Sorsametsästäjän konstit (7.9.02. Letossa)
Pelkällä pillillä saa lintujen huomion herätettyä ja ehkä jopa käännytettyä omaan suuntaan. Kuvia käyttämällä saat sorsat jopa oman passipaikkasi luokse. Pillillä siis herätetään lähinnä vain lintujen huomio ja houkutuskuvat puolestaan houkuttelevat linnut paikalle.

Taitavimmat linnunmetsästäjät matkivat sorsan ääntelyä ihan hyvin ilman pilliäkin ja vieläpä ihan uskottavan kuuloisesti. Pelkän pillin ostaminen ei kuitenkaan takaa onnistunutta lintujahtia. Täytyy myös osata soittaa pilliä uskottavan kuuloisesti. Itselläni pillin käyttö on vielä hieman hakusalla. Edistystä tapahtui vasta, kun olin kuullut tarpeeksi monen sorsan omaa ääntelyä. Tajusin, ettei sorsapilli ole mikään pasuuna, johon puhalletaan posket pullollaan ja punaisina:) Vierastin hieman pillin käyttöä aluksi ja ajattelin, että varmaan sorsatkin nauraa.


Tämän harrastuksen alussa on hyvä seurailla lintujen ääntelyä, josta on jatkossa paljon hyötyä – silloin tällöin siis voi jättää ampumatta ja kuunnella kuinka sorsat ääntelevät. Varsinkin jos iltahämärässä näkyvyys on heikkoa, niin on hyvä tyytyä kuuntelemiseen.


Linnustamisessa pätee sama sääntö kuin kalastaessakin: Parhaat metsästyshetket ovat juuri ennen pimeää ja aikaisin aamulla. Päivällä riittääkin sitten aikaa muuhun puuhailuun kesämökillä..

Ääntelyssä kannattaa muistaa tehdä vain rauhallisia hiljaisia ”narskauksia”, kuten sorsat oikeastikin tekevät. Kova ääntely on sorsille varma merkki vaarasta ja sitten linnut nousevat korkeuksiin. Nyrkkisääntönä lintujahdilla kannattaa muistaa, ettei koskaan ammu jos ei tunnista lintua. Järkeä tulee käyttää myös hirvenmetsästyksessäkin. Kuulin tässä viime vuoden puolella, että mies oli ampunut passissa ollessaan pusikkoa kohden, josta oli kuullut ääniä. Pusikossa oli ollut hirven sijasta hänen veljensä poika, joka kuoli välittömästi. Varovaisuus ja harkinta on valttia aseita käsiteltäessä. Käsittele asetta aina kuin se olisi ladattu! Suomessa linnustaessa törmäät varmasti ainakin seuraaviin lintuihin: Heinäsorsa, telkkä, isokoskelo, tukkakoskelo, haapana, silkkiuikku, laulujoutsen, kanahaukka jne.


Kannattaa muuten olla varautuneena siihenkin, että naapurin ukko hyökkää haulikon kanssa paikalle ja ampuu kuvat tuusan nuuskaksi. Siinä sitä sitten ollaan vähän nolona jälkeenpäin. Oma ”ensimmäinen” sorsakin tuli viimevuonna ammuttua. Tähystelin passipaikaltani kiikareilla läheisiä ranta-alueita, kun huomasin sen. Lähestyin sorsaa varovasti parinsadan metrin päästä. Huomasin kuinka lintu ui hiljalleen kohti rantaa. Lähestyin sorsaa äänettömästi puiden takaa. Enää oli vain yksi pieni pensas minun haulikkoni ja sorsan välissä. Nousin hitaasti ampuma-asentoon ja pam pam! Molemmat laukaukset osuivat kerrassaan loistavasti. Mutta lähemmäs käveltyäni en voinut muutakuin räjähtää nauruun. Muovinen sorsankuvahan se siinä, yksinäisenä ajelehtimassa aallokon tuudittamana. Täydestä meni!:) Vielä kolmen metrin päässä piti sulkea silmät ja katsoa uudestaan, ennen kuin todella pystyin uskomaan näkemääni. ”Tosi aidon näköinen”, harmittelin mielessäni. ”Eikä ollut edes kaakana”.


Pari pientä vinkkiä vielä pillin käytöstä: Älä puhalla pilliin, kun sorsat lentävät sinua kohti. Puhalla vain siinä tapauksessa, kun olet varma että osaat matkia ruokailevaa sorsaparvea. (helpommin sanottu kuin tehty) Kuvia tulee olla riittävästi ja oikein sijoitettuna. (Yhteensä vaikka 10-15 ja kahdessa taikka komessa parvessa). Naamioidu passipaikalla, ettei linnut heti hoksaa. Valitse passipaikaksesi alue, jonka läheisyydessä ei ole muita metsästäjiä taikka muiden kuvia. Älä sorru pillittelemään naapurin kanssa. Opettele siis tunnistamaan pillin ääni siitä “oikeasta tavarasta”.


Sorsan kutsujen kuvaaminen olisi tietenkin nyt mahdollista, mutta niiden oikein ymmärtäminen on jo sitten niin vaikeaa, että jätän sen väliin. Kannattaa tilata vaikka joku opetuskasetti tai kuunnella Internetistä löytyviä
äänitiedostoja, joista löytyy useita erilaisia lintuääniä sekä pilliharjoituksia. Aseliikkeistä kannattaa myös kysyä neuvoa samalla, kun sellaisen pillin hankit. Pillin "tööttäyksiä" on pitkiä ja lyhyitä, mutta tärkeintä on oikea "rytmi/jaksotus". Eri kutsuissa puolestaan on tärkeää, että millä voimakkuudella ne puhalletaan.


Kuvat kulkevat jahtipaikalle erikseen säkissä. Painoille on omat narut pikasoljilla, jotka matkan ajaksi on kiedottu painojen ympärille ja painot ovat taas omassa pussissaan. Kuvien välinarut pikasolkineen myös omaan pussiin. Näistä sitten rakennellaan sopivat yhdistelmät kunkin tilanteen mukaan. Onhan siinä oma vaivansa, mutta lopulta sitä kyllästyy selvittelemään sotkuisia naruja. Lopuksi vaan sitten kanootilla paikalle ja asetellaan kuvat paikoilleen. Painojen sijaan voit myös käyttää perinteistä välinaru&keppi -yhdistelmää, jossa 7-15 kuvaa yhdistetään välinaruilla ja ensimmäinen letkassa oleva kuva sitten kiinnitetään narulla keppiin, joka on työnnetty vedenpohjaan tiukasti. Näitä “letkaparvia” voit laittaa vaikka 2-3 kpl, mutta muista asetella parvet vähintään 15 metrin päähän toisistaan.

Muista, että jos et tunnista lintua, niin ei ole syytä myöskään ampua sitä.

Heinä- eli sinisorsa

Tuntomerkit
Heinäsorsa on suurin puolisukeltajalajimme, siivet ovat leveämmät kuin muilla puolisukeltajilla, sinisen hohtoinen siipipeili, joka on edestä ja takaa valkoreunainen, koiraalla on kellertävä ja naaraalla oranssi nokka, koiras on keväällä hyvin värikäs, syksyllä lähes naaraan näköinen ja ääntely on sorsille tyypillistä ränkätystä.


Sinisorsa pesii koko maassa, mutta tiheimmät kannat löytyvät Järvi-Suomesta sekä suurten kaupunkien läheisyydestä.

Tärkeimmät tiedot heinäsorsasta

Koko:
Ruumiin pituus on noin 50-60 cm. Uros painaa noin kilon verran,
naaras hieman vähemmän.

Ravinto: Vesi- ja rantakasvit sekä niiden siemenet. Hyönteiset, äyriäiset ja
selkärangattomat.

Elinympäristö: Elinympäristövaatimukset ovat hyvin väljät. Se viihtyykin lähes kaikenlaisissa vesistöissä aina metsälammilta kaupunkiympäristöön. Runsaimmat kannat löytyvät kuitenkin reheviltä lintuvesiltä. Muuttaa syksyllä talvehtimisalueille Keski-Eurooppaan. Jonkin verran lintuja jää Suomeen talveksi.

Lisääntymisaika: Huhti-toukokuussa 5-12 munaa. Pesä ruovikossa tai rantaniityllä, joskus kaukanakin vedestä.

Metsästysaika: 20. 8. klo 12.00- 31. 12.

Tavi

Tuntomerkit:
Tavi on Euroopan pienin sorsalintu, lentää nopeasti pienissä parvissa, lento usein heittelehtivää, vihreä siipipeili, jonka edessä valkea juova, kevätpukuisella koiraalla kanelinruskea pää, jossa keltareunainen laikkusilmä ympärillä ja vatsa on selvästi vaalea


Tavi on pesimäaikana hyvin tasaisesti levittäytynyt koko maahan. Sen elinympäristövaatimukset ovatkin väljät.

Tärkeimmät tiedot Tavista:

Koko:
Ruumiinpituus 35-40 cm. Paino vain noin 300 g.

Ravinto: Vesikasvit ja niiden siemenet. Hyönteiset ja muut vesien pieneläimet.

Elinympäristö: Tavi viihtyy metsäisillä alueilla ja aivan pienilläkin lammilla. Se muuttaa syksyllä talvehtimisalueilleen Keski-Euroopan rannikkovesille.

Lisääntymisaika: Munii huhti-toukokuussa 7-11 munaa. Pesä rannan ruohikossa tai
kaukanakin vedestä mättään suojassa.

Metsästysaika: 20.8. klo 12.00 - 31. 12.

Lähteet:
Niemelä, E. (toim.) Metsästäjän opas. Metsästäjäin Keskusjärjestö. Gummerus, 2001. Riistan jäljille. Riista -ja kalatalouden tutkimuslaitos.

Sivun alkuun