Kaislikoiden arkajalka
Vesijärvestä saatu ennätyslahna painoi 11,5 kg ja oli 82 cm pitkä ja 44 cm korkea. Lahnat viihtyvät järvissä, joissa on syvänteitä talven viettoa varten. Ravintona hyönteistoukat, nilviäiset ja madot, joita ne imevät torven muotoiseksi venyttämällä suulla pohjaliejusta. Lahna suosii reheväkasvuisia järviä ja merenlahtia sekä myös hitaasti virtaavia jokia. Tunnusomaista lahnan liikkumiselle ovat vuorokausittaiset vaellukset eri syönnöspaikoille. Vanha tuttu keino on lähteä etsimään lahnaa tuulen alapuolelta, missä kesäaikaan kylmä alusvesi sekoittuu lämpimän päällysvedenkanssa, minkä lisäksi paikalla on runsaasti tuulen irroittamaa ravintoa. Muita merkkejä lahnan läsnäolosta saattavt olla pintaan nousseet "lahnaruohot" sekä myös ilmakuplat, jotka syntyvät lahnan siilatessa pohjamudasta ravintoa.


Lahnaa ongitaan poikkeuksetta pohjalta tai aivan pohjan läheisyydestä. Suuren lahnan varalta on ehkä parempi käyttää kelaonkea. Siima saa olla vahvuudeltaan 0,20-0,35 mm. Turhan paksuja siimoja ei kannata käyttää, sillä suuri lahna on arka ja varovainen ongittava. Lahna nostetaan poikkeuksetta haavilla vedestä. Usein lahnaa ongittaessa kuitenkin muut kalat ovat kiusana. Saadaan ahvenia ja särkeä, mutta lahnaa ei näy missään.  Yksi perinteinen keino tämän välttämiseksi on tarpeeksi suuri mato ongenkoukussa, jonka pikkukalat jättävät helpommin rauhaan. Hyviin tuloksiin lahnan onginnassa päästään houkuttelemalla kalat onkipaikalle jo etukäteen houkutinaineita käyttämällä.

Lahnan kutuaika
Kutuaika on touko-kesäkuu ja kutu tapahtuu matalilla ruohorannoilla. Koiraan ihossa on siellä täällä kutukyhmyjä. Kudun aikana ne pitävät kovaa loisketta. Suuressa naarassa on noin 300000 mätimunaa, jotka takertuvat pohjakasveihin. Lahna kasvaa hitaasti. Vesijärven lahna on nykyisin paitsi hidaskasvuinen, myös laiha. Vaikka Vesijärven lahna onkinkasvultaan huono, on kuitenkin myönteinen piirre se, että kanta ei Vesijärvellä ole vielä osoittanut samanlaisia kääpiöitymisen merkkejä kuin on havaittu Lohjanjärvellä ja Tuusulan Rusutjärvellä tai tyypillisillä rehevöityneillä keski-eurooppalaisilla järvillä. Vesijärvellä ovat pienimmätkin kutevat yksilöt keväällä 1984 tehtyjen havaintojen perusteella vielä yli 35 cm mittaisia, kun kääpiöityneiden lahnakantojen yksilöt kutevat jo jopa alle 25 cm mittaisina. Tärkein syy lahnojen pienuuteen lienee kasvun hidastuminen ylitiheän kalaston aiheuttaman lajienvälisen ravintokilpailun takia.


Parhaimmalla verkkojen nosto reissulla saimme 27 suurta lahnaa ja 4 kiloisen hauen (16.05.2002). Pienellä matematiikalla voittekin arvata oliko hiukan työlästä kantaa tätä kalakasaa parisataa metriä rannasta autoon.

Todennäköisesti myös pahimpien leväkukintojen aikana tapahtuva veden pH:n nousu 9 - 10 välille voi karkoittaa lahnoja ruokailualueiltaan tai aikaansaada muulla tavalla kasvun hidastumista. Lahnan kasvun nopeutuminen ja sitä kautta tapahtuva lahnakannan arvon paraneminen kuuluvat niihin tavoitteisiin, joihin onnistuneella särkikannan vähentämisellä olisi mahdollista päästä. Lahna on ehkä vähiten aktiivisia hoitotoimia vaativa arvokala ahvenen ohella.

Lahnaa verkoilla
Helpoiten lahnaa saadaan sen kutupaikoilta keväällä. Lahna on erityisen arka kala, joka seuraa verkkoa jo kaukaa sen havaitessaan. Tästä syystä verkko kannattaa laskea "huolimattomasti" löysälle. Voit myös käyttää riimuverkkoa, jossa on löysää liinaa paljon. Syksyn tullessa vedet alkavat jäähtyä ja lahnat hakeutuvat syvempiin vesiin, joissa ne lopulta talvehtivat.

Lähteet: Koli 1984. Suomen eläimet; kalat, sammakkoeläimet ja matelijat. Weilin+Göös ja Seppälä, T  2000. Länsi-Suomen ympäristö -lehden maaliskuun numero.

Seuraava sivu

 

Sivut on päivitetty 04.04.2003
Copyright © 2001-2003 Jarmo Kurkela