Luonnossa.net -palvelu Foorumin päävalikko
 Ohje   Haku   Käyttäjälista   Käyttäjäryhmät   Rekisteröidy   Käyttäjätiedot   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisään 
Suorvasta on hyvä mennä päivässä Sarekiin

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Luonnossa.net -palvelu Foorumin päävalikko -> Kaikkea retkeilystä
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  

Kirjoittaja

Viesti

kauheamies
Kehityskelpoinen


Liittynyt: 11 Hei 2006
Viestejä: 14
Paikkakunta: Jyväskylä

LähetäLähetetty: Ma Elo 07, 2006 12:04 am    Viestin aihe: Suorvasta on hyvä mennä päivässä Sarekiin

Vastaa lainaamalla viestiä


Suosittelen Suorvaa Sarekin matkan lähtöpisteeksi, koska autolla pääsee nykyisin padon länsipuolelle (ainakin minä pääsin tänä vuonna ja muutenkin paikassa oli monta autoa ja päätien parkissa vain kaksi). Sarekiin kerkeää päivässä (Guhkesvaggeen) ja rannalta jatkuu polku pöpelikkövaiheen läpi ylängölle, vaikka sitä ei ole Fjällkarttaan merkitty. Tällöin alkaa jo Ähpar pian komeasti näkyä. Aivan toisenlaista seutua muutenkin kuin Kvikkjokk. Mahtavat maisemat näkyvät jo Ritsemin tielle. Jos tullessa tai lähtiessä sää on hyvä, koko tie Ritsemiin kannattaa ajaa edestaas ja katsoa tuntureita järven toiselta puolelta.

Polku kulkee siis ensin järven rantaa pari kilometriä ja nousee vasta sitten ylös Nabbejoelle järven 642 kohdalle. Ylitys on vain sikäli ikävä, kun meinaa mulkata. Sitten polku katoaa kohta järven jälkeen tai se haarautuu moneksi pienemmäksi eri vaeltajien tekemäksi. Yksi polku jatkaa jokivartta ylöspäin, missä ylitys on helppoa siellä, jonne se keppilinjaus tulevat ylhäältä (n. 900 m muistaakseni). Tänne ei kuitenkaan kannata nousta jokea pitkin, koska tulee lisävaellusta. Kannattaa pikemminkin ylittää joki/puro ja suunnata viistosti ylös. Kun kulkee n. 900 metrissä, ei tule kuin yksi vaikeakulkuinen matala pajukko ennen Lulep Niendoa Sluggajoen jälkeen. Niijavjågås/Slugga ylitetään tällöin ennen haarautumista tai sen haaran kohdalla oikeastaan. Ylitys on helppo tai sitä ei edes käytännössä ole. Pajukon jälkeen Alep Niendojågåsille ja Niendon ympäri on sitten helppoa maastoa. Alep Niendo on helppoa ylittää takaisin tullessa, kun pääsee hyppäämään jossain siinä 850 metrissä. Ei se kovin paha ollut kuivan kauden jälkeen, mutta se vähän pani mennessä etsimään ja mulkkasinkin. Hyppäys(tässä harppaus) ei ainakaan samasta paikasta onnisti mennessä, koska kivet sopivat vain toiseen suntaan.

Kuten Grundsten kirjassa På Fjälltur/Sarek sanoo, Alep Niendon varrella on hyviä telttapaikkoja ja yövyin siinä. Tämä joki on naurettavan helppo. Jos sietää Guhkesjoen pauhua, sillan jälkeen oli ainakin telttoja pystyssä, joten kai siellä joku purokin kulkee. Muuten joutuu menemään puron varteen Vuonjesvarasjin juurelle, jossa on myös teltanpaikkoja. Sieltä onkin hyvä nousta Vuonnestjåhkkalle, kun minä jouduin sitten kävelemään ensin kilsan sillalle ja pari kilsaa rinteen alkuun päiväretkellä huipulle. Vuori on helpponousuinen ja mahtavat maisemat näkyvät koko ajan.

Vinkki: Vaikka rinne näyttää jyrkältä huipulta 1952 eteenpäin, se on vain alussa hankala, kun se laskee alaspäin. Harjanteen reunaa on hyvä kävellä huipulle 1942 eli Vuonjespaktille. Välihuipun voi ohittaa reunojen korkeudella. Viimeinen nousu on aika jyrkkä paktille, mutta reitin löytää kyllä. Mielestäni paktilta 1942 oli paremmat näkymät, koska sieltä näki länteen ja Sarekin eteläpuolen jäätiköille. Viisi isoa jäätikköä näkyy jalkojen juuressa lähes kokonaan.

Normaalikuntoinen jaksanee nousta myös Spijkalle laskeutuen satulaan ensin. Valitettavasti minun kuntoni oli varsinkin ekan päivän jälkeen niin lopussa, että en jaksanut enää lähteä Spijkalle, koska sen rinne näytti niin jyrkältä. Olisi pitänyt laskea 150 m ja nousta n. 250 m. Spijkalta palatessa olisi pitänyt taas nousta viistosti Vuonjestjåhkkan tuloreitille, koska ei ollut jäätikkövarusteita tulla jäätikköä pitkin.
Lepopäivä olisi tehnyt terää.

Guhkesaggen suulta voikin sitten jatkaa Guhkesvaggea joen länsipuolta pohjoiseen tai mennä Pielavaltaan Bierikjärven ohi. Tällöin kannattaa ylittää Vuonjesvarasj toisesta notkosta huipun 1000 pohjoispuolelta, niin matkaa säästyy Vuonjeskåjdden ympäri kulkemiselta rantaa pitkin verrattuna.

Pielavallasta eteenpäin Mikkastuganille kulkiessa on aika ikävä jäätikköpuro Tjångårisjågåsj, joka oli aika vuolas nyt hellekeleillä ainakin. Mennessä ylitin sen uhkarohkeasti aika ohutta lumikantta pitkin n. 850 m korkeudella. Koska tulin takaisin samaa reittiä enkä mennyt Ruohtesiin, niin en enää hellepäivien jälkeen alle metrin paksuiseksi muuttunutta kantta uskaltanut käyttää. En oikein ole kokenut kahlaaja, joten jouduin menemään alas Rapajoen rantaan, jossa Grundstenin mukaan on helpoin kahluu. Joki ei haarautunut "suistossakaan", mutta siellä löytyi yksi tasaisen virran paikka, jossa joki oli suhtkoht tasaisesti syvä ja virtasi jotenkuten tasaisesti. Hankalaa oli silti ja kastui housut ja Taigat. Ylempänä lumikannesta jonkinmatkaa alaspäin olisi ollut yksi melko tasaiselta vaikuttanut kuohuton kohta, josta olisi ehkä ollut yhtä helppo mennä.

Pielajoki onkin sitten tosi helppo. Leiriydyin sen rantaan takaisintullessa, mutta kun huomasin veden lämpimyyden, keitin kaikki juomavedet, jotka siitä otin. Se tulee ilmeisesti lampien läpi ja Pielajavratissahan porotkin uivat. Teltanpaikkoja on Sarvaläptån puron varrella ja karttaan merkitsemättömän tunturipuronvarrella Pielastuganin jälkeen.

Neljäntenä päivänä jatkoin siis Sarvaläpptåsta (jesus, kuinka lyhyt matka kolmantena, mutta kun näin kuuropilven Rapadalenissa, niin en ollut viitsinyt mennä Pielastuganille asti) lumikannen yli Bastavaggesta tulevaa polkua pitkin Mikkastuganille. Siellä on mukava nojata aurinkoiseen seinään ja istua penkillä eväitä syöden. Paluumatkalla istuinkin sitten varjon puolella, koska oli niin kuuma ja se olikin tosi tarpeeseen ollut varjo. Mikkastuganilta jatkoin vielä poroaidan ovesta jatkuvaa polkua pitkin Guopervaggeen lähelle kahlaamoa Fjällkarttaan merkityn puron varteen. Puro on tosin väärin merkitty. Polku on hieman epäselvempi ja usein on rinnakkain kaksi polkua ja sitten vielä porojen polkuja. Kannattaa muistaa se, missä Smaila laskee suistoon, jos aikoo tulla takaisin samaa tietä, sillä polku vie muuten äkkiä joen varteen, kun Mikkastuganille on lyhyempi matka nousta viistosti oikaisten. Lisälenkki ja nousu ylös Mikkastuganille on ikävä ainakin hellesäällä.

Jossain olen kirjoittanutkin kahlaamosta sitä kokematta, mutta kyllä Guoperjoki on tosi helppo ylittää Fjällkarttaan merkitystä kohdasta. Joki on monessa uomassa ja matalasa sellaisessa enne kuin se yhtyy Alggavaggesta tulevaan Akkajäätikön purosta koostuvaan puroon.

Päiväretken tein sitten leiristä Axel Hambergs toppille, kun olin aivan väsynyt huilipäivien puuttesta ja Kanalbergetin rinne näytti niin mahdottomalta nousta. Sää oli kuitenkin täysin pilvetön ja retki siten tehtävä juuri sinä päivänä. Puroa pitkin kannattaa nousta melkein jäätikölle asti ja koukata sitten loivaa pohjoisrinnettä Hambergin huipulle. Tältäkin matalahkolta huipulta on loistavat näköalat ympäröiville vuorille ja paljon näkee myös kauas. Esim. Akkatjåhkkan oikealta puolen näkyi tosi kaukaa korkea pyöreähkö vuori lähes Atlantilta asti. Suljitelman suunnasta näkyy myös paljon. Itse asiassa naapurihuiput estävät näköaloja yllättävän vähän. Vain Sarekin yli ei näe oikein mitään, mutta Kebnekaisen suunnan huippuja kyllä näkyi huippujen välistä. En jaksanut edes laskeutua toista kautta pois ja katsoa alhaaltakin järveä 1410 metrissä jäätikköjen ja vuorten varjossa. Kuulemma jännä paikka. Näkyihän se sentään 400 m ylempää.

Paluu siis Pielajoen varteen viidennen päivän ripulin säikäyttämänä. Olo koheni, joten kävin päiväretkellä seitsemäntenä päivänä Snavavaggessa. Lähdin iltapäivällä ja ilmeisesti vain pilvi auringon edessä Spökstennin jälkeisellä jyrkänteellä pelasti tosi kuumalta hikoilulta. Illalla olo koheni kummasti ja viileys palautti voimat. Kun oli tarkoitus vain kurkata alas Rapaseletiin, sain päähäni vielä nousta Låddebaktille. Samalla vaivalla olisi tietysti voinut laskeutua Rapaseletiin. Jos siellä haluaa käydä, niin teltta kannattanee tuoda Snavavaggeen. Takaisin teltalla vasta puolilta öin.

Viimeiseksi yöksi sitten taas Lulep Niendon varteen iltavilakoilla uuden ripulin pelästyttämänä ja yhdeksäntenä päivänä Suorvaan, kun alkoi jo vähän helle hellittää (päiväksi vain). Oli muutenkin lähdettävä aikaisin liikkeelel, sillä oli kerettävä Stora Sjöfalletiin ennen yhdeksää.

Helle palasi ja aamulla oli haikeaa katsella Nijakia ja Akkaa järven takaa. Ruohtesvagge olisi ollut Grundstenin mukaan helppoa maastoa ja teltanpaikkojakin Grundstenin mukaan runsaasti. Nijakvaggen järvellä on kirjan mukaan teltanpaikkoja, samoin loistavasti Sareklåpptåssa ja Sarekvarasjin järven rannalla. Kuulemma jäätikköpurotkin ovat ylitettävissä Guhkesvaggessa. Alkuperäinen suunnitelma olisi ollut kiertää Sarekin massiivi ja /tai käydä vielä Akalla. Vårdåjärven rannalla on kuulemma teltanpaikkoja ja Suottasjoen yli olisi päässyt muutama sata metriä enne sen yhtymistä Nijakjokeen. Sieltä olisi kuulemma päässyt sitten porokämpän kautta Sareklåpptåån. Jäi jotain hampaankoloon tulevaisuutta varten.

Takaisin alkuun

Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

kauheamies
Kehityskelpoinen


Liittynyt: 11 Hei 2006
Viestejä: 14
Paikkakunta: Jyväskylä

LähetäLähetetty: Ma Elo 07, 2006 12:33 am    Viestin aihe:

Vastaa lainaamalla viestiä


Yötä voi reissun jälkeen olla Stora Sjöfalletin retkeilymajassa ja hinkata itsensä puhtaaksi. Se on auki klo 21 asti. Omalla makuupussillakin huone maksoi tosin 375 kruunua ja petivaatteilla hinta olisi ollut muistaakseni 660 kruunua. Sen sijaan laivakuljetuksia ei tarvitse Suorvassa maksella, ellei saa päähänsä palata Rinimin ja Kungsledenin kautta. Tämä kaikki tietysti edellyttää omaa autoa, koska muuuten joutuu yppäämään bussilla. Bussipysäkki on padon itäpuolella. Aikatauluista en tiedä. Huoneessa oli vessa ja pistorasioita ja aina yhdessä rakennuksessa oli yhteinen suihkuhuone ja keittiö astioineen ja pakastin. Ei jääkaappia.

Takaisin alkuun

Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

kauheamies
Kehityskelpoinen


Liittynyt: 11 Hei 2006
Viestejä: 14
Paikkakunta: Jyväskylä

LähetäLähetetty: Su Syy 23, 2007 11:44 pm    Viestin aihe:

Vastaa lainaamalla viestiä


Suorvassa täytyy kuulemma jättää nykyisin auto päätien parkkipaikalle. Utsidanin foorumin mukaan on Vattenfall laittanut puomin, joten autolla Jertasuolojiin pääsee vain paikallinen asukas tai puistonvartija. 4 km lisää kävelyä siis. Tietä pitkin, joten ei ilmeisesti ole merkitystä edes.

Suorvasta pääsee kuulemma myös Sareklåpptåån suoraa Skanatjakan yli siten, että menee ensin jyrkällä nousulla Siehkok-järven rantaan, josta Ajtek-järville Vuoskelvaggeen. Sieltä ylös suoraan järvelle 1074, sitten Tjärokin ja Tjervatjakan vlistä huippujen 1246 ja 1274 väliin ja alas. Viimeisimmästä satulasta näkyy kuulemma loistavasti Sarekin massiivi ja Akka. Guhkesvaggessa sitten yli Guhkesjoesta Tjervajarven eteläpuolelta ja vielä Vardasjoesta.

Takaisin alkuun

Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Luonnossa.net -palvelu Foorumin päävalikko -> Kaikkea retkeilystä Kaikki ajat ovat GMT + 5 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Etusivu Eräretkeily Metsastaminen Kalastaminen Saaliskaloja Päivitykset Galleria Palaute



Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, jorma@pitro.com
Päivittänyt Lurttinen www.phpbbsuomi.com

SoftGreen 1.1 phpBB theme by DaTutorials.com
Copyright © DaTutorials 2005