Ilmainen www-laskuri
 free counter

 

Tammikuusta maaliskuun loppuun asti voit poimia puolukanlehtiä teeksi. Puolukalla on korkein sokeripitoisuus kaikista metsämarjoista. Marjoista valmistetaan erilaisia mehuja ja hilloja. Ne sopivat mainiosti myös erilaisiin ruokiin ja leivonnaisiin. Marjat säilyvät hyvin sellaisenaan, koska niissä on paljon bentsoehappoa.


Talvella kerätään myös neulasia kuusesta, männystä ja katajasta. Terveellistä teetä saat aikaan hauduttamalla tuoreita kuusen havuja kuumassa vedessä. Teestä tulee miedonmakuinen ja erittäin C-vitamiinipitoinen juoma. Myöskin männynhavuista saa erittäin C-vitamiinipitoista teetä. Karl XII:n sotilaat käyttivät aikoinaan männynhavuteetä keripukkia vastaan.

Katajan havuja käytetään teen valmistukseen sekä riistaruokien marinadeihin. Katajanmarjat ovat kolmantena vuotena kypsiä ja sinisenmustia. Kuivattuina nämä marjat ovat erinomaisia riista-, liha- ja kalaruokien mausteita. Marjojen pureskelu edistää suun hygieniaa. Muista kuitenkin, että marjat ovat myrkyllisiä. Suurempia annoksia nautittaessa marjat aiheuttavat kipuja, oksentamista, ripulia sekä iholle rakkuloita ja punoitusta.

Lumen sulamisen jälkeen on karpaloiden pominnan aika. Karpalot kypsyivät syksyllä, mutta tähän aikaan vuodesta ne ovat vähemmän happamia. Karpalo kasvaa suolla ja kypsyy myöhään syksyllä. Marjat ovat maultaan hieman happamia. Ne säilyvät käyttökelpoisina lumen alla koko talven yli. Karpalon marjoja käytetään mehuihin, hilloihin sekä moniin jälkiruokiin. Puolukan tavoin karpalot voi helposti säilöä veteen tai omaan mehuunsa.

Lintujen herkkupaikka - talvinen omenapuu.

Huhtikuussa nokkoset menestyvät aurinkoisilla rinteillä. Nokkonen on erityisen ravinteikas kasvi. Sitä käytetään pinaatin tavoin lukemattomiin ruokalajeihin. Nokkonen on parhaimmillaan keväällä, jolloin se käytetään kokonaisena. Myöhemmin käytetään vain sen lehtiä. Nokkosen keittoaika on 5-7 min. Ota myös keitinvesi talteen, koska se sisältää paljon C-vitamiinia. Nokkosen energia-arvo on perunan luokkaa.

Koivun mahlaa juoksutetaan keväällä. Muista kuitenkin ensin hankkia maanomistajan lupa. Mahla alkaa nousta heti, kun routa lähtee maasta ja päättyy nuppujen puhkeamisaikaan. Mahla on vesiliukoinen ja koostuu sokerista ja suoloista. Koivun mahlan sokeri on glukoosia ja fruktoosia. Mahlan juoksuttaminen lyhyesti: Ensin porataan puun runkoon 4-6 cm syvä reikä navankorkeudelle. Työnnä sitten siihen putki noin 2 cm syvyyteen. Lopuksi ripusta siihen jonkinlainen keräysastia. Mahlaa tulee parhaimmillaan huhtikuussa (jopa 12 litraa/vrk yhdestä puusta). Mahla on kylmää ja kirkasta. Sen maku on hyvin raikasta ja heikosti makeaa. Jos sitä haihdutetaan, siitä saa makeaa juomaa. Älä kuitenkaan juoksuta liikaa mahlaa yhdestä puusta, koska muutoin puu kärsii. Mahlan juoksutuksen lopuksi pitää muistaa tapittaa porattu reikä umpeen.

Toukokuussa voit kerätä voikukkia ja nokkosia. Voikukka on hyvä ruokakasvi. Lehdet käyvät salaatteihin ja niistä voi valmistaa pinaatin tavoin vellejä, puuroja ja muhennoksia. Keittoaikaa on 5-10 min, kuten pinaatilla. Käytä vain nuoria lehtiä. Juuria voi käyttää liemijuureksina tai kahvin korvikkeena. Keitettyjä juuria voi käyttää leivontaan sekä keittoihin. Juurien paras keruuaika on syksyllä, jolloin karvaiden aineksien määrä juurissa on vähäinen. Karvaan maun saa pois juurista liuottamalla vedessä. Tämä tapahtuu seuraavasti: Juurien ohut kuori poistetaan, juuret paloitellaan ja laitetaan veteen noin tunniksi. Voikukka on hyvin hiilihydraattipitoinen ja sisältää inuliinia, joka on yksi polysakkaridi fruktooseista, mikä diabeetikoiden on hyvä tietää.

Toukokuussa voit myös kerätä ensimmäiset korvasienet sekä teelehtiä mansikasta, vadelmasta ja metsäruususta. Vadelma on maukas marja. Sen kasvu on lisääntynyt paljashakkuista johtuen. Vadelmalla on korkeampi sakkaroosipitoisuus kuin muilla marjoilla, ja se heijastuu makuun. Sen C-vitamiinipitoisuus on myös aika hyvä.

Metsäruusu kasvaa lehdoilla ja metsän reunoilla. Lehdet kelpaavat teeksi. Kukkien terälehdistä voi valmistaa tuorehilloa silppuamalla ne soseeksi pienen sokerimäärän kanssa. Kiulukat valmistuvat syksyllä. Ne sisältävät runsaasti C-vitamiinia. Kiulukoista voidaan valmistaa marmeladia, teetä, kiisseliä, mehua ja keittoa. Kukan terälehdistä valmistetaan hilloa hakkaamalla niitä silpuiksi ja sekoittamalla sokeriin.


Kesäkuussa keräyksen kohteiksi tulevat voikukka, ratamo, suolaheinä, osmankäämi, koiranputki, ketohanhikki, savikko, kylämaltsa, kanankaali, peltokaali, maksaruoho ja vuohenputki sekä kuusenhavuversot.

Ratamo on hyvä haavalääke: murskaat vain lehden ja laitat sitten seoksen haavan päälle. Rautalehteä on käytetty yleisesti haavojen ja ihon rikkihiertyneiden kohtien hoitoon. Nuoret lehdet sopivat hyvin myös salaatteihin ja erilaisiin keittoihin.

Ahosuolaheinän lehdet ja versot ovat parhaimmillaan alkukesästä. Niitä käytetään raakoina salaatteihin ja vihannesruokiin pinaatin tavoin (keittoaika 3-5 min). Suolaheinää käytetään aina muiden vihannesten kanssa. Siemenet kelpaavat leivän ja puuron aineksiksi. Suolaheinät sisältävät oksaalihappoa, miksi sitä pitää syödä niukasti tai maidon kera, joka neutralisoi hapon.

Koiranputken nuoret lehdet käytetään pinaatin tapaan. Juuret sopivat voimakkaan makunsa vuoksi liemijuuriksi, muhennoksiin ja paistoksiin. Maku muistuttaa kitkerää porkkanaa. Koiranputken tunnistaminen on opeteltava tarkkaan, koska se muistuttaa myrkyllistä hukanputkea ja myrkkykatkoa. Muista, että hukanputki ja myrkkykatko kukkivat vasta juhannuksen jälkeen.

Kylämaltsa on yleinen rikkaruoho pelloilla, tienvierillä ja asuntojen luona. Se on sukua pinaatille. Kylämaltsa on nokkosen jälkeen paras luonnonvarainen pinaattikasvi. Ravinnoksi käytetään nuoria lehtiä ja versoja, nokkosen tai savikan kanssa.

Vuohenputki on sarjakukkainen yrtti. Kasvi esiintyy usein suurina määrinä varjoisissa paikoissa lehdoissa, puistoissa ja puutarhoissa. Suuret parilehdet on korjattava touko-kesäkuussa, ennen kuin kukinta alkaa. Lehdillä on mausteinen tuoksu ja maku ja niiden proteiini- ja C-vitamiinisisältö on suhteellisen korkea. Nuoria versoja ja lehtiä käytetään keittoihin ja muhennoksiin.

Osmankäämin lehdet on korjattava touko-kesäkuussa, ennen kukinnan alkamista. Lehtien proteiini- ja C-vitamiinisisältö on aika korkea. Lehdillä on mausteinen tuoksu ja maku. Nuoria versoja ja lehtiä käytetään pinaatin tapaan. Ennen avautumista korjattu vihreä tähkä syödään keitettynä, kuten maissitähkät. Syksyllä juuret ja silmut kelpaavat jauhettuina leipäjauhojen jatkeeksi.

Artikkeli jatkuu