Luonnossa.net -palvelu Foorumin päävalikko
 Ohje   Haku   Käyttäjälista   Käyttäjäryhmät   Rekisteröidy   Käyttäjätiedot   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisään 
Unohtumaton vaellusreissu

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Luonnossa.net -palvelu Foorumin päävalikko -> Kaikkea retkeilystä
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  

Kirjoittaja

Viesti

SiteAdmin
Site Admin


Liittynyt: 27 Kes 2006
Viestejä: 571

LähetäLähetetty: Ke Hei 12, 2006 3:07 pm    Viestin aihe: Unohtumaton vaellusreissu

Vastaa lainaamalla viestiä


Jokaisella eräretkeilijällä on niitä unohtumattomia elämyksiä ja kokemuksia, jotka ovat jääneet mieleemme pysyvästi. Ja ainakun noita juttuja muistelee, niin kokee olevansa jotenkin niin voimissaan ja hymy tulee suupielille.

Kerro oma juttusi, oliko kyse jostain vuorelle noususta, kiipeilystä, täpärästä tilanteesta. Kerro vaellusjuttusi.

Vanhana dementia tietenkin hiukan pukkaa päälle, joten on hyvä kirjoittaa muistelmat nyt ylös, niin voipi sitten jättää jotain luettavaa jälkipolvelle. Varmaa näissä jutuissa on ainakin se, että mitä kauemman tapahtuneesta on, sitä enemmän jutut paisuu ja saahan sitä pikkusen liioitellakin:)

Admin, joku

Takaisin alkuun

Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

kauheamies
Kehityskelpoinen


Liittynyt: 11 Hei 2006
Viestejä: 14
Paikkakunta: Jyväskylä

LähetäLähetetty: La Hei 15, 2006 8:20 pm    Viestin aihe:

Vastaa lainaamalla viestiä


Pitäisiköhän minun sitten raapustella eräs itselleni unohtumaton päiväreetki, vaikka siinä nyt ei mitään ihmeellistä ja outoa tapahtunutkaan.

Aiemmin lapsena 20 vuotta sitten Suomessa vaeltaneena Kebnekaisen maasto tuntui tosi hurjalta ja hienolta vaellusmaastolta. Olin ollut viikon liikenteessä. Kebnekaisen huiputus oli onnistunut heti reissun alussa melkein täydellisessä säässä, joten kaikki onnistuneet huiputukset olivat ekstraa. Valitettavasti ennen kuin ehdin Sielmatshokalle, alkoi sataa ja helle loppui. Olin ajatellut huiputtaa sen, mutta kun kolmen päivän sateen jälkeen, jolloin Reaiddajärven rannalla ollut teltta piti siirtää kauemmas järvestä, koska järven pinta nousi uhkaavasti, menin Nallotuvalle ja kysyin sielman huiputusmahdollisuuksia, tupaemäntä ei niitä tiennyt. Kun sää oli vielä epävarma, jatkoin matkaa. Jälkeenpäin kuulin, että huipulle olisi päässyt kyllä ihan vain kävellen. Shit.

Noniin, kävelin sitten Nallotuvalta Vistrastuvalle, jossa tupaisäntä vakuutti seuraavan päivän sään olevan aurinkoinen. Vau. Nallotuvalla oli vakuutetu samaa, mutta koska kuurot jatkuivat ja sääennustetta oli edellisenäkin päivänä korjattu ja siirretty kaunis sää seuraavaan päivään, ennuste oli tuntunut epäuskottavalta. Nyt ilma oli selvästi seestymässä. Siispä jatkoin vielä kävelyä, koska aioin seuraavana päivänä huiputtaa jonkun tunturin. Fjällkartan kertoi, että Reaiddatunturi/Räitatjakka 1934m merenpinnasta saattaisi olla helposti lähestyttävä. Siispä kävelin polkua etelään ja siltaa yli vuolaan ja koskisen Vistasjoen. Se oli heinäkuussa 2004 erittäin vuolas, koska oli satanut paljon. Uutisten mukaan eräät vaeltajat oli haettu helikopterilla tulvisten jkien vuoksi, kuten jälkeenpäin luin. Teltan pystytin siihen, missä polku tekee jyrkän mutkan kartassa kuljettuaan suoraan sillalta ensin läpi koivuvyöhykkeen.

Leiriydyttyäni olikin kello jo 24:00. Ilta oli ihana, kun sadepäivien jälkeen tuli pilvetön taivas. Kaihoissani katselin Sielmmatshokkaa, johon en päässytkään. Se näytti lumoavalta ja mahtavalta, koska lumi peitti aivan huipullla olevan laajan jäätikön. Aamulla sitten lastasin rinkkaan päivän eväät ja tyhjensin sen muusta kamasta. Sitten lähdin liikkeelle. Sää oli aivan pilvetön ja tuuleton.

Aluksi kävelin Unna-reaiddalaakson suulle, jossa oli ylitettävä puro suistossa, jossa se oli kahdessa uomassa. Virta näytti vuolaalta, joten veistin koivusta vaellussauvan (ilmeisesti kiellettyä alueella, totesin myöhemmin). Kokemattomana minulla ei ollut nimittäin vaellussauvaa mukana, joka näillä seuduin on lähes välttämätön väline juuri kahluuta ajatellen. Uoma muuttuu ajan kuluessa, joten olin tyhmä, kun ylitin puron juuri siltä kohdalta. Paikassa kun oli karttaan merkitty maastoon merkitsemätön reitti, niin luulin sen olevan helpoin paikka. Virta nousi yli polvien ja oli vähällä viedä mennessään, kun hyppäsin jo seuraavalle rannalle. Valitettavasti en ollut riisunut vaelluskenkiä, joten ne kastuivat. Samanlaista menoa oli toisessa uomassa, jossa tosin älysin jo itse katsoa matalan ja helposti ylitettävän paikan. Vettä oli tuolloin runsaasti, joten en tiedä onko puro aina yhtä vuolas. Ilmeisesti on, koska se tulee parilta jäätiköltä.

Sitten vain huoletta ylöspäin Unnareaiddalaaksoon. Laakson suu on hyväkulkuista nummea. Sitten polku seuraa jyrkähkön kurun reunaa. Alhaalla kurussa virtasi se puro. Laakson tämä itäpää onkin aika tylsää 1200 metriä korkealla kulkevaan länsipäähän verrattuna, jossa olin tehnyt päiväretken tuvalle asti kolme päivää aiemmin sateessa. Reaiddajäätiköltä tulevan puron kohdalta aioin nousta ylös puron vartta pitkin.

kukkakimpun kovaltapa näytti virta jäätikköpurossa. Olin ihmeissäni, mutta kokeilin polun kohdalta. Jeps, siinähän oli aika matalaa, mutta yksi syvempi kohta oli ennen vastarntaa. Vastarannan matala näkyi, mutta siihen pystyi hyppäämään kohdalta, jossa oli matalaa ja virran vaikutus heikompi. Sitten ylöspäin. Ohittaessani erästä kallion notkelmaa siinä oli lumilaikki ja siinä porouros vilvoittelemassa. Kun huomasimme toisemme, poro säpsähti ja meni kauemmas. Sitten se paskansi. En tiedä, paskantaako urosporo, kun se säikähtää tai uhkailee. Se jolkotteli jonkun matkaa ja tuli taas lähemmäs ja paskansi. Tätä jatkui kaksi kertaa, kunnes tiemme erosivat. Kohta huomasin, että koko vuolas puro, josta tuskin pääsin yli, tuli yli 20 metriä korkeana vesiputouksena alas täällä ylempänä. Melkoista luontoa täällä Ruotsin tuntureilla.

Rankahko nousu alkoi siis yli 6 km leiripaikasta. Kohta olin yli 1200 metrissä ja rinne loiveni. Kasvit hävisivät myös ja alkoi kivikko, joak oli kuitenkin helppokulkuista aina järvelle 1344 metrin korkeudessa. Järven rannalla söin hieman leipää ja meetwurstia rinkasta ja hylkäsin veistämäni vaellussauvan. Välillä tuli jo pieni tuulenviri, joten laitoin takin ylle, enkä enää jatkanut paitasillani. Järven rannalla oli lunta, koska se on kallioiden suojassa. Järvessä killui jäälauttoja. Järveltä täytyi vielä nousta 150 m jyrkemmän rinteen alkuun.

Noin 1400-1500 metrin korkeudessa alkoi aika jyrkkä rinne. Sitä oli noustava käsiä välillä apuna käyttäen. Näin jatkui parisataa metriä. Välillä join rinkasta aamulla keittämääni kahvia kylmänä suklaan kera. Sitten rinne hieman loiveni, mutta aika jyrkkää rinnettä jatkui vielä lähes 200 m. Sitten alkoi loiva rinne, jota piti nousta viimeiset 100 m. Pari päivää aiemmin oli satanut lunta 1500 metristä ylöspäin. Alempana sade oli tullut vetenä. Tätä lunta oli vielä ohuina harsoina 1900 metristä ylöspäin. Kohta olin huipulla.

Huippukokemus oli suurenmoinen, sillä nyt ei taivaalla ollut pilvenhattaraakaan. Näkyvyys oli yli 100 km, minkä huomasi yli 100 km päässä näkyvistä vuorista. Hiljaisuus ja vuorenhuippujen ympäröimä näkymä oli niin ihmeellinen, että huomasin viime hetkellä olla astumatta jyrkänteen reunalta alas ja olemaan vierimättä 300 m alemmas jäätikölle. Kun katsoin kelloa, se oli jo 18:00 (Suomen aikaa, mitä en muistanut). Aiakani ihmeteltyäni aioin palata toista reittiä, koska kartan mukaan se oli helpompi. Tosin jäätikköpuro pitäisi silloin ylittää kahteen kertaan, mutta se olisi varmaan helppoa ylhäällä heti jäätikön jälkeen.

Laskeuduin alas Räitatjakan pohjoisreunaan suurta lumilaikkua pitkin. Sitten harkanne kapeni, kunnes näin koko suuren Reaiddalaakson ylhäältä Nallotunturin kohdalta. Nallon huippuharjanne oli silti vielä hieman alapuolellani. Näin pienen jäätikön ylhäältä, kun olin katsonut sitä laaksosta alhaalta edellisenä päivänä. Jäätikkö kurkkaa jyrkänteen reunasta pienestä solasta. Sää oli kirkas ja Vassacorrun seinämänäkyi koko komeudessaan. Paikka oli aivan mahtava. Muutenkin korkeuserot huomaa alueella vain jyrkänteiden keskivaiheilta tai huipulta. Reaiddatunturinkin huipulta näkyi myös Nipalsin suunnassa mahtava jyrkänne. 500 m korkeat jyrkänteet ja korkeammat sekä tunturit näyttävät juurelta mitättömiltä. Osin myös siksi, että rinne kaareutuu ylempänä eikä se näy kokonaan. Vasta ylemmäs nousemalla maisemat ja korkeudet huimaavat, varsinkin jos ne ovat jyrkkiä. Alhaalta laaksoista maisemat eivät näytä niin komeilta.

Voi ei. Harjanne kapeni metrin levyiseksi, kunnes se loppui jyrkänteeseen. Tuloreitti oli vain näyttänyt helpommalta pohjoisen kautta. Ei auttanut kuin palata takaisin Reaiddatunturin huipulle. Mutta ei kyrsinyt, koska maisemat täällä pohjoisrinteellä olivat olleet tosi komeat alas Nallolle ja Vassacorruun ym. Siispä nousin 200 m takaisin jonkinlaisessa euforiassa, vaikka oli jo myöshä. Olihan paluumatka alamäkeä.

Sitten vain jyrkkää rinnettä alas ja sen jälkeen pitkin harjanteita kilometri kilometrin jälkeen. Järvellä oli jo keskiyö sivuutettu, mutta onneksi yötön yö oli aika valoisa aurinkolasit päässäkin. En ollut niitä riisunut koko päivänä. Alhaalla jäätikköpurolla olin jo aika kuitti. Ylitin sen nyt aivan kuivin jaloin, kun etsin alempaa paikan, josta voi hypätä kiveltä vastarannalle. Sen jälkeen oli kova työ etsiä polkua, jolloin väsyin lisää, sillä maasto oli yhtä jojoilua kivikkorinteiden seuratessa toistaan. Viimein löysin polun ja aloin laahustaa viimeiset 6 km teltalle. Siellä olin vasta klo 6 Suomen aikaa ja voimat aivan lopussa. Verraten huonokuntoinen 110 kiloinen kuin olin. Sinä päivänä olin kulkenut ainakin 30 km tasosuunnassa ja nousut n. 1600 m yhteensä. Voin sanoa kuluneen sanonnan tavoin, että "väsynyt, mutta onnellinen". Aamupuuron jämä kaaliin ja makuupussiin enää vain.

Seuraavana päivänä 7 km tasosuunnassa arvioitu vaelluskin tuntui rankalta. Aamutointen aikana moni vaeltaja meni polun mutkasta ohitse. Silti jotain jäi hampaankoloon: Sielmmatshokka, joka oli 60 m korkeampi kuin Räitatjalkka.

Takaisin alkuun

Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Luonnossa.net -palvelu Foorumin päävalikko -> Kaikkea retkeilystä Kaikki ajat ovat GMT + 5 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Etusivu Eräretkeily Metsastaminen Kalastaminen Saaliskaloja Päivitykset Galleria Palaute



Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, jorma@pitro.com
Päivittänyt Lurttinen www.phpbbsuomi.com

SoftGreen 1.1 phpBB theme by DaTutorials.com
Copyright © DaTutorials 2005