi talviturkiksi. Talvella jäniksen paksu turkki toimii vallan mainiona lämmöneristeenä. Suomalaisten eläinlajien on täytynyt sopeutua kylmään ilmastoon. Varsinkin nisäkkäät ovat sopeutuneet erityisesti talven olosuhteita varten.

Metsästyksen muodot
Tehokkainta jäniksenmetsästystä on ajoketjumetsästys, jossa suurinosa metsästäjistä kävelee rinnakkain ajoketjussa kohti passimiehiä, jotka odottavat valituilla paikoilla. Näin jänis ajetaan hallitusti painostaen passimiesten lähelle, jolloin jänikset ammutaan. (Tästä metsästysmuodosta kirjoitin tarkemmin hirvenmetsästyksen kohdalla).

Metsästys vahtimalla eli kyttäämällä tapahtuu seuraavasti: Metsästäjä
kyttää jäniksen kulku-, lepo-, oleskelu-, piiloutumis- ja ruokailupaikkojen läheisyydessä ja odottaa, että saalis tulee ampumaetäisyydelle. Tässä metsästystyylissä monesti rakennellaan erilaisia näkösuojia, joiden taakse piiloudutaan. Metsästäjä odottaa hiljaa paikallaan jopa tuntikausia. Tätä metsästysmuotoa käytetään erityisesti sorsalintujen metsästyksessä. (Pyitä puolestaan metsästetään pillittämällä eli matkimalla koiraspyyn ääntä. Tarkoitus on houkutella pyy ampumaetäisyydelle.)

Jäljittämällä metsästystä harrastetaan useimmiten silloin, kun jälkien seuraaminen on mahdollista eli lumiolosuhteissa. Metsästäjä seuraa äänettömästi jälkeä ja pyrkii pääsemään ampumaetäisyydelle. Jäljittäen metsästetään yleensä jänisten lisäksi kettuja ja joskus myös hirviäkin.

Loppu muistutukset
Ota aina hylsyt talteen, äläkä jätä luontoon roskia. Metsästystä ei jatketa, ennenkuin edellinen saalis on löytynyt. Suolista saaliit välittömästi, ettei sen liha ala pilaantumaan. Vesilintujen metsästyksessä ei saa enää käyttää lyijyhauleja. Ampuminen opetellaan ampumaradalla, eikä kesämökin pihalla. Kertaa lajien tuntomerkit. Muistatko esimerkiksi miltä harmaasorsa ja uivelo näyttävät? saatko ampua niitä? Ammu vähemmän, ammu tarkemmin.