Pohjoisen hirvi

 

Hirvi (Alces alces)
Hirvi on ylivoimaisesti kookkain maanisäkäs Suomessa. Hirvet viihtyvät kesällä rehevillä, alavilla mailla. Talveksi ne yleensä kerääntyvät laumoiksi kuivemmille maille. Maamme hirvikannan tiheys vaihtelee suuresti johtuen lähinnä laidunmaista sekä verotuksen suuntaamisesta. Hirvikannan tiheystavoite maan etelä- ja länsiosissa on 3-5 yksilöä/1000 ha, sisäosissa 3 yksilöä ja pohjoisosissa 1-2 yksilöä. Vuodenaikojen mukaiset vaellukset ovat tyypillisiä hirville. Sonni eli hirviuros saattaa olla yli 300 cm pitkä, 600 kg painava ja säkäkorkeudeltaan 170-210 cm. Lehmien eli naaraiden paino jää selvästi pienemmäksi ja lehmän säkäkorkeus on 160-190 cm.


Hirven vasa on syntyessään punaruskean värinen. Elokuussa sen karvapeite alkaa vaihtua tummanharmaaksi. Lokakuussa suurin osa vasoista on aikuisen värisiä. Ne ovat kuitenkin vielä aikuisia pienempiä ja niiden pää on lyhyempi, kolmion muotoinen. Uroshirven erottaminen naaraasta on helppoa silloin, kun sillä on sarvt. Vanhoilta uroksilta sarvet putoavat jos syystalvella, kun taas nuorilla hieman myöhemmin. Nuorelle urokselle kasvaa ensimmäiseksi lyhyet tappisarvet, mutta joillakin yksilöillä ensimmäisetkin sarvet voivat olla jo hieman haaroittuneet. Hirven sarvien koko ja piikkien lukumäärä kasvaa iän myötä. Vanhuuden lähestyessä sarvien koko ja piikkien määrä alkaa lopulta pienentyä. Ruotsin ja Suomen hirvikannassa on kaksi erilaista sarvityyppiä, lapiosarvi ja hankosarvi. Pohjoismaissa esiintyy kuitenkin runsaasti erilaisia variaatioita.


Kiima-aika ja sukukypsyys
Hirven kiima-aika on syys-lokakuussa. Silloin hirvet ääntelevät ahkerasti. Urokset kaivavat kiimakuoppia ja virtsaavat niihin. Sen lisäksi ne hankaavat puiden runkoja, joista irtoaa kuorensuikaleita. Hirvinaaras tulee sukukypsäksi syksyllä, puolentoistavuoden ikäisenä. Naaras synnyttää useimmiten vain yhden vasan ensimmäisellä kerralla. Myöhempinä vuosina se saa useammin kaksi vasaa. Kolmosia ja nelosia syntyy aika harvoin. Hirvinaaraat synnyttävät yleensä toukokuussa, mutta osa vasta kesäkuun alussa. Kantoaika on 8-9 kuukautta. Talvella hirven ravintoa ovat männyn ja katajan oksat, lehtipuiden vesat, varpukasvit, puiden kuoret sekä ruohovartiset kasvit. Kesällä hirven ravintoa ovat monet vihreät ruohokasvit sekä puiden ja pensaiden lehdet. Hirveä tavataan Euraasian ja Pohjois-Amerikan havumetsävyöhykkeillä. Hirvestä on erotettu lukuisia alalajeja. Suomessa tavattava alalaji Alces alces alces on kaikkein pienikokoisin. Suurikokoisimmat hirvet elävät Alaskassa ja Kanadassa. Sikäläiset komeimpia lapiosarvia kantavat urokset saattavat painaa yli 800 kg.


Hirvien aiheuttamat vahingot
Hirvet aiheuttavat monesti liikenteessä vaikeasti hallittavi vaaratilanteita. Autoilijan mielestä rauhalliselta vaikuttanut hirvi saattaa pelästyessään lähteä ryntäämään mihin suuntaan tahansa. Jos kaikki autonkuljettajat tiedostaisivat tämän, niin hirvieläinkolarit vähenisivät meskittävästi. Muiden paksuturkkisten eläinten tapaan, eivät hirvetkään hikoile. Turkin kastuminen kylmillä säillä saattaisi koitua hirven kohtaloksi. Paksuturkkiset eläimet pystyvät säätelemään ruumiin lämpötasapainoa monella muullakin tavalla, mm. hengityksen avulla. Hirvellä on ainoastaan yksi kosteana pysyvä kohta, joka sijaitsee sierainaukkojen välissä olevalla karvattomalla alueella. Tämä alue on kuitenkin niin pieni, ettei sillä ole suurta merkitystä ruumiinlämmön säätelyssä.


Hirviä on myös kokeiltu ratsuina Ruotsin kuninkaan Kaarle XII armeijoissa sekä myös Pohjois-Venäjällä. Ne todellakin jäivät vain kokeiluasteelle, kuten myös siellä tehdyt yritykset saada hirvestä maidontuottaja. Hirvisonnin etusorkka on kärjeltään pyöreämpi kuin naaraalla. Sonnin jälki on vähän kookkaampi. Sonnin ja lehmän jäljet voi siis erottaa toisistaan jälkikuvion koosta ja muodosta.

Hirven aiheuttamat vahingot kuriin metsästämällä
Hirvikanta on pysynyt vahvana kaikkialla Suomessa, vaikka vuoden 2000 hirvenkaatomäärä olikin hieman yli 64000 eläintä. Tämä määrä on lähes 30% enemmän verrattuna vuoden 1999 hirvenkaatomäärään. Hirvikantaa vähennettiin sinä vuonna noin viidellä prosentilla ja samalla onnistuttiin pysäyttämään hirvikannan kasvu. Jahtikaudelle 2001 kaatotavoite oli samaa luokkaa kuin vuonna 2000.


Suuret maa-, metsä- ja tieliikennevahingot luovat yhä painetta hirvenmetsästyksen lisäämiseen. Vuoden 2000 metsävahingot olivat huikeat 27,5 milj. markkaa. Vuoden 2001 hirvikolareissa kuoli 9 ihmistä ja 400 loukkaantui. Tulevien vuosien kohdalla pyyntilupien määrä riippuu siitä, kuinka hyvin maa- , metsä- ja tieliikennevahingot vähenevät. Tällähetkellä hirvikanta on kuitenkin aivan liian suuri. Siksi jahtikaudelle 2002 hirvenkaatotavoitetta tulisi nostaa 15 -20 %. Esimerkiksi viime viikolla Panuman reissuilla jarruttelimme hirvien takia neljä kertaa - onneksi selvisimme taas pelkällä säikähdyksellä. (20.5.2002) Muutenkin tämän vuoden aikana on ollut useita “vähällä piti”- tilanteita Oulun ja Kempeleen välillä.


Tulevana syksynä metsästäjät voivatkin varautua 80000-85000 hirven saaliiseen, koska tänä talvena metsissämme on arvioitu olleen lähes 125000 hirveä. Viime syksyn kaatomäärillä kannan kasvu saatiin pysähtymään maan etelä- ja keskiosissa. Hirvien määrä on kuitenkin edelleen kasvanut maan pohjoisosissa. Luontainen kuolleisuus on vuoden mittaan aivan Suomen itäisiä osia lukuunottamatta ollut melko vähäistä. Tieliikenteessä kuolee noin 3000 hirveä joka vuosi.

Mitä tapahtuisi ilman metsästystä?
Jokaisen lisääntymiskauden jälkeen Suomessa olisi noin 50 % enemmän hirviä kuin edellisenä talvena. Jollei hirvenmetsästystä harjoitettaisi, maamme hirvikanta kasvaisi siis moninkertaiseksi kolmessa vuodessa.

Hirviltä myös loppuisi ruoka, kun niiden luontaiset laitumet olisi syöty loppuun. Sitä ennen ne olisivat tuhonneet suuren osan metsiemme taimikoista ja pelloista. Nälkiintyneet hirvet siirtyisivät lopulta pihoihin ja puutarhoihin. Hirvikolarien määrä lisääntyisi merkittävästi. Heikentyneisiin hirviin iskisivät taudit ja loiset. Sen jälkeen hirvikanta todennäköisesti romahtaisi, kun suurin osa hirvistä kuolisi tauteihin ja nälkään.

Keskustele artikkelin aiheesta muiden kanssa --->

Lähteet: Metsästäjän Opas
Kuvat: Bob Rose ja
David Jack

Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

 



Sivun alkuun