OSA  II

Nuolimateriaalit
Puu on tietenkin vanhin käytetty materiaali ja se on säilyttänyt hyvin asemansa varsinkin primitiiviampujien keskuudessa. Myös perinteisillä jousilla metsästävät käyttävät sitä, koska puusta löytyy hyvinkin raskaita nuolia suurriistan metsästykseen.


Yleisimmät Suomessa käytössä olevat puulajit ovat:

- Mänty: Pohjoismaalaista mäntyä on pidetty vuosisatoja yhtenä parhaana nuolimateriaalina. Mänty on keskipainavaa, mutta joukosta löytyy myös erittäin painavia aihioita. Se on kestävä, suorasyinen ja helposti oikaistavissa suoraksi.

- Port Orfor Cedar: Se on legendaarisen maineen USA:ssa ja osin muuallakin saanut puu. Hieman kevyempi ominaispainoltaan kuin mänty mutta ei aivan niin kestävä. Se omaa erittäin hienon tuoksun, joka tulee esiin aihiota katkaistaessa.

Alumiini lienee yleisin käytössä oleva materiaali johtuen suuresta valikoimasta erilaisia vaihtoehtoja. Voidaankin sanoa, että näistä löytyy jokaiselle jotakin niin jäykkyyden, nuolenhalkaisijan, painon kuin myös materiaalin laadun suhteen. Jos näistä vaihtoehdoista ei löydä sitä toimivaa nuolta niin ei sitten mistään. Alumiinin heikoimpana ominaisuutena voidaan pitää sen herkkyyttä taipua ja jäädä mutkalle.

Hiilikuitu on uusin tulokas myös perinteisen jousen käyttäjillä. Materiaalien parannuttua sekä valmistajien määrän että kysynnän kasvun myötä on näiden hintataso laskenut tavallisen harrastajan pussille sopivaksi. Hiilikuidun hyviä ominaisuuksia on sen kestävyys ja jäykkyys. Keveys on kaksipiippuinen juttu, sillä se mahdollistaa suuremman lähtönopeuden kun taas toisaalta se heikentää läpäisyä . No, nykyään tehdään jo painaviakin aihioita ja mahdollista on painottaa aihio sisään työnnettävällä kumiletkulla tai toisella ohuemmalla aihiolla. Nämä ovat kuitenkin toimenpiteitä, jotka vaativat kokeilua melkoisesti, jotta yhdistelmä toimii jousessa.

Se onko hiilikuitu sopiva primitiivijousella ammuttavaksi jääköön jokaisen omaan valintaan. Totuus kuitenkin on, että hiilikuitu on kaikista kestävin materiaali varsinkin maastoharjoittelussa.

Hiilikuitu, alumiini ja puu ovat kaikki vaihtoehtoisia materiaaleja metsästyksessä

Yhteenvetona voidaan sanoa, että kaikki materiaalit toimivat kunhan aihion jäykkyys on sopiva omaan jouseen. Hiilikuitu on kestävin sekä alkaa myös hinnaltaan olla halvempi kuin alumiininuoli. Puunuoli on halvin ja katkeaa herkemmin kuin muut materiaalit, mutta se mahdollistaa rakentaa yksilöllisiä ja kauniita nuolia. Nuolien rakentaminen on osa harrastusta kuten perhonsidonta perhokalastuksessa.

Nuolen valinta
Nuoli on kaikkein tärkein elementti jousiammunnassa. Sen valintaan kannattaa uhrata aikaa ja vaivaa. Mikäli aihio ei toimi jousessa oikein ei tilannetta pelasta minkäänlainen sulitus, sillä nuolen on lennettävä suoraan kuin sukkapuikko.

Taulukot ovat yleensä suuntaa antavia, joten paras tapa on valita oman vetopituuden mukaisella jousen jäykkyydellä 2-3 eri aihiojäykkyyttä ja jokaista 3-5 kpl. Tekemällä näistä samanlaisia nuolia voi sitten testailla mikä ryhmä toimii omassa jousessa parhaiten.

Nuolen sulitus
Sulituksen pääasiallisena tarkoituksena ei ole korjata huonosti lentävän aihion lentoa , vaan poistaa siihen kohdistuvat ulkoiset häiriöt ja vakauttaa nuolen lentoa. Tämän takia oikean aihion valinta on ensiarvoisen tärkeää ja pelkällä aihiolla tehdyt ampumatestit antavat suuntaviivat oikeasta sellaisesta.

Sulituslaite on välttämätön laadukkaiden nuolien valmistukseen.

Metsästysnuolissa käytetään kierteistä sulitusta, jonka tehtävänä on saattaa nuoli pyörivään liikkeeseen mikä vakauttaa lentoa. Suurentamalla sulan kokoa pystytään nuolen lentovakautta lisäämään mutta se myös hieman hidastaa nopeutta. Metsästyksessä käytetään 4-5 tuuman pituista sulkaa joko muotoon leikattuna tai leikkaamattomana. Myös metsästyskärjen koko saattaa vaatia suuremman sulan ja enemmän kierrettä, jotta nuoli vakautuu.

Hitaammin lentävän nuolen  sulkiin ilmavirran vaikutus on pienempi kuin nopeammin lentävän nuolen. Tästä syystä kannattaa hitaammin lentävässä nuolessa käyttää suurempaa eli pidempää (5 tuumaa)  sulkaa. Käytettyjä sulkamuotoja ovat leikkaamaton, shieldcut-, parabolic-, banaani- ja traditionaalinen muoto. Jotkut tekevät omat leikkauksensa sulille, jolloin nuolista tulee yksilöllisiä.

Kolmen sulan sulitus on yleisin sulitusmalli. Kolme leikattua  sulkaa liimataan kierteelle 120 asteen välein aihioon.

Neljän sulan sulitusta käytetään yleisimmin leikkaamattomana ns. fluflu- eli lentoonammunta- sulituksissa.  Sulanpituus vaihtelee  4-5 tuumaan.  Tämä mahdollistaa nuolen lennon 15-20 m lähes samalla nopeudella kuin normaalisulituksellakin, mutta pian tämän jälkeen sulat hidastavat nopeuden niin ettei nuolta tarvitse hakea kuin 1/4-1/3 siitä matkasta kuin normaalisulkaiset nuolet. Fluflu-nuolet ovat erinomaisia harjoiteltaessa ylös puuhun tai lentoon ampumista. Metsästystilanteissa niitä on hyvä käyttää varsinkin kyyhkys- ja pyyjahdissa.

Sulituksessa voidaan käyttää myös 4 leikattua sulkaa mutta se on harvinaisempaa. Jotkut suurriistaa metsästävät suosivat näitä. Kuuden sulan sulitusta käytetään vain tosi nopeissa jousissa nuolen  lennon rajaamiseksi.

Kuvan fluflu-nuolien sulkien kierteisyys on sama kuin normaalisulituksenkin.

Metsästyskärjet
Harvemmin perinteisillä jousilla tulee ongelmia  siirryttäessä taulukärjistä metsästyskärkiin. Tähän on syynä alhainen nuolen nopeus. Kuitenkin on  tärkeätä harjoitella saman painoisilla taulukärjillä  kuin metsästyskärjet ovat. Siksi, että painavampi kärki aiheuttaa sekä nuolen painopisteen  siirtymiseen eteenpäin, jolloin nuoli  notkahtaa enemmän että lisääntynyt paino aiheuttaa osuman putoamista maalissa.

Tässä ollaan taas tilanteessa, missä koelaukaukset ovat paikallaan.
Nuolenkärjen painon lisääminen lisää aihion painopisteen siirtymistä eteenpäin mistä seuraa taasen aihion suurempi notkahdus. Tällöin voi joutua lisäämään aihion jäykkyyttä. Painopisteen siirtyminen eteenpäin lisää hieman lentoradan kaarevuutta, mutta toisaalta se myös vakauttaa nuolen lentoa ja lisää läpäisykykyä kohteessa.

Jos aihion jäykkyys on valittu oikein ja sulitus on riittävän suuri kohtalaisella kierteellä ei ongelmia pitäisi esiintyä. Mikäli niitä kuitenkin on, kannattaa ensimmäiseksi kokeilla eri jäykkyisiä nuolia, aluksi jäykempiä. Myös sulan ja kierteen suurentaminen saattavat poistaa ongelman. Testaus on kuitenkin kaiken A ja O.
 
Blunttikärjet
Käytössä on kumisia, muovisia sekä metallisia bluntteja  ja kaikkia niitä löytyy niin kierteellä varustettuna kuin päälle liu´utettavina. Painohaitari on 65-160 grainin välillä.
Metsästyskäyttöön näitä ei voi suositella kuin pienemmille riistalinnuille kuten pyyt, kyyhkyset ja riekko sekä pienemmille nisäkkäille kuten orava, minkki ja kärppä.
Maastoharjoittelussa blunttikärjet ovat erinomaisia, varsinkin kumiset, koska ne vaimentavat iskua kohteeseen ja samalla säästävät nuolta.

Blunttikärkisiä nuolia pitäisi käyttää enemmän maastoharjoittelussa, koska ne säästävät nuolia.

Leikkaavatkärjet
Valikoima on tällä hetkellä erittäin laaja sekä kierrettävissä että aihioon liimattavissa malleissa. Suomessa metsästettävän riistan koosta johtuen ei kärkivalinnassa ole ongelmia paitsi ehkä majavan suhteen, koska tämä on vankkarakenteinen eläin. Yleensä pienemmälle riistalle kannattaa käyttää kolme- tai neljäteräistä leikkuria, koska ne tekevät suuremmat haavakanavat. Kaksiteräisetkin käyvät aivan hyvin mutta aina lopputulos ei ole yhtä hyvä. Majavalle kannattaa käyttää painavaa nuolta ja mieluummin kaksiteräistä kärkeä parhaan läpäisyn saamiseksi.

Kapeat ja pitkät kaksiteräiset on suunniteltu suuren riistan pyyntiin ja ketkä sellaiseen aikovat, heidän kannattaa selvitellä etukäteen nuolen kärkivaihtoehdot.
Yleisin käytetty kärkipaino on 125 grainia mutta vaihtoehtoja löytyy 85 - 190 grainin väliltä. Aina kun hankkii uusia kärkimalleja kannattaa niistä uhrata pari testaamiseen aikomissaan nuolissa.

Kierrettävillä kärjillä voi testata vaikkapa sopivan paksuiseen  solumuoviin, jolloin kärki on helppo kiertää auki nuolen tultua pakan läpi. Liimattaville kärjille suosittelen hienojakoista savihiesupenkkaa, johon voi melko turvallisesti nuolet ampua, kunhan on poistanut mahdolliset kivet. Kärjet hieman kuluvat mutta kannattaa  käyttää niitä samoja kärkiä nuolien testaamiseen, jolloin ei tarvitse kovin paljoa investoida ylimääräistä.

Liimattavat leikkaavat kärjet ovat yleensä vahvoja ja kestävät ampumista hyvin.

Koska Suomessa riista on pienikokoista, niin siitä seuraa se, että useimmiten nuolen saa hakea takamaastosta osui se sitten tai ei. Tästä on seurauksena useimmiten leikkaavien terien vaurioituminen tai jopa suorastaan rikkoutuminen. Kärjet, joihin terät voidaan vaihtaa omaavat usein hyvin ohuet terät ja nämä ovatkin alttiita rikkoutumaan. Kiinteillä terillä varustetut kärjet ovat yleensä tukevampia. Terät voi oikoa ja teroittaa helposti uudelleen metsästyskelpoisiksi.

Avautuvienkärkien käyttö ei ole suositeltavaa perinnejousissa, sillä kärkien aukeaminen vähentää läpäisyä. Lisäksi jotkut  kärjet saattavat rikkoontua osuessaan kohteeseen heikentäen myös läpäisykykyä. Ulkomailla on metsästysalueita, joissa aukeavienkärkien käyttö on kielletty kyseisistä syistä.

Kierrettävistä leikkureista kannattaa valita vain vahvimmat mallit käyttöön.

Muut varusteet

Jousimetsästäjän perusvarustuksiin kuuluu:
 
Laukaisuläppä tai -hansikas
Näiden valinta on henkilökohtainen ja käyttö opettaa miten ne kullekin sopivat. Läpällä saadaan yleensä parempi laukaisu, mutta monen mielestä jonkinlainen hansikas on metsästystilanteissa kätevämpi, koska se on aina nopeissakin tilanteissa paikoillaan. Oikeanlainen rasva tai talkki pidentää niiden ikää ja nämä pysyvät liukkaina jolloin laukaisun suorittaminen on helpompaa.

Kokeilemalla löytää itselleen sopivan mallin laukaisuun.

Rannesuoja
Suojalla on seuraavat tehtävät. Se suojaa käsivartta mahdolliselta jänteeniskulta, sitoo löysät vaatteet pois jänteen tieltä ja miksei, toimii koristeena. Ne ovat materiaaliltaan joko nahkaisia tai muovisia. Kaikki eivät edes moista tarvitse, koska heidän ampumatekniikkansa sallii jänteelle vapaan liikehtimisen.

Rannesuojan voi ostaa valmiina tai valmistaa itse omien mieltymysten mukaan.

Nuoliteline tai -viini.
Tällä sektorilla vaihtoehtoja on taas monia. Nuolia voi kantaa selässä, olalla, vyöllä tai jousessa olevassa telineessä. Jokainen metsästäjä määrittää itse omat tarpeensa ja sen mukaan valitsee omansa. Selkäviineen menee eniten nuolia ja usein tila on jaettu kahteen osastoon, jolloin toisessa voi pitää varanuolia. Myös olalla kannettavaan viineen menee melkoisesti riippuen tietenkin mallin koosta. Vyötelineisiin mahtuu normaalisti 4-8 nuolta kun taas jousessa olevaan telineeseen mahtuu useimmiten 4-6 nuolta.

Monet primitiivi- ja pitkäjousimetsästäjät pitävät perinteisestä selkäviinestä.

Vyöteline on kätevä metsästäjälle ja siitä on nopea nuolia ottaa.

Jousessa olevassa nuolitelineessä nuolet kulkevat mukavasti mukana. Kannattaa kuitenkin opetella ampumaan sen kanssa ennen metsälle menoa, sillä niillä on yleensä taipumusta vaikuttaa ampumiseen.

Naamiointivarusteet
Ihmisen kädet ja kasvot ovat ne jotka ensimmäisinä pistävät silmään tummasta maastosta. Niinpä niiden peittämiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Varsinkin linnut ovat hyvin tarkkoja kasvojen suhteen. Yleisimmin käytetään erilaisia verkkopäähineitä. Parhaana näistä pitäisin sellaista, joka painautuu tiivisti kasvoja vasten mahdollistaen tiukan ankkuroinnin.

Parhaita ovat kuitenkin erilaiset kasvomeikit koska laukaisukäden ja kasvojen väliin ei tule mitään ylimääräistä materiaalia ankkurointia hämäämään. Jousikäteen riittää vaikkapa ruskea tai musta nahkakäsine, kunhan valkeat sormet ei näy.

Naamiovaatetus on kovin yleistä nykyään kaikkien metsästäjien keskuudessa ja tietyissä olosuhteissa se antaakin metsästäjälle melkoisen edun sulautua metsän kätköön. Camo-vaatteet eivät ole välttämättömiä mutta kannattaa välttää tasaisesti yksivärisiä vaatteita silloin kun täytyy päästä lähelle ja joutuu jonkin verran liikkumaan. Yksivärinen vaate liikkuessaan erottuu ympäristöstään paljon paremmin kuin kirjava camovaatetus.

3d-puvut ovat tehokkaita maastoonsulauttajia ja niiden käyttö on lisääntynyt varsinkin lintumetsästäjien keskuudessa.

3d-puku  sulauttaa käyttäjänsä erilaisiin taustoihin vaikeasti erotettavaksi

Artikkeli: Copyright - Juhani Uusitalo.
Kuvat: Copyright - Juhani Uusitalo.

Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

Etusivulle | Sivun alkuun | Foorumiin