SeaLife - Merimaailma

 


SeaLife, Helsinki
Merimaailma SEA LIFEn sademetsäseikkailualue, IGAPÓ, sijaitsee Linnanmäen huvipuiston yhteydessä. Merimaailmassa käymällä tutustut ihmeelliseen vedenalaiseen maailmaan ja opit paljon uutta vesieläimistä, joita on näyttelyn tilavissa akvaarioissa. SeaLifessä pyritään tarjoamaan eläimille mahdollisimman luonnonmukaiset elinympäristöt.


Koralliriutat ja meriruohoniityt ovat vain pieni osa siitä kaikesta mitä merimaailmassa kohtaat. Pääset myös kierroksella tutustumaan Itämeren, Pohjanmeren sekä makeiden vesien kalalajeihin.

Altaat ja yhteistyö koulujen kanssa
Näyttelyaltaita löytyy yli 30, joista suurin on 250 kuutiometrin kokoinen valtameriallas, jonka sisälle pääset kävelemään 10 metriä pitkän tunnelin kautta. Rauskuja, meduusoja, merihevosia ja useita eri hailajeja - näyttelyssä kaikkiaan yli sata eri lajia.

Paljon koulujen kanssa yhteistyössä oleva Sea Lifen hekilökunta osaa ottaa huomioon koulu- ja tarharyhmien tarpeet ja toimia opettajien tukena tavoitteenaan tehdä vierailusta mahdollisimman hauska, elämyksellinen ja arvokas oppimiskokemus. Sea Life on myös erinomainen koko perheen retkikohde.

Näyttely alkaa tutuista monille suomalaisille tutuista neontetroista ja siirtyy eksoottisimpiin eläimiin kuten rauskuihin, punapiraijoihin, vuokkokaloihin, trumpettikaloihin sekä suureen merikissaan. Näyttelyä voi hyvin käydä ilman ohjaustakin, koska matkan varrella on opastusta sekä tietoa eri kalalajeista. Innokkaimmat kävijät voivat tulostaa jo etukäteen Internetistä opetusmateriaalia, joka on tukemassa uusien asioiden oppimista merimaailmassa.


Vuokkokalat (Amphiprion ocellaris)
Vuokkokalat ovat koralliahvenia, jotka elävät merivuokon polttavien lonkeroiden suojissa. Niiden ihoa peittää suojaava limakerros, joka mahdollistaa yhteiselon. Näin vuokkokalat ovat hyvässä turvassa saalistajilta, mutta toisaalta ne myös puollustavat vihaisesti isäntäänsä sitä uhkaavia petoja vastaan.

Koulutetut oppaat tuntevat Sea Lifen kalalajit ja vastaavat vieraiden kysymyksiin ammattitaitoisesti. Päivittäistä ruokintaohjelmaakin kannattaa katsoa SeaLifen kotisivuilta, jotta osaat mennä paikanpäälle juuri oikeaan aikaan. Ohjelmaa on kuitenkin tunnin välein, joten jokainen kävijä pääsee varmasti tutustumaan jonkun altaan vesieläimiin hieman perusteellisemmin.


Valtameret ja Luonnonsuojelu
Valtameret peittävät noin kolme neljäsosaa maapallon pinta-alasta ja niissä on yhdeksän kymmenesosaa planeettamme vesivarannosta. Ihmiset saavat merestä ruokaa, energiaa ja rakennusmateriaaleja. Merellä on myös kiistaton rooli maapallon ilmaston säätelemisessä. Meri on siis tärkeä osa meidän elämäämme.

SeaLifessä opetetaan, että tunnemme kuun pinnan paremmin kuin valtamerten pohjat. Valtameriä kohdellaan ajattelemattomasti - niitä roskataan ja ne valitettavasti toimivat kaatopaikkana ympäristömyrkyille sekä muille jätteille. Ihmiskunta on historiansa aikana pyytänyt kohtuuttoman paljon valtamerten eliöitä ja samalla hävittänyt useita kasvi- ja eläinlajeja maapallolta.


Oravakala
Suurisilmäiset oravakalat piileskelevät päivisin koralliriutan onkaloissa, mutta hämärän turvin ne lähtevät etsimään ravintoa. Niiden punainen väritys on naamioitumiskeino: syvällä sinertävässä vedessä ne näyttävät huomaamattomilta. Oravakalat voivat äännellä veden alla käyttäen apuna uimarakkoa.

Fossiilisten polttoaineiden käyttö aiheuttaa maapallon ilmakehän lämpenemistä ja siksi myös napajäätiköt ovat alkaneet sulaa nostaen merten pintaa. Tämän seurauksena yhä useampi eliö menettää elinympäristönsä. Ihminen vaarantaa toimillaan rannikoiden luontoa. Uusi sukupolvi on ratkaisevassa roolissa ja siksi myös SeaLife tahtoo kertoa näistä hälyyttävistä tapahtumista, joita ihmisten toimet saavat aikaan luonnossamme.

Sea Life-keskukset ovat tunnettuja ympäri Eurooppaa. He ovat omalta osaltaan tukemassa paljon myös erilaisia ympäristöhankkeita yhteistyössä monien järjestöjen kanssa. Merimaailmassa panostetaan ympäristökasvatukseen: esittelemällä merten elämää. Käynti Merimaailma kannattaa ja avaa silmiämme näkemään kuinka kauniin maailman Taivaan Isä on meille kerran luonut ja mitä me olemme sille tehneet.


Ravintoketjut
Sea Life -keskusksessa opit ravintoketjuista, koralliriutoista ja monista eläimistä. Tekee aikuisellekin hyvää kerrata kuinka ravintoketju toimii. Vieläkö muistat että kaikki energia, jota elävät eliöt käyttävät, on peräisin Auringon säteilystä. Tai, että kasvit yhteyttävät eli sitovat Auringonsäteilyenergiaa ja muuntavat sen sokereiksi. Samalla kasvit tuottavat maapallon elämälle välttämätöntä happea. Eläimet taas täyttävät energiatarpeensa syömällä kasveja tai toisia eläimiä. Näin muodostuu ravintoketjuja, joissa energia siirtyy tuottajilta eli kasveilta kuluttajille eli eläimille.


Huippupedoiksi kutsutaan ravintoketjun loppupään eläimiä kuten leijonia, haita ja vaikkapa ihmisiä. Kaikki ravintoketjut päättyvät hajottajiin eli eliöihin, jotka käyttävät ravintonaan kuolleita eliöitä ja niiden jäänteitä. Hajottajat palauttavat ravinteita takaisin tuottajien käyttöön. Näin aine kiertää ekosysteemissä ja energia virtaa sen läpi.

Mereiset ravintoketjut
Kasviplanktonia (mikroskooppisia leviä) kelluu meren valoisissa pintakerroksissa. Kasviplankton on ravintoketjun seuraavan lenkin, eläinplanktonin, ruokaa. Eläinplanktonia ovat esimerkiksi hankajalkaiset ja krillit. Nämä pienet äyriäiset ovat puolestaan ravintona kaloille ja suuremmillekin eläimille, kuten sinivalaille. Sinivalas voi syödä jopa viisi tonnia krilliä päivässä.

Rannan läheisillä matalilla alueilla, missä auringonvalo ulottuu pohjalle asti, on myös kasviplanktonia suurikokoisempia tuottajia: monenlaiset levät peittävät kallioita ja hiekkapohjilla voi kasvaa erilaisia meriruohoja. Trooppisilla merialueilla korallit ovat tuottajista tärkeimpiä.

Ravintoketjuista muodostuu ravintoverkkoja
Yksinkertaisista ravintoketjuista muodostuu monimutkaisia ravintoverkkoja eläinten syödessä monenlaista ravintoa. Esimerkiksi kaloja voivat syödä muun muassa meduusat, hylkeet ja merilinnut. Meduusa taas voi päätyä kilpikonnan suuhun ja kilpikonna hain ruuaksi. Jos jokin osa ravintoketjusta muuttuu tai häviää, se vaikuttaa koko ravintoverkon rakenteeseen. Näin tiettyjen eliöiden häviäminen saattaa tehdä ketjun toisista eliöistä uhanalaisia.


Mustaevähai (Carcharhinus melanopterus)
Mustaevähait ovat kotoisin Indo-Pasifiselta merialueelta. Ne ovat levinneet myös Välimereen Suetzin kanavan kautta. Mustaevähait kuuluvat tropiikin yleisimpiin, matalissa rantavesissä liikkuviin hailajeihin. Ne syövät monipuolista eläinravintoa.

Meriä on monenlaisia
Valtameret peittävät yli kolme neljäsosaa maapallon pinta-alasta, mutta eri alueilla meret ja mereiset elinympäristöt ovat erilaisia.Napa-alueilla meri on paikoin paksun jään peitossa kun taas trooppisilla alueilla päiväntasaajan lähellä merivesi voi olla hyvin lämmintä. Myös syvät ulappa-alueet poikkeavat matalammista rannikkoalueista.

Viileiden merten kelppimetsät
Viileiden merialueiden rannikoilla (esimerkiksi Norjan rannikolla) esiintyy laajoja vedenalaisia ruskolevä-kasvustoja, joita kutsutaan ruskolevä- eli kelppimetsiksi. Nämä ruskolevät ovat maailman nopeakasvuisimpia kasveja: ne voivat kasvaa jopa 30 cm päivässä! Kymmenien metrien syvyydestä pintaan asti kasvavat levät tarjoavat meren eläimille monimuotoisen elinympäristön ja runsaasti ravintoa ja suojapaikkoja.


Kettukala
Keltaisella kettukalalla on kyljessä myrkylliset piikit - pistos voi aiheuttaa kivuliaan tulehduksen. Lajia tavataan läntisen Tyynenmeren koralliriuttojen laguuneista ja merenpuoleisilta riuttareunamilta, joilla se liikkuu yksin tai pareittain. Nuoret yksilöt muodostavat välillä myös pieniä parvia.

Tropiikin koralliriutat
Trooppisilla merialueilla, päiväntasaajan tuntumassa, värikkäät korallit muodostavat riuttoja. Koralliriutat ovat kuin vedenalaisia puutarhoja tai keitaita, jotka kuhisevat elämää ja värejä. Koralliriuttojen elämää ja lajien runsautta verrataankin usein sademetsiin. Koralliriutat kuitenkin kasvavat erittäin hitaasti ja niiden muodostuminen kestää satoja tai tuhansia vuosia. Iso valliriutta, joka sijaitsee Australian koillisrannikolla, on lähes 2000 kilometriä pitkä, ja peittää alleen noin 20 000 neliökilometrin kokoisen alueen. Iso valliriutta on ainoa elävien eliöiden (ihmistä lukuun ottamatta!) luoma rakennelma, jonka voi nähdä avaruudesta asti.

Koralli on eläin!
Koralli muodostuu pienten korallieläinten eli polyyppien tukirangoista. Korallieläinten kudosten sisällä elää mikroskooppisia leviä, jotka hyödyntävät korallin hengityksessä syntyvää hiilidioksidia yhteyttämiseen ja luovuttavat korallille vastapalveluksena ravintoa (sokereita). Näiden valoa vaativien symbionttisten levien vuoksi korallit elävät kirkkaissa ja matalissa vesissä.

Kalojen ruokinta alkamassa altaassa yhdeksän.

Koralliriuttoja uhkaavat monet tekijät
Maapallon ilmaston lämpeneminen nostaa myös merten lämpötilaa. Pienikin nousu saattaa vaikuttaa korallieläimiin: korallien sisällä elävät levät kuolevat ja koralli muuttuu valkoiseksi. Lopulta koralli nääntyy, koska se ei enää saa ravintoa leviltään. Paikallisesti myös ylikalastus, turismi, kaupankäynti koralleilla ja korallien louhinta rakennusmateriaaliksi hävittävät riuttoja. Arvioidaan, että 10% koralliriutoista on jo vakavasti vahingoittuneita tai tuhoutuneita ja jopa 60% on uhattuna.

Hait ja rauskut
Kaikissa Sea Life-keskuksissa on nähtävänä haita ja rauskuja. Näytteillä pidettävät lajit ovat pienikokoisia ja hyvin akvaariossa viihtyviä. Näyttelyssä voit tutustua sekä pohjahaihin, jotka lepäilevät päiväsaikaan pohjahiekalla ja korallien onkaloissa, että avoveden hailajeihin, jotka ovat jatkuvassa liikkeessä.


Haikaloihin liittyy paljon turhia pelkoja ja vihaa - kokemusten ja elämysten kautta oppilaat voivat oppia, että useimmat hait ovat harmittomia, mutta sitäkin mielenkiintoisempia eläimiä, joita kannattaa myös suojella. Ihmisen ahneus uhkaa haiden olemassaoloa: joka vuosi yli 100 miljoonaa haita tapetaan julmasti pelkästään niiden evien takia – ethän siis koskaan syö haineväkeittoa!

Ihminen ei ole hain lempiruokaa
Useimmat hait ovat 1-3 metriä pitkiä, rauskut yleensä pienempiä. Suurin rausku, komea paholaisrausku, saattaa kuitenkin kasvaa jopa kuusimetriseksi, mutta suurimpien haiden tapaan sekin on planktonsyöjä. Valtaosa haista ja rauskuista on petoja, jotka saalistavat muita kaloja ja mm. mustekaloja ja rapuja.


Leopardihai (Triakis semifasciata)
Leopardihai on yleinen hailaji itäisen Tyynenmeren trooppisissa ja substrooppisissa osissa. Leopardihait liikkuvat matalissa pintavesissä koralliriutoilla, kalliorannoilla sekä levämetsissä. Leopardihait syövät pohjan tuntumassa selkärangattomia, erilaisia kaloja ja esimerkiksi muita pienempiä haita. Leopardihai on täysikasvuisena 180 cm pitkä.

Ihmisiä hait eivät syö, vaikka eräiden lajien tiedetään vahingossa näykkäisseen uimaria. Syynä on todennäköisesti ollut se, että veden pinnalla liikkuva uimari tai lainelautailija muistuttaa hieman hyljettä tai kilpikonnaa, jotka kuuluvat haiden ruokalistalle. Haiden vatsoista on löydetty myös auton renkaita, ankkureita, poijuja jne.

Hait ja rauskut ovat rustokaloja
Hait ja rauskut ovat ikivanha kalaryhmä, jonka vanhimmat edustajat asuttivat maapallon meriä jo 300 miljoonaa vuotta sitten, eli selvästi ennen dinosaurusten aikaa. Ryhmään kuuluu yli tuhat lajia, joita tavataan pääasiassa meristä,mutta joitakin myös rannikoiden murtovesistä ja joista. Suomen rannikoilta haita ja rauskuja ei tavata, koska Itämeri on liian vähäsuolainen niille


Hait ja rauskut ovat rustokaloja, eli niillä ei ole samalla tavalla luutunutta tukirankaa kuin muilla kaloilla. Niillä ei myöskään ole suomuja eikä uimarakkoa, joten hait vajoavat pohjalle mikäli ne eivät ole jatkuvasti liikkeellä. Suurin osa hailajeista pystyy pumppaamaan vettä kiduksiinsa myös paikallaan pohjalla maatessaan,mutta avoveden hait eivät siihen pysty.Niiden pitää siis uida koko elämänsä että ne saavat tarpeeksi happea (vedestä) kiduksiinsa pystyäkseen hengittämään.

Pääjalkaisryhmät

Helmiveneet
Helmiveneitä voidaan kutsua eläviksi fossiileiksi, sillä ne edustavat alkeellisinta ja vanhinta yhä esiintyvää pääjalkaisryhmää. Helmiveneiden valtakaudella (n. 505-408 miljoonaa vuotta sitten) elämä ei vielä ollut siirtynyt merestä maalle. Silloiset haitkin olivat vain pikkukaloja jopa kuusimetristen helmiveneiden rinnalla.


Nykyään eläviin helmiveneisiin kuuluu vain viisi noin 20 sentin mittaista lajia, joita tavataan trooppisissa vesissä. Niillä kaikilla on kierteinen kuori, joka on sisältä jakautunut erillisiksi lokeroiksi. Erittämällä kaasua näihin lokeroihin helmiveneet voivat säädellä uintisyvyyttään. Lonkeroita näillä pääjalkaisilla on jopa yli 90 kappaletta. Helmiveneillä on yksinkertaiset silmät, joissa ei ole linssiä – merivesi virtaa siis vapaasti silmästä sisään ja ulos! Nämä asiat ja paljon muuta opit kierroksellasi Helsingin SEA Lifessä.
Lisää kuvia --->

Lähde: Sea Life - Helsinki

Artikkeli: Luonnossa.net -tiimi.
Kuvat: Luonnossa.net -tiimi.

Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

Sivun alkuun