Kyyhkysjahti

 

Unelmien jahti
Kello on neljä aamulla, on täysin tyyntä ja aurinko nousee horisontissa. Olet sänkipellon reunassa, aivan liikkumatta – kuulet ensimmäiset ”fläflättävät” äänet kyyhkysten jarruttaessa lennosta kuville – tunnet kuinka sydämesi alkaa kiihtyvästi sykkimään. Näet suuren kyyhkysparven laskeutuvan kolmenkymmenen metrin päähän, niitä on ainakin puolisataa.

Hetkeä myöhemmin kuuma kahvikuppi höyryää kädessäsi – linturihmassa roikkuu 8 sepelkyyhkyä ja olet hyvällä tuulella. Päätät jäädä jahtipaikallesi vielä muutamaksi tunniksi. Kello käy jo seitsemää, kun hieman pienempi kyyhkysparvi tulee paikalle.


Kaikki 37 kyyhkyä ovat laskeutumassa hevosenkenkämuodostelmassa olevien kuvien keskelle – olet jo valmiina ampuma-asennossa, lopulta painat liipasinta kerran ja vielä toisen – höyheniä leijuu ilmassa ja pian niitä on myös koirasi suussa, kun se tulee noutamasta. Riisut kasvonaamiosi pois ja suuntaat mökille ottamaan muutaman tunnin nokoset, ennen iltapäivän uutta koitosta.”

Paluu todellisuuteen
Niimpä niin...kumpa jokainen kyyhkyreissu olisikin tuollainen kuvailemani unelma. Metsästäminen luonnon keskellä on kuitenkin aina suuri nautinto – tuli sitten saalista tai ei. Onnistuneen reissun saa aikaan joko kokemuksen tuoma tietotaito taikka suunnaton määrä tuuria.


Metsästäjän on hyvä suorittaa hieman ennakko vakoilua, ennen metsälle lähtemistä. On tiedettävä ne paikat, joissa kyyhkyt käyvät – on turhaa seistä hyvänkään pellon laidalla, jos kyyhkyt eivät ole siellä oppineet käymään.

Kyyhkyspellon tekeminen
Kun pellot ovat sulaneet voit heti aloittaa traktorilla kyntämisen ja karhimisen. Pelto tulee tehdä tiheän kuusimetsän laitaan. (jos vain mahdollista). Tee ruokintapelto yksityisen maalle, jota ei ole vuokrattu metsästysseuran käyttöön. Muuten huomaat ikäväksesi, että muutkin metsästäjät ovat hyödyntämässä kovaa uurastustasi ja ovat vallanneet parhaat ampumapaikat.


Muista turvottaa herneitä muutama tunti ennen peltoon viemistä. Liian pitkä liotus tekee herneistä happamia ja homekin iskee yllättävän äkkiä. Sitten siemenet ja herneet kylvetään peltoon. Muista karhia peltoa aina välillä, jottei pelto pääsisi rehevöitymään liikaa.

Hyvässä lykyssä muutaman vuoden kuluttua ruokintapellostasi on tullut paikka, jonka myös kyyhkyset muistavat. Jos peltoplänttisi on ollut pitempään poissa viljelykäytöstä, niin laita lannoitetta mukaan kylvössä. Peltoalueen tulee olla mielellään ainakin 0,3 hehtaaria, jotta pulut huomaisivat sen. Kuitenkin pienemmilläkin esim. hernehalmeilla saatat onnistua houkuttelemaan mukavan määrän kyyhkyjä.


Kyyhkyset tulevat kaukaakin
Kyyhkyset löytävä hernepellon jopa 15-20 kilometrin päästä ja suurimmat vehnäpellot yli 30 kilometrin päästä. Parven tullessa lähemmäksi näköaisti hoitaa lopun. Muista, että herneen kylvösyvyys on noin 4-5 cm.

Mikäli et viitsi vaivautua peltopläntin tekoon, voit kokeilla lavalta herneiden syöttämistä. Lavan tulee olla noin 2 x 2 m, joka seisoo 1,5 m jaloilla. Lava sijoitetaan mahdollisimman avonaiselle paikalle. Lavaan voit laittaa herneiden lisäksi myös vehnää ja hieman kauraa sekä merisuolaa. Ja jos olet itseni kaltainen vieläkin laiskempi metsästäjä, niin heittelet metsästyspaikalle saapuessasi ruokahernetta pellolle, jossa mukana tuoreita, tuoksuvia, palkoja. Luotan siis täysin kyyhkysten mainioon hajuaistiin.


Passikojun valmistus
Passikoju rakennetaan muutamaa viikkoa ennen jahtikauden aloitusta. Kojun valmistuksessa käytetään yleisesti naamiointiverkkoa ja oksia. Oikean passipaikan valitseminen on tärkeässä roolissa. Kokemus on tässäkin asiassa valttia. Myös naamioinnista: maastopuvusta, kasvosuojasta, sormikkaista ja maastoverkosta on paljon apua kyyhkyhommissa.

Maastoamukaileva pukeutuminen on tärkeä seikka myös kaikessa muussakin metsästyksessä. Kyyhkyt huomaavat erityisen tarkasti liikkeen, joten ole liikkumatta, vaikka oletkin verkon takana. Passikojun voit tehdä keskelle peltoa (vain omalle pellollesi).

Voit käyttää hieman yli 100 cm korkuista puutarhaverkkoa. Passikojusta tulee tehdä U-kirjaimen muotoinen. Kun olet pujoitellut verkonsilmistä oksia tarpeeksi naamiointiin, voit kiinnittää kojun puukiiloilla maahan. Sisälle sitten vaan reppujakkara ja passiin. Umpipimeässä ollessasi et välttämättä tarvitse passikojua, kunhan olet muistanut naamioida kasvosi ja kätesi huolella.


Kuvien käyttö
Kuvia kannattaa käyttää 12-30 kpl. Kuvia lisätään aina, kun syksy etenee. Yleensä kuvat asetellaan u- tai v-muodostelmaan. Kuvien väli tulee olla noin metri ja muodostelman keskellä tulee olla tarpeeksi laskeutumistilaa. Kuvien nokat sijoitellaan vastatuuleen. Puolella on nokka maata kohti syömisen merkiksi.

Itse suosittelen kahden u-muodostelman tekemistä (kussakin 15 kuvaa). Toinen U-muodostelmista saa olla jo aika lähellä jahtipaikkaasi, U:n kärki vastatuuleen. Muista kuvien asettelussa, että lintu ei koskaan katso kohti aurinkoa. Sijoita yksi kuva hieman erilleen, ihan pystyyn kuvaamaan vartijaa.


Kuvat saavat jäädä hieman ilmaan, jotta tuuli pääsee tekemään niistä eläväisemmän näköisiä. Kuva ei kuitenkaan saa pyöriä vinhasti tuulenpyörteissä. Loppusyksystä voit myös käyttää variksen kuvia. Variksethan ovat luonnostaan erittäin arkoja otuksia ja antavat kyyhkyille vaikutelman turvallisesta ruokailupaikasta. Variksen kuvat tulee sijoittaa muutaman kymmenen metrin päähän kyyhkykuvista


Kyyhkysten herkut
Herne on erityisesti kyyhkysen mieleen. Lähes yhtä hyvänä pidetään syysvehnää ja vasta sen jälkeen tulee ruis. Aikaistettuja jahteja on myönnetään monesti vain hernepelloille. Myös elokuun loppupuolen viljapellot ovat loistavia kyttäyspaikkoja, kuten puitu hernepeltokin.

Varo sähkölankaa
Sähkölangalla kököttävät suuretkin kyyhkyparvet on syytä jättää rauhaan. Ampua voit tietenkin kyyhkyjä niiden lentäessä kohti sähkölankaa tai pois sieltä. Puhelinlangalla olevien kyyhkyjen ampuminen vioittaa langan kuoren ja aikanaan siitä seuraa vaurio. Suuremman laskun pelossa kannattaa jättää sähkölangat rauhaan.

Toisen omaisuuden vahingoittaminen on aina vakava asia. Miltä sinusta tuntuisi jos toinen metsästäjä ampuisi sinun mökkisi päällä istuvaa ukkomettoa? Järjenkäyttö on siis aivan sallittua!


Milloin metsälle ja millä aseella?
Parhaimmat metsästysajat ovat aamu neljästä yhdeksään ja päivällä kolmesta ilta yhdeksään. Sopiva etäisyys kyyhkyn ampumiseen on 10-30 m. Kyyhkyt ovat yleensä niin sitkeä henkisiä, että tätä kauemmas ammuttaessa saatetaan ehkä vielä puolihuonosti osua, mutta kyyhky jaksaa jatkaa lentoaan vielä satakunta metriä ennen kuin se tippuu kuin kivi kuolleena maahan.

Haulikossa kannattaa käyttää 2,4-3 mm paukkuja. Pienempiä hauleja käyttämällä saadaan huomattavasti parempi peitto ja samalla tulokset paranevat. Isoja hauleja käytettäessä ampumaradalla voit huomata, kuinka kuvioon jää muutama kyyhkynmentävä aukko.

Kyyhkymetsästyksessä käytetään pienoiskiväärin lisäksi, haulikkoa sekä kivääriä. Kyyhkyt ovat metsästyskauden alkupäivänä melko pelottomia, jolloin naamiointiverkkojen käyttäminen ei ole välttämätöntä, mutta kuitenkin suositeltavaa.


Kyyhkysten löytäminen
Ammutut kyyhkyt haetaan vasta, kun lento on rauhottunut. Sänkipellon reunalla metsästettäessä ammuttujen kyyhkyjen etsiminen on helppoa. Jos kuitenkin satut metsästämään alueella, jossa ammutun kyyhkyn löytäminen on vaikeaa, niin on parasta hakea heti. Koiran omistajilla ei tätä ongelmaa ole lainkaan.

Kyyhkyn lento alkaa heti auringon noustua ja päättyy monesti muutamassa tunnissa. Toinen lento alkaa 15.00 ja loppuu ilta yhdeksään mennessä. Mikäli ammut puihin, niin älä hyökkää heti keräämään pudonneita lintuja, muuten pelästytät koko parven tiehensä. Ammuskelun jälkeen parvi saattaa siis palata takaisin.


Monet jahtimiehet ovat myös kehuneet tuulisia säitä. Silloin kyyhky lentää vasta- tai myötätuuleen, jolloin on helppo selvittää niiden lentoreitti esim. metsäsaarekkeesta toiseen. Sateella kyyhkyt puolestaan jäävät yleensä metsiin. Lentoonampuminen vaatii hieman harjoitusta. Ennakon ottaminen ampumisessa ei ole mitenkään helppo juttu. Mutta harjoittelu tekee tässäkin asiassa mestarin.

Sepelkyyhkyn tuntomerkit
Suurin kyyhkylajeistamme, perusväritykseltään siniharmaa, siiven päällä valkoinen, selvästi näkyvä poikkijuova, kaulassa valkoinen sivulaikku, eli "sepel", nuorella kyyhkyllä rinta ja selkä selvästi punertavat, huhuilee kauaskantavalla äänellä valoisaan aikaan.


Levinneisyys:
Sepelkyyhkykanta on tasaisen vankka Etelä-Suomessa. Eniten niitä on kuitenkin Etelä-Suomen viljelysalueilla. Pohjois-Suomen metsäisillä alueilla sepelkyyhkyjä on harvassa.

Koko: Noin variksen kokoinen

Ravinto: Viljakasvien jyvät, siemenet, silmut, marjat ja selkärangattomat
eläimet

Elinympäristö: Viljelysmaiden lähistöllä. Pesii tosin metsässä, mutta usein peltojen reunamilla. Loppukesästä kerääntyy parviin sinne, missä maukkainta ravintoa löytyy, usein hernemaille. Muuttolintu.

Lisääntymisaika: Munii huhti-toukokuussa 2 munaa risuista tehtyyn hataraan pesää

Metsästysaika: 10. 8.- 31.10. Viljelyksille vahinkoa aiheuttavia kyyhkyjä saa riistanhoitopiirin luvalla ampua 1.6. - 9.8.

Keskustele artikkelin aiheesta muiden kanssa --->

Artikkeli: Luonnossa.net -tiimi.
Kuvat: Copyright
Petri Pietiläinen, Matti Alho, Timo Koskinen, Peikkoperala.com ja Jarmo Manninen

Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

 



Sivun alkuun