Ilmainen www-laskuri
 free counter

 

Luontokuvaajan kertomus
Olen kuvannut luontoa kymmenkunta vuotta, viimevuosina melko aktiivisesti. Luontokuvaaminen on kiinnostanut pienestäpitäen, mutta paremmalla kamerakalustolla pääsin kuvaamaan noin parikymmen vuotiaana. Tällä hetkellä kuvaan ainoastaan kinokoon järjestelmäkameralla. Vuosien aikana on tullut kokeiltua niin keskikoon- kuin palkkikamerallakin kuvaamista, mutta niistä olen luopunut lähinnä kaluston painon paisuttua liikaa. Digikamera aikakauteen en ole vielä siirtynyt vaikka sillä onkin ratkaistavissa joitain kuvaukseen liittyviä käytännön ongelmia.


Kuvausaiheiden suhteen olen melkolailla kaikkiruokainen. Itse pidän parhaina otoksinani kuvia linnuista. Lintuja kuvatessa joudun usein käyttämään piilokojuja koska kuvatessa on päästävä suhteellisen lähelle kohdetta, useimmiten kuvausetäisyys on muutamasta metristä noin 10:een metriin. Piilokojun rakentelu on  myös mukavaa vaihtelua pikku nikkaroinnista pitävälle luontokuvajaalle. Piilokojua oikein käyttämällä voin minimoida eläimille aiheutuneen häiriön. Tokihan esim. pesimäaikaan täytyy olla erityisen varovainen ja pesältä kuvausta tulee välttää.

Pidän myös kuvausretkistä, jolloin yllättäviä kohteita saattaa tulla eteen ja maisemat ovat muutenkin vaihtelevammat kuin kojukuvauksessa. Mielialueitani ovat Saimaa ja Puula joissa voi liikkua kanootilla tai veneellä, jolloin painavat kamera- ja retkivarusteet ovat helpommin kuljettettavissa. Myös vanhat metsäalueet ovat kiinnostavia kuvauskohteita, jossa ei koskaan tiedä mitä vastaan tulee.


Usein olen tullut kuvausreissulta ilman ainuttakaan kameranlaukaisua, toisinaan on mukana olleet filmit päässyt valottamaan viimeiseen ruutuun asti. Mutta juuri siinä on suuri osa kuvaamisen viehätystä, milloin tahansa voi tulla eteen "vuoden luontokuva".

Artikkeli:
Jarmo Manninen, 6.12.2002

Seuraava sivu