Ilmainen www-laskuri
 free counter

 

Tuulastus on ikivanha kalastustapa. Alan harrastajia löytyy vielä jokunen ympäri Suomea. Tuulastamisen oppii helposti, eikä lompakkoakaan tarvitse paljoa raottaa. Välttämättömiä apuvälineitä ovat ainoastaan atrain, valonlähde ja vene.

Valonlähteinä on perinteisesti käytetty myrskylyhtyä, joka laitettiin roikkumaan kepin nokkaan veneen keulan etupuolelle. Nykyään ylivoimaisesti parhaana pidetään kuitenkin halogeenivalaisimia, joiden etuna on voimakas valoteho sekä helppo suunnattavuus. Myös otsalampun käyttö on jokseenkin suosittua, koska sinulla on silloin molemmat kädet vapautettuina kalastukseen. Otsalamppu kuitenkin valaisee tuulastajan hengityshöyryn ja näin häiritsee pahasti kalan havaitsemista. Uusinta uutta tuulastuksen alalla on infrapunakiikarin käyttö. Ilmassa ei tietenkään saa silloin olla yhtään kosteutta, koska muuten näet vain "lumisadetta".

Vielä pari tuntia ja sitten on tarpeeksi pimeää.

Kaasulyhdyistä parhaana pidetään Petromax-voimavalolyhtyä, jonka valoteho on huimat 400 W. Hinta vaihtelee 300-500 markkaan. Suosittuja valonlähteitä ovat myös Biltema Spotlight-kohdevalaisin sekä Silva 478. Bilteman hinta on alle 70 markkaa ja painoakin 1,5 kiloa vähemmän kuin Petromaxillä. Lamppu: H3-halogeeni (12 V, 5W) Jännitteen syöttö tapahtuu 12 V auton tupakansytyttimen pistokkeella. Painoa 480 grammaa.

Silva 478:n valokeila on kapea ja valo liian kirkas tuulastukseen. Tämän kalliin otsalampun hankkimista suosittelen vain suunnistajien ja yövaellusta harrastavien käyttöön. Lamppu: halogen 2 kpl; 10 W ja 20 W. Jännitteen syöttö: NiMH-akut 7,0 Ah (hinta 920mk) Itse lamppu painaa vain 180 grammaa ja hintaa tälle hienoudelle kertyy 890 markkaa. Hyvä väline tuulastuksessa haavoittuneiden haukien etsinnässä.

Atraimissa ei ole tapahtunut merkittävää kehitystä viimeisen sadan vuoden aikana. Nykyään myytävistä malleista parhaimmat ovat Tuulas ja Master musta. Molemmissa atraimissa on kahdeksan piikkiä, joissa kaikissa julma väkänen varmistaa kalan kiinnipysymistä. Tiheäpiikkiset atraimet ovat luonnollisesti parhaita pienempien kalojen pyynnissä. Kaikki atraimet myydään varrettomina, joten sellaisen joutuu hankkimaan itse. Pituudeksi suosittelen 3,5 metriä. Atraimen varrella ohjataan pahempien kivikkojen ohi. Tuulastusreissuilla kannattaa pitää mukana viilaa ja vara-atrainta. Tuulastuksen aikana atrain saattaa nimittäin osua pahemman kerran kiveen.

Nykyajan atraimia sanotaankin yleisesti leluiksi, joista piikit saattavat lähteä kokonaankin irti. Piikit tylsistyvät nopeasti ja teroitus on vaikeaa teräksen pehmeyden vuoksi. Ilman kunnon viilaa ei kannata lähteä reissuun. Teroitusta tarvitaan lähes joka kolmannen pistoyrityksen jälkeen. Atraimen varsi tehdään kolme vuotta kuivuneesta ohuesta kuoritusta kuusesta tai haavasta. Toinen atrain on hyvä olla mukana myös suuren kalan varalta. Aloittelija osuu monesti huonosti kalaan, jolloin toinen atrain on jälleen tarpeellinen kalan lopettamisessa.

Hauki ja lahna ovat yleisimpiä tuulastuskaloja. Veneestä katsottuna kala näyttää olevan todellista lähempänä ja ylempänä. Kalaa isketään aina niskaan, ettei kalan liha pilaannu sisäelinten rikkoutuessa. Iskua ei koskaan saa tehdä pinnan yläpuolelta. Tuulastettaessa pohjan näkeminen on ehdoton edellytys. Lahnan tuulastuksessa isku kannattaa suunnata hieman sivuviistosta kalan leveään kylkeen. Yksi maininnan arvoinen neuvo on vielä kerrottava. Rannalle kannattaa jättää aina valo palamaan. Pimeässä suunnistaminen ei ole helppoa edes tyynellä säällä.

Aurinko laskee ja tuulastuksen hetki lähenee.

Aina kaveri mukaan!
Tuulastus on soutajan ja atraimen käyttäjän yhteistyötä. Yksin tuulastamiseen liittyy niin monta ongelmaa, etten voi sitä kenellekään suositella. Voit arvata, ettei ole kovin yksinkertaista samanaikaisesti soutaa ja tarkkailla kaloja. Saaliitkin jäävät yleensä aika pienenpuoleisiksi. Äänettömän sähkömoottorin avulla yksin tuulastaminen saattaisi jo onnistua mallikelpoisesti. Soutajan pitää osata liikkua lähes äänettömästi. Kokemattoman soutajan kanssa hermot menee alle tunnissa. Loiskiminen ajaa kalat pois ja tekee samalla mahdottomaksi tuulastajan työn. Kaikenlainen kolistelu ja äkkinäiset liikkeet sii vähentävät omaa kalasaalistasi.

Veneen perässä seisova tuulastaja antaa ohjeita soutajalle ja kertoo kalan osuessa valokeilaan, että on aika hiljentää vauhtia. Reissulla pitää muistaa vaihtaa tuulastajaa, koska soutaja saattaa tylsistyä ja lopettaa koko harrastuksen ensimmäisten kokemustensa vuoksi. Soutaja voi itsekin vaikuttaa tilanteen miellyttävyyteen. Osallistu kalojen tähyilyyn ja seuraa tuulastajaa.

Tuulastaminen käytännössä
Kun tuulastaja on päässyt iskuetäisyydelle, soutaja pysäyttää veneen. Tässä vaiheessa tuulastaja laskee atraimensa hitaasti veteen 40 cm:n päähän kalasta. Tämän jälkeen välittömästi nopea, suoraviivainen isku kalan niskaan. Atrainta painetaan pohjaa vasten niin kauan, että saalis on rauhoittunut ja varmasti kunnolla kiinni atraimessa. Kalan nosto varmistetaan yleensä haavia käyttämällä.

Parhailla tuulastusvesillä saaliit ovat vähintäänkin pientä kateutta aiheuttavia. Tuulastamaan lähdetään vain suotuisan sään salliessa. Pienikin tuulen vire pinnalla tekee kalojen havaitsemisen vaikeaksi. Tuulisen illan sattuessa on parempi vaihtaa atrain makkarakeppiin ja pysyä kesämökin takan nukuttavan lämmön läheisyydessä. Aina kuitenkin löytyy niitä yli-innokkaita tuulastajia, jotka lähtevät etsimään muutaman paatinpituuden verran tyyntä aluetta suojanpuoleiselta rannalta. Ja voisihan tuulastaminen tietenkin onnistua suojaisilta metsäjärviltä.

Yksi tuulastajan perivihollisista on sade, joka pilaa taatusti kaikki mahdollisuudet. Sameassa vedessä tuulastaminen on puolestaan suunnilleen yhtä toivotonta, kuin verkkokalastus uima-altaassa. Osuvatko sitten kelit koskaan täydellisiksi tuulastusta varten? Joskus on näyttänyt aika toivottomalta ja sitten kun vihdoinkin ollaan lähdetty, on veden pinnalla ollut syksyistä usvaa. Usva puolestaan heijastelee lampun valoa pahasti ja haittaa kalojen etsiskelyä. Tuulastus on kiireettömän kalastajan harrastus ja kokemuksena niitä parhaimpia.

Lupa-asiat kunnossa?
Tuulastaminen on kiellettyä  lohi- tai siikapitoisessa joessa, koskessa ja virtapaikassa. Tuulastus on kokonaan kiellettyä huhtikuun 15. päivän alusta kesäkuun 20. päivän loppuun. Tuulastus ei ole myöskään jokamiehenoikeus, vaan yli 18- ja alle 65-vuotiailta vaaditaan kalastuksenhoitomaksun suorittamista sekä vesialueen omistajan lupaa.

Seuraava sivu