Ilmainen www-laskuri
 free counter

 

Rantavesien asukas - ahven
Ahventa ongitaan paljon veneestä lyhyehköllä vavalla tai jopa ilman vapaa, käsisiimalla. Ahven ei pelkää juuri mitään, vaan käy ahnaasti kiinni jopa paljaaseen koukkuun. Ahven liikkuu kaikissa vesikerroksissa sen mukaan mitä ravintoa se etsii. Ahvenen onkikausi alkaa heti jäiden lähdön jälkeen. Koukkukoko riippuu täysin pyydettävän kalan oletetusta koosta. Loppusyksystä ahvenia harvemmin tavoittaa aivan rantamatalikosta, koska ne ovat siirtyneet syvänteisiin. Syvänteistä ongittaessa suosittelen tavallisen pilkkivavan käyttöä. Pohja-onkeakin kannattaa kokeilla. Sadekuurot, jotka hapettavat pintavettä, lisäävät ahvenen syöntihalukkuutta.


Ahvenen tuntomerkit
Tummanjuovaiset kyljet, punaiset vatsapuolen evät ja vahvapiikkinen ensimmäinen selkäevä ovat ahvenen vahvimmat tuntomerkit. Ahvenen normaali pituus on 10-30 cm ja paino 50-250 grammaa. Yli kaksi kiloisiakin ahvenia tavataan säännöllisesti, mutta kolme kiloinen alkaa olemaan jo harvinaisempi. Ahvenet liikkuvat päivisin parvissa. Yöksi parvet kuitenkin hajoavat kalojen asettuessa yksittäin pohjaan. Aamun valjetessa ahvenet liittyvät jälleen parviksi ja alkavat etsiä sapuskaa. Ahven ei siis syö yöllä - niin ainakin väitetään.

Ahvenen ensimmäisessä selkäevässä on useimmiten 14 ruotoa, jotka ovat jäykkiä ja aika teräväkärkisiä piikkiruotoja. Toisen selkäevän ruodot ovat pehmeitä,usein kärkiosastaan haaraisia. Piikkiruotoja ovat myös vatsa- ja peräevän ensimmäiset ruodot.Nämä piikkiruodot ovat ahvenkalojen lahkon ulkorakenteen leimallisin piirre. Hyvin terävä piikki ahvenella on kiduskannen takareunassa (Se sattuu todella jos osuu vahingossa oikeaan kohtaan). Suomut ovat isohkoja,tukevia ja niiden takaosassa on ahvenkaloille tyypillisesti todella pieniä piikkejä. Ahvenen yleisin pituus on 15-30cm, isoimpien 40-50cm. Ahven on Suomen yleisin kala.Sen ympäristö vaatimukset ovat aika väljät. Lämpötilan yläraja on ahvenella suurempi kuin lohen suvun lajeilla,mutta pienempi kuin useimmilla särkikaloilla.


Ahventen heimon (Percidae) lajien peräevässä on yksi tai kaksi piikkiruotoa ja vatsaevässä yksi piikkiruoto. Suomut ovat tukevia ja tiukasti niiden ihossa kiinni. Kaikki ahvenlajit elävät pohjoisen   pallonpuoliskon sisävesissä. Yleensä nämä veijarit ovat rantavesien asukkaita ja niiden lisääntymis aika on keväällä tai alkukesällä. Ahvenen mäti on takertuvaa, ahvenella mäti on verkkomaisena nauhana. Kummatkin sukupuolet ovat kutuaikaan aivan samanvärisiä. Kaikenkaikkiaan ahvenheimoon kuuluu 126 lajia.

Jigi-kalastus
Kalalajimme ja -vetemme soveltuvat jigikalastukseen täydellisestii. Monet eri kalalajit, kuten ahven, kuha ja hauki ottavat hanakasti jigiin. Kaiken kaikkiaan jigikalastus soveltuu kaikkien petokalojemme pyyntiin. Jigiin saattaa tarttua myös komea parikiloinen lahna.

Jigikalastuksen riemun voi kokea kesäaamulla mökkirannan ahvenia ja haukia narratessa. Ahkerimmat jigiharrastajat tullaan varmasti palkitsemaan "XL-raitapaidoilla". Komeat, kilon ahvenet ovat mitä loistavinta ruokaa. Jigikalastus on varsin kevyt ja monivivahteinen heittokalastusmuoto.

Ahvenen kauniit ja kirkkaat värit ovat terveen kalan merkkejä.

Perustekniikka
Heitto ja annetaan jigin vajota pohjaan. Mikäli heitto osui oikeaan paikkaan, saattaa ahven rohmuta jigin aavistusta ennen kuin pohja on saavutettu tai isku tapahtuu heti, kun jigi osuu pohjaan. Mikäli kala ei ole vielä kiinni, niin kelaa siimasta tyhjät pois, vedä ja ota tuntuma jigiin uudestaan. Jokaisen vedon jälkeen annetaan jigin vajota pohjaan. Näin jatketaan kunnes jigi on veneen vieressä. Kalan otit tulee katsoa siimasta. Muista tehdä napakka vastanykäys, kun siima värähtää. Jos ahven pääsee irti väsytyksen aikana tehdään välittömästi vapaa pudotus, eikä mene kauaakaan kun uusi ahven tavoittelee jigiä hanakasti. Samasta paikasta tovin aikaa heiteltyäsi veneen alle on kerääntynyt suuri määrä ahvenia, jotka kannattaa saada ylös. Jigiä tulee uittaa aina rauhallisesti ja välttää pitämästä siimaa liian kiireällä.

Seuraava sivu